Black – pimeen siistiä ammuskelua

Kokeile Blackia itse! Pelaaja 41 / helmikuun mukana ilmestyy pelattava demo Blackin PlayStation 2-versiosta.
Demo sisältää alkuosan valmiin pelin ensimmäisestä kentästä, jossa käydään tiukkaa tulitaistelua raunioituneen kaupungin kaduilla.

Blackin on kehittänyt englantilainen Criterion, joka tunnetaan parhaiten Burnout-sarjasta. Tiimi on soveltanut samaa räväkkää Burnout-tyyliä fps-maailmaan eli Blackissa on kyse puhtaasta Hollywood-toiminnasta. Nappulat on vedetty kaakkoon ja aseiden äänet, räjähdykset ja koko muu meininki on tehty elokuvamaisen liioitellusti. Ammukset eivät juuri koskaan lopu eikä toiminnan sekaan ole heitetty ongelmanratkontaa tai muuta turhaa.

Lopullisessa pelissä on kuitenkin yllättävänkin paljon vaihtelua. Demon silmittömän räiskinnän lisäksi luvassa on hitaampitempoisempaakin pelattavaa.

Pelaaja-lehti

Pimeen siistiä ammuskelua

Tiedättekö mitä vihaan toiminnallisissa fps-peleissä?

Kun löydän mukamas supertehokkaan aseen tai kiinteän asepesäkkeen, josta voin tulittaa kerta toisensa jälkeen ilmestyviä vihollisaaltoja.

Näiden kohtauksien tarkoituksena on luoda pelaajille vallantunne, mutta miksi sitten tehokkaallakin aseella pitää sihdata niin pirun tarkasti? Miksi se on vain yhtä tehokas kuin peruspistooli?
Mikseivät vastustajat lakoa maihin, kun superaseen luodit hipaisevatkin heitä? Eikö se ole koko kohtauksen tarkoitus?

Ponnettomat aseet ja nopeasti loppuvat ammukset yhdistettynä hitaisiin latausanimaatioihin turhauttavat. Eiväthän Half-Life tai Deus Ex tuollaisia tarvinneet, mutta jos kerran tehdään toimintaa, niin tehdään sitten kunnolla. Äänekkäästi. Näyttävästi. Perkele!

Blackissa tämä meininki on kohdallaan: ammukset eivät hevin lopu, eivätkä lippaat tyhjene, elleivät tapahtumat sitten edellytä sitä dramaturgisista syistä.

Blackin suunnittelun ohjenuorana on puhdas Hollywood-ideologia.

– Pelin idea lähti siitä kun Criterionin johtavat pelisuunnittelijat Alex Ward ja Craig Sullivan kävivät Las Vegasissa ampumassa rynkyillä. He totesivat, että perkele, tämähän on hauskaa ja tästä saisi hauskan pelin, kertoo Blackin tuottaja Dean Evans.

– Olemme sitä mieltä, ettei aseita tai fiilistä niiden käytöstä ole videopeleissä toteutettu niin kuin pitäisi. Ampumisen pitää tuntua helvetin siistiltä! Tältä pohjalta Blackia lähdettiin tekemään, kertoo Evans.

Hän on aiemmin työskennellyt Rockstarilla Grand Theft Autoja ja Red Dead Revolveria tekemässä.

Nupit kaakkoon

Blackissa kaikki nupit ovat väännetty kaakkoon. Nyt ei lymytä, nyt rymytään.

Ulkoasu, äänimaailma ja meininki ovat puhdasta, superkallista Hollywood-toimintaelokuvaa – kaikesta on tehty mahdollisimman siistiä ja tarpeeton realismi saa unohtua.

Kun ampuu ikkunasta räiskivän sotilaan, hän retkahtaa voltilla ulos ikkunasta, eikä missään nimessä vain keikahda takaisin huoneeseen. Kun osuu auton bensatankkiin, räjähdys on korvia huumava romusade. Kun luodit osuvat vastustajiin, pelaaja kuulee jokaikisen luodin uppoavan perille.

Black on suoraviivainen kokemus. Piilottelu ja vipujen vääntäminen on jätetty pois.
Parhaiten Blackia voikin kuvailla sanalla aseporno. Hollywood-ideologia ei kuitenkaan tarkoita tyhjää ja aivotonta kokemusta, vaan puhdasta viihdettä.

Yksi mies riittää

– Pelissä ei ole ajoneuvoja tai verkkopeliä. Miksi pitäisi olla? Ei niitä tarvita hyvän kokemuksen luomiseen. Paljon parempi tehdä on alusta loppuun jännittävä yksinpeli, kuin hyvä yksinpeli ja surkea moninpeli. Sellaisia pelejä on ihan tarpeeksi, Dean Evans sanoo.

– Minusta tuntuu siltä, että fps-genren peleihin yritetään sisällyttää mahdollisimman monia erilaisia ominaisuuksia, muttei tehdä niitä hyvin. Black on tiivistetympi kokonaisuus, jossa jokaikinen osa-alue on tehty huolella.

Blackin pelkistetympi kokemus on pelaamani neljän kentän perusteella paljon rikkaampi ja tunnelmallisempi kuin valtaosa konsoleiden fps-peleistä.

Aseiden äänet ovat kuin suoraan Michael Bayn toimintaleffoista. Räjähdykset eivät ole pieniä savupilviä, vaan hirvittävän metelin aiheuttavia sekamelskoja, jotka nostattavat ilmaan irtaimistoa ja ovat todella kuolettavia.

– Esikuviamme ovat 1980-luvun Hollywoodin toimintaelokuvat. James Cameronin True Lies ja ohjaaja yleensä on yksi suurimmista esikuvistamme. Sieltä lunttasimme, miltä aseiden pitää kuulostaa, miltä toiminnan pitää näyttää ja mitä tapahtuu, kun jokin räjähtää, Evans jatkaa.

– Haluamme tehdä saman fps-peleille kuin mitä Burnout teki autopeleille.

Alusta alkaen PS2:lle

Blackia on alusta alkaen kehitetty PS2:lle. Lähes jokainen PlayStation 2:lle julkaistu fps-peli on kuitenkin kärsinyt konsolin teknisistä rajoista. Killzone näytti komealta, mutta kuolleet ympäristöt olivat pettymys.

Black on kuitenkin toista maata. Criterion on osoittanut Burnouteilla olevansa yksi alan teknisesti osaavimmista ryhmistä. Peli näyttää upealta. Ympäristöt ovat reheviä ja monipuolisia. Grafiikassa on samanlaista terävyyttä kuin Burnouteissa. Ruudunpäivitys ei takeltele demossa kertaakaan ja ympäristöissä tapahtuu koko ajan. Pelaajan toiminta vaikuttaa kaikkeen.
Xbox-versio näyttää tismalleen samalta kuin PlayStation 2-versio.

Osien summa ylittyy

Lopulta onkin vaikea selittää, miksi jokin näin yksinkertainen säväyttää näin paljon. Muutaman huolella viilatun perusasian avulla Black on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa. Ei tässä tehdä uusia innovaatioita, vaan ainoastaan monia asioita näyttävämmin ja paremmin kuin muut. Sekin riittää.

Hehkutanko liikaa? En usko.

Ainoa kysymysmerkki syntyykin siitä, että neljän kentän perusteella on paha sanoa riittääkö mahtavan näköinen ja tuntuinen toiminta pelin loppuun asti.

Ainakin tässä vaiheessa toimiva pelimekaniikka jaksaa kuitenkin pitää otteessaan. Siitä paras osoitus on, että pelasin kotikäyttöön saadun, yhden kentän pituisen demon läpi viisi kertaa. Yksinkertaisesti siksi, että pelaaminen on niin hauskaa.

Thomas Puha

15 minuuttia Blackin parissa

Pelin toinen tehtävä. Silmien eteen avautuu havumetsä, jonne siivilöityy valoa puiden latvojen seasta. Kevyt sumu leijuu matalalla kumpuilevan, rehevän maaston yllä. Vihreän sinertävä värimaailma tuntuu viileältä. Ja houkuttelevalta.

Black näyttää komealta. Kädessäni on Glock-pistooli, jolla ammun pari laukausta sen kummemmin ajattelematta. Laukaukset äänet räjähtävät kaiun saattelemina, todella miehekkäästi. Pelimaailmassa olemisen tunne on mitä mainioin. Pelihahmon liike on juuri sopivan tuntuista – hidasta, muttei liian hidasta.

Lähden liikkeelle ja ruohikosta erottuu kulunut tie, jota lähden seuraamaan. Parinkymmenen metrin päässä näen sotilaan, siirrän tähtäimen hänen kroppansa ylle ja napautan liipaisinta. Kuulen jokaisen luodin iskeytyvän perille. Sotilas ehtii ampua rynkystään pari laukausta, ennen kuin hän romahtaa maahan.

Otan pudonneen AK-47:n parempaan talteen. Mukanaan voi kuljettaa kahta asetta ja kranaatteja.
Äänekäs ammuskelu tuo paikalle kaksi sotilasta, joista toisen eliminoin AK:lla. Toinen juoksee kohti laakson päädyssä olevaa luolaa. Juoksen perään, mutta luolasta rynniikin vastaan kaksi uutta sotilasta ja joudun perääntymään.

Peräännyn kummun päälle, lahonneen puun taakse. Ammun täyslaidallisen kohti kahta vihollista, jotka lakoavat maahan. Viholliset ovat mukavan liikkuvaisia ja aggressiivisia.

Lentäisiköhän kranaatti vasemmasta liipasimesta? Kyllä! Lahonnut puu räjähtää palasiksi upean räjähdysefektin saattelemana ja paineaalto lennättää toisen sotilaista elottomana parin metrin päähän.

Löytyisipä jotakin isompaa räjäytettävää! Kranaatit tuntuvat mukavan painavilta ja kerrankin niillä on laaja räjähdysalue.

Metsäalue on sopivan laaja. Karttaa ei tarvita, mutta olen yllättynyt, että erilaisia kulkureittejä on useampikin. Voin kulkea päämäärääni rajanylityspaikkaan luolan läpi, kummun yli tai kiertämällä suoja-aidan luokse, jonka voin räjäyttää ampumalla sen viereen sijoitetun bensasäiliön.

Rajanylityspaikalla peli pääsee toden teolla vauhtiin. Räjähtävä auto vie mukanaan puolet suoja-aidasta ja vartijoiden rakennuksesta, jonka jälkeen aiheutan lisää vahinkoa heittämällä kranaatin bensavaraston viereen.

Kiivaan, reilun viiden minuutin tulitaistelun jälkeen, savua, ruumiita ja liekehtiviä raunioita on kaikkialla.

Näyttää siltä kuin rajanylityspaikalla olisi käyty kolmas maailmansota.

Nyt voitte myös kokeilla miltä Black tuntuu. Helmikuun Pelaajan mukana julkaistaan Blackin pelattava demo.