Auto Assaultissa seikkaillaan aseistetuilla autoilla
Pc:lle keväällä ilmestyvä Auto Assault kuuluu kiistatta vuoden runsaan MMORPG-tarjonnan mielenkiintoisimpiin nimiin. Ainakin aihepiiri on uniikki. Kymmenien fantasia-aiheisten pelien joukossa Auto Assault sijoittuu tulevaisuuden synkeään ydintalveen, jossa karskit miehet suurissa autoissaan käyvät loputonta sotaa toisiaan ja autiomaan hirviöitä vastaan.
Pelimaailmaa hallitsee kolme ryhmittymää. Ihmiset ovat, kuten ihmiset yleensäkin, pelimaailman vanilja. Kehittynyt teknologia antaa muuten mitäänsanomattomalle porukalle mahdollisuuden kilpailla erikoisempien veljiensä kanssa.
Huomattavasti mielenkiintoisempia ovat mutantit. Autiomaassa asuvan kulkurikansan valttina on heidän voimakas yhteytensä henkimaailmaan ja luonnonvoimiin. Tripletin kruunaavat biomekit, ihmisten ja koneiden yhdistelmät. Biomekit ovat nousseet betatestin suosituimmaksi roduksi kiitos kykynsä muuttua taistelun tiimellyksessä jättimäiseksi taistelurobotiksi.
Kaasu pohjaan…
Jokaisella rodulla on valittavaan neljä yhteistä hahmoluokkaa. Termistö vaihtuu porukasta toiseen ja kullakin rodulla on omat nyanssinsa, mutta itse arkkityypit pysyvät samoina ja ovat perinteistä MMORPG-tavaraa. Taistelijat ovat raskaasti aseistettuja ja panssaroituja tankkeja, jotka pitävät vihollisen huomion itsessään. Toinen mättöluokka on heikkokestoisempi, mutta tekee stealth-autonsa avulla murhaavan tehokasta vahinkoa yksittäiskohteisiin. Kaksi vielä heiveröisempää kohdetta huolehtivat ryhmän parantamisesta ja buffaamisesta. Kontrollerit pystyvät lisäksi ohjaamaan kätyreitä. Ihmisten tapauksessa käytössä on sotilaskalustoa, mutanteilla luontohenkiä ja biomekeillä taistelurobotteja.
Jokainen hahmoluokka pystyi ainakin testijakson perusteella pelaamaan mukavasti soolona. Toisaalta Auto Assault on muutenkin suunniteltu sooloystävälliseksi, eikä ryhmistä tarvitse edes huolehtia pitkään aikaan.
Valtaosa pelistä tapahtuu moottoriteillä ja niitä ympäröivissä autiomaissa, joita asuttavat mutantit ja muut laitapuolen kulkijat. Maisemiin on ripoteltu myös ralliratojen kaltaisia kuriositeetteja, joissa pääsee ottamaan tavallista enemmän kontaktia vihollisiin. Mukana on myös instansseja, eli jokaiselle ryhmälle yksityisiä seikkailupaikkoja. Nämä päättävät yleensä pitkät seikkailurupeamat ja ovat tavallista näyttävämpiä. Tyypillinen instanssi voi sisältää takaa-ajoja, näyttäviä stunttikohtauksia ja lopuksi tavallista suuremman pomon kaatamista. Testijakson aikana näistä ei tosin juuri päässyt nauttimaan.
…ja piippu kuumaksi
Pelin pääasia on taistelu. Sitä varten tänne on tultu ja sen parissa kuluu valtaosa peliajasta. Auto Assault on huomattavasti toimintapainotteisempi kuin monet muut nettiroolipelit ja muistuttaa tyyliltään paljon Diablo II:ta. Vastaan juokse, lentää tai huristelee suuria vihollisjoukkoja, jotka kaatuvat nopeasti.
Autoista kun on kyse, taistelut ovat liikkuvia ja nopeatempoisia. Pelaaja joko ajaa vihollisiaan takaa tai pyörittelee donitseja näiden ympärillä tykkitorni pyörien. Tähtäintä operoidaan hiiren avulla ja pelin automaattitähtäys pitää huolen siitä, että suurimman osan ajasta voi vain huristella ympäriinsä liipasin pohjassa. Osumatarkkuus tosin paranee, mikäli tähtäimen saa vihollisen lähelle.
Aseistusta löytyy joka lähtöön. Autoissa on kolme asepistettä, joihin voi pultata erilaista mutkaa. Alun konekiväärien jälkeen kuvioihin tulee mukaan erilaisia heittimiä, joista lentää esimerkiksi liekkejä, saastunutta verta tai kranaatteja. Kaikilla aseilla on omat käyttötarkoituksensa ja ihanteellisen asevalikoiman löytäminen on avain menestykseen.
Esimerkiksi liekinheittimet ovat lähietäisyydellä tuhoisia, mutta muuttuvat hyödyttömiksi, mikäli vihollinen on hiemankaan kauempana. Kranaatinheitin taas tekee osuessaan massiivista vahinkoa, mutta on hidastoiminen. Itse tykästyin konekivääreihin ja -tykkeihin, joilla saa aikaan jumalatonta meteliä ja vahinkoa kaikilla etäisyyksillä.
Myös autoaan voi kustomoida. Kokemustasojen kasvaessa vanhan peltilehmänsä voi vaihtaa suurempaan ja komeampaan malliin, mutta myös väliaikoina voi autoonsa pulttailla kromia, kiiltäviä osia ja pyöriviä pölykapseleita. Lopputulos on kuin raskaasti aseistettu versio Pimp My Ridestä.
Lupaavaa meininkiä
Auto Assault teki testijakson aikana vaikutuksen. Peli opastaa alusta alkaen pelaajan maailman saloihin ja lähtee sitten hiljalleen laajentamaan tutkittavaa maailmaa luonnollisesti questien avulla. Peli on graafisesti todella näyttävän näköinen ja Havok 2 -fysiikkamoottori pitää huolen siitä, että autot käyttäytyvät realistisesti.
Kaikesta välittyy positiivinen fiilis ja NCSoft on selvästi ottanut oppia menestyneiden pelien virheistä ja hyvistä puolista. Peli tuntuu yksinkertaisesti hauskalta ja kaikki on mukavan nopeaa ja sujuvaa. Korjauspaikkoja on tiheästi, tehtäviä riittää runsaasti ja jalankulkijoiden yli jyrääminen on aina yhtä hauskaa. Pelin harvat ongelmat eivät ole niinkään pelin kuin betatestin aiheuttamia.
Ryhmän löytäminen on teknisesti helppoa, mutta käytännössä suurin osa peliajasta kuluu soolona. Ryhmää ei yksinkertaisesti tarvitse vihollisten tai pomojen kaatamiseksi, eikä halukkaita pelaajiakaan tunnu juuri löytyvän. Näin Ongelmat tosin luultavasti helpottuvat, kun suljettu beta vaihtuu avoimeen peliin ja pelaajamäärät kasvavat.
Pelistä puuttuu tällä hetkellä myös lähes kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen, kun kaikki pelaajat keskittyvät omaan puurtamiseensa. Kuten kaikki tietävät, nettimoninpelit eivät ole mykkänä ja yksinäisenä kovinkaan hauskaa puuhaa.
Jo nyt nähdyn perusteella Auto Assault tuntuu todelliselta raikkaalta tuulahdukselta ainaisten fantasiakliseiden täyttämässä nettiroolipelimaailmassa. Autojen rassailu ja mutanttien lanaaminen on riemukasta puuhaa ja testijakso kiisi ohi kuin siivillä. Pelin lopullinen koetinkivi on kuitenkin edessä vasta, kun sisältö lyödään lukkoon ja pääsemme testaamaan, miten peli suoriutuu korkeamman tason pelistä tai hoitaa pelätyn ”loppupelin”. Riittääkö pelaajille lopulta tarpeeksi tekemistä tai pelille edes pelaajia? Palaamme innolla lopullisen pelin pariin.
Auto Assault ilmestyy pc:lle kevään 2006 mittaan.
Miikka Lehtonen
