UUSIMMAT

Final Fantasyt soivat suloisesti jättikonsertissa

15.09.2014 13:00 | Jukka O. Kauppinen

Viime perjantaina Tampereen suurimmassa konserttisalissa Tampere-talolla soivat astetta erikoisemmat sävelet. Jonne Valtosen ja Roger Wanamon sovittava Final Symphony –pelimusiikkikonsertti näet täytti talon ja koko kaupungin suurimman konserttisalin viimeistä paikkaansa myöten loppuunmyydyssä sinfonisessa pelimusiikkikonsertissa.

Valtosen ja Wanamon pelimusiikkikonsertit ovat kiertäneet maailman konserttilavoja jo reilusti yli vuosikymmenen ajan. Konserteissa on soitettu sekä tiettyjen pelisäveltäjien että tiettyjen pelisarjojen tai –julkaisijoiden tuotantoa. Esimerkiksi Symphonic Shades –konsertti keskittyi saksalaisen Chris Hüelsbeckin teknojytäävämpään tuotantoon, kun taas Symphonic Odysseys kunnioitti etenkin Final Fantasyistä muistetun Nobuo Uematsun uraa.

Nyt edessä oli kuitenkin totinen paikka. Maailman lavojen sijaan edessä oli kotiyleisö ja omat kaverit. 1835 nälkäistä ihmistä. Ja Tampere-talon konsertiksi keskimääräistä reilusti nuorempi yleisö. Viilataan keskimääräisestä konsertista tai oopperasta 20-30 vuotta ja ollaan lähellä totuutta.

Mutta hyvin meni. Lopussa kiitos, siis yleisö, seisoi ja sai vielä kaipaamansa encorenkin.

Ja se musiikki? Final Fantasyt sopivat hienosti konsertiksi, etenkin taitavan orkesterin tulkitsemana. Tarjolla ei kuitenkaan ollut suoraan alkuperäisistä pelimusiikeista isolle orkesterille väännettyjä versioita, vaan nimenomaan Valtosen ja Wanamon tulkinnat niistä. Osa näistä toimi paremmin kuin toiset. Konsertin toinen ”biisi” Final Fantasy VI – Symphonic Poem oli alkupuoliskoltaan enemmänkin rikkonaista hypähtelyä pelien taustatunnelmoinnista toiseen. Välillä oltiin minuutti taikametsässä, sitten minuutti takaa-ajoa. Vanha mies kertoo tarinaa ja itkettää, sitten taistellaan. Pelikohtausten taustamusiikit oli nivottu toisiinsa jokseenkin tilkkutäkkisesti, vaikkakin taidolla. Kappale muuttui ehyemmäksi ja selkeämmin seurattavaksi vasta puolivälin jälkeen.

Toki osa vastuusta on kuulijallakin. Yksi kuuntelee samoja taustamusiikkeja vahvasti tunnelmoiden ja muistellen kyseisiä pelikohtauksia, toinen ihmettelee että miksi tämä on näin repaleista.

Muut sovitukset olivat ehjempiä musiikillisia kokonaisuuksia. Mischa Cheungin pianokonsertti Final Fantasy X:stä oli sekä hienoa katseltavaa että kuunneltavaa, eikä kapellimestari Eckehard Stierin tanssahtelevasta johtamisesta voinut olla tykkäämättä – ja se oli kaiken lisäksi tarttuvaa laatua. Herrasta kuultiin muun Doctor Who –vertauksiakin.

Konsertin kohokohdaksi nousi kuitenkin oikeutetusti Valtosen Final Fantasy VII  – Symphony in Three Movements, jossa kolmiosainen eepos tulkitsi väkevästi klassikkoseikkailun tarinaa. Musiikki loitsi taitavasti päänsisäisiä kuvia itsetutkiskelusta, ristiriidoista, kolmiodraaman repivyydestä ja traagisesta selkkauksesta.

Valtosen, Wanamon ja tuottajaguru Thomas Böckerin konserttisarjan ensimmäinen esitys Suomessa oli kauttaaltaan sekä pelaamisen että musiikin voittokulkua. Konsertti oli paitsi yleisömenestys, myös monelle ensimmäinen kosketus isoon orkesteriin – ja todennäköisesti positiivinen sellainen. Toki sama toimi toiseenkin suuntaan – perinteisemmän musiikin ystävät saivat oivallisen kosketuksen musiikkiin, joka saapuu meidän ulottuvuuteemme digitaalisen horisontin tuolta puolen.

Tosin ennakkomainonnassa ei ilmeisesti osattu välittää täysin etukäteen sitä pikkudetaljia, että kyseessä olivat nimenomaan sovittajien pääkoppien kautta kulkeneet pelimusiikkien tulkinnat, eivätkä niinkään pelimusiikit suoraan orkesterin soittamana.

 

Fantasy Overture – Circle within a Circle within a Circle

Jonne Valtonen

Final Fantasy VI – Symphonic Poem: Born with the Gift of Magic

Nobuo Uematsu, sov. Roger Wanamo

Final Fantasy X – Piano Concerto

Nobuo Uematsu & Masashi Hamauzu, sov. Roger Wanamo

Final Fantasy VII – Symphony in Three Movements

I Nibelheim Incident

II Words Drowned by Fireworks

III Planet’s Crisis

Nobuo Uematsu, sov. Jonne Valtonen

Continue?

Nobuo Uematsu, sov. Jonne Valtonen

 

Valtonen itse kommentoi konsertin jälkeen, että…

”Olipa aivan mieletön viikko. Tampere filharmonia on kyllä aika(järkyttävän)moinen pakkaus. Tulipa samalla todistettua miten hieno ja toimiva tämä meidän konserttisalimme on. Enpä muista, että näiden kappaleiden detaljit olisivat olleet koskaan näin tarkasti kuultavissa. Kiitokset vielä kaikille asianosaisille ja aivan mahtavalle yleisölle!”

 

Upea konsertti, hieno orkesteri, taitavat sovitukset. Symphony-orkesterisarjan ensimmäinen esitys Suomen maaperällä oli vahvaa digitaalisen kulttuurin ja perinteisen orkestroinnin yhteistä voittokulkua. On helppo nähdä miksi Valtonen/Wanamo/Böcket-konsertit ovat maailmalla näin suosittuja ja jatkuvasti loppuunmyytyjä. Toivottavasti saamme nauttia lähivuosina herrojen muistakin konserteista. Hüelsbeck olisi kova!

 

Wanamo ja Valtonen joutuivat yleisön eteen.

 

Jonne Valtonen kertoo musiikkihistoriastaan ja pelikonserttien synnystä Domen haastattelussa:

Jonne Valtonen on nimi, jonka moni pitkän linjan demoscene- tai peliharrastaja tunnistaa. Valtosen nimi löytyy monesta suomalaisesta videopelistä 90-luvulta saakka. Herran nimimerkki Purple Motion puolestaan säväyttää vahvasti demoscene-harrastajia.

Jonne on kuitenkin tehnyt vuosien mittaan paljon muutakin kuin takonut nuotteja trackerilla. Herra on luonut uran muusikkona ja sovittajana, sekä sovittanut jo yli kymmenen vuoden ajan valtavan menestyksekkäitä pelimusiikkikonsertteja. Symphonic Fantasies, Symphonic Shades, Symphonic Legends ja moni muu menestyksekäs konsertti osoittaa, että videopeleihin luodut musiikit toimivat hienosti myös suuremmalle yleisölle.

Lue juttu: Jonne ”Purple Motion” Valtonen – haastattelussa demoscene- ja pelimuusikkoveteraani [osat 1-3]

 

Pelimusiikkeja kuullaan myös Helsingin jäähallissa marraskuussa, tällä kertaa rokkimenolla:

Video Games Live on videopeleihin perustuva kiertävä konserttikiertue, jota on esitetty vuodesta 2002 saakka yli 250 konsertissa 25 maassa viidellä mantereella.  Konsertin on luonut videopelisäveltäjä Tommy Tallarico, joka on säveltänyt musiikkeja muun muassa peleihin Earthworm Jim, Messiah, MDK, Wild 9, Unreal, RoboCop versus The Terminator, Another World, Prince of Persia ja Tony Hawk’s Pro Skater.

Lue juttu: Pelimusiikkikonsertit paisuvat: Video Games Live täyttää Helsingin Jäähallin

Keskustelu

FF6:n sovituksen alkupuoliskon ”rikkonainen hypähtely” oli tarkoituksellista. Konserttia edeltävässä sovittajien haastattelussa Wanamo kertoi, että hän kuvasi FF6:n tarinaa Terran näkökulmasta ja koska pelin alkupuolella Terran mieli ei ole hänen omassa hallinnassaan, niin Terran teema ei kuulu puhtaana vaan on sekoittunut pelin pahisten teemaan. Vasta loppupuolella Terran ajatukset alkavat selkeytyä.

Harmi että ohjelmalehtisessä kerrottiin vain FF7:n sovituksista, että mitä niillä pyrittiin kuvaamaan. Final Symphonyn virallisilla sivuilla on sentään avattu niitä muitakin.

Muropaketin uusimmat