Gran Turismo 5 julkaistiin Madridissa superautojen ja Yamauchin säihkyessä

26.11.2010 17:46 | Jukka O. Kauppinen

Gran Turismo 5 on lopultakin täällä. Pitkän odotuksen ja monien lykkäysten jälkeen PlayStation-kaahailukansan messias on julkaistu.

Sonylle ja tietenkin tekijästudio Polyphony Digitalille pitkän projektin valmistuminen oli tietysti huiman juhlan paikka. Ja mitenkäs muuten ajopeliä juhlittaisiin, kuin upeiden urheiluautojen sävyttämänä. Dome.fi todisti tapahtumaa paikan päältä, Espanjan Madridissa.

Ei mikään yllätys, että Gran Turismo 5:n julkaisutapahtuma oli massiivinen juhla. TV-kameroiden perusteella paikalla olivat kaikki mahdolliset eurooppalaiset urheilukanavat ja sporttiohjelmat, Eurosportista Top Geariin. Ja mitä Madridin pormestarille lieneekään sujautettu, kun tämä oli antanut kaupungintalon autojuhlan pääareenaksi? Olisi myös vähintään kiintoisaa kuulla millaiset ohjeet kaupungin poliiseille on annettu, sillä liikenteen keskellä kiihdyttelevät superautot eivät ole välttämättä aivan jokapäiväinen tai -öinen ilmiö.

”Jättäkää kaduilla hurjastelu peliin”, pormestarikin pyysi. No, jos edes ihan yhden kerran käydään kadulla kokeilemassa kuinka kumi puree asfalttiin…

GT5 – tunteet pelissä?

Jos tapahtuman fiiliksistä peilataan peliä, niin GT5 suuntaa ennen kaikkea elämyssimulaattorien maailmaan. Tekijät eivät näe teostaan niinkään pelinä, kuin virtuaalisena autofriikkien areenana, jolla nelipyöräfetissejään voi toteuttaa avoimin mielin.

Autosimujen kanssa vekslaamisessa on paljon samaa elämysten etsimistä kuin vaikkapa lentosimulaattoreilla lentämisessä. Perstuntuma puuttuu, eikä kulkupeliin ole likimainkaan samanlaista otetta kuin oikeaan laitteeseen. Fiilistä voi yrittää kehittää hyvillä peliohjaimilla, mutta kaikkein tärkeintä on vahvojen tunteiden herättäminen.

Niin. Sekä auto- että lentosimulaattoreissa tunteet ovat ehkä se kaikkein tärkein myyntivaltti. Se, mitä pelaajan pääkopan sisällä tapahtuu, kun he näkevät ruudulla virtuaalisen mallin metallista ja muovista rakennetusta kulkuneuvosta.

Tunteet ja reaktiot ovat ihmeellinen asia. Laite, jota et ole koskaan nähnytkään, saattaa nostaa pulssia ja herättää alitajuisen tahtoooooooo-reaktion. Auto, jonka ratin taakse et luultavasti koskaan pääse, tai lentokone, jonka ohjaamoon et koskaan kiipeä. Silti sillä on merkitystä sinulle. Silti olet valmis kinaamaan loputtomiin, että miksi juuri tämä laite on niin paljon parempi, hienompi tai seksikkäämpi kuin jonkun toisen vastaava suosikki.

Vaikka autot ovatkin useimmiten vain kulkuvälineitä, niin joillekin ne ovat enemmän. Oli kyse sitten oman auton tuunaamisesta niin prameaksi, että tytöt suorastaan jonottavat kyytiin perjantai-iltana, taikka tavallista lämpimämmästä suhteesta vaikkapa johonkin automerkkiin. Ehkä jopa tiettyyn malliin. Ihastus voi kummuta hevosvoimista, muodoista, väristä, yksityiskohdista tai kuka tietääkään mistä.

Siksi nämä tunteet ovat rahan arvoisia. Jos minä saan väristyksiä näytölleni avautuvasta Focke-Wulf 190 D-9:n ohjaamosta, joku toinen tiiraa lumoutuneena sisänäkymää Ferrari 458:sta.

Tunnesiteet ovatkin nyt tärkeässä asemassa Gran Turismo 5:n pelin kohdalla. Pelkästään Gran Turismo -sarjalla itsellään on paljon faneja, joille jo pelkkä pelin nimi merkitsee paljon. On myös fanipoikia, jotka ihannoivat sarjaa sokeasti, unohtaen että sekin on lopulta vain epätäydellisten ihmisten tekemä epätäydellinen videopeli.

Samalla Gran Turismo 5 leikkii autoharrastajien tunteilla ja heijastaa Polyphony Digital -studionkin asennetta. Paitsi, että Gran Turismot ovat oivallisia ajopelejä, ovat ne myös tekijöidensä rakkaudella – ja tunteella – pala palalta rakentama luomuksia. GT5 lähestyykin aihetta ennen kaikkea valtavalla autolistalla, josta löytyy suuri määrä upeita autoja, joita on tehty aidolla lämmöllä. Jopa rakkaudella, joka kumpuaa tekijöiden omasta rakkaudesta autoihin, autourheiluun ja autoteollisuuden häikäisevimpiin saavutuksiin.

Siinä onkin yksi pelin vahvuuksista. Etäisestikin autojen maailmaa tunteva löytää yli tuhannen kulkupelin listasta jotain, johon hänellä on jonkinlainen side. Ehkä se on lehtien ja tv-ohjelmien kautta fanitettu superauto, perheen muinoin omistama Fiat tai Toyota. Kosketuspintaa löytyy, ilman sen kummempaa etsimistä. Joskus yllättävistä paikoista.

Esimerkiksi allekirjoittanut ei normaalioloissa voisi vähempää välittää moderneista urheiluautoista, mutta antakaapa minulle edes pelimuodossa Mercedes-Benz 300SL, niin olen myyty mies. Etenkin jos kohtaan sellaisen silmästä silmään. 300SL oli muuten oma suosikkini Forza Motorsport 3:ssa, joten arvatkaapa minkä auton tuuppasin ensimmäisenä GT5:n virtuaaliradalle?

Superautojen ystäville

Pelaamisen ohessa Gran Turismot tarjoavat roppakaupalla niin sanottua autopornoa. Se myös näkyi julkaisujuhlassa, joka oli urheiluautojen ystäville todellinen pienoiskokoinen paratiisi. Esillä ei ollut pelkästään mahtavaa liutaa maailman upeimpia kulkupelejä, vaan niillä päästiin myös ajamaan.

Tässä kohden voidaankin miettiä, että miten hyvin pelin autot vastaavat esikuviaan. Aika hiton vaikea sanoa. Henkilökohtaisesti ajelin alkuun GT5.ssä jaetun ruudun kilpailuissa. Sitten vietin aikaa moneen otteeseen scifistisessä peliasemassa, joissa radalle pääsi kolmiulotteisen ajoelämyksen merkeissä. Tuntui muuten aika makealta, 3D-lasit silmillä ja kunnon ratti-poljin-yhdistelmällä.

Seuraavaksi sitten havaitsinkin istuvani mustanpuhuvan BMW M3 -urheiluauton -etupenkillä, hämmästellen moottorin uhkeaa jyrinää ja paiskoutuen edestakaisin turvavöissä. Muistakaa lapset, käyttäkää aina turvavöitä. Ilman niitä olisi videokamerani ollut moneen kertaan hampaissa tai tuulilasissa, sillä uskomattoman hienon katukaaran kyyti oli jotain aivan muuta kuin mummon kauppakassilla. Sillä, jolla ajettiin 20 vuotta vain sunnuntaisin kirkkoon ja keskiviikkona markettiin.

Puikkelehtiminen GT5-pelistäkin löytyvän radan tosimaailman vastineella oli… Jotain häikäisevää. Oma ja kuljettajan hymy olivat leveät, kun moottorin jyrinä toimi tulkkinamme. Kuljettajahan puhui tietysti pelkästään espanjaa, mutta autofanit kyllä löytävät yhteisen kielensä tavalla tai toisella. Liikennevaloissa seisoessa ehdimme mainiosti tutustua muun muassa auton monipuolisiin vaihteistomahdollisuuksiin, sitten punainen vaihtui vihreäksi ja pää mäjähti päätukeen. Hurjaa ja kiellettyä hedelmää, jota tuskin pääsen kokemaan enää uudestaan.

Ja tämän jälkeen ymmärränkin hyvin erään asian, mikä autopeleissä varmasti viehättää monia. Elämysten hakeminen, edes virtuaalisten. Kun poljet televisiosi ääressä kaasupoljinta ja äänentoistosi jyrähtää , kunnon television/videotykin ääressä ja reilun äänentoiston kera, ehkä peli vie sinut askeleen kohti sitä todellista autoa. Ehkä et ole enää pelkän ajopelin ääressä, vaan olet puoliksi sen oikean auton ratissa. Ehkä pelin ääressä saan maistaa jollain etäisellä tapaa uudelleen kiellettyä hedelmää, muistaen miten hyvältä kiihtyvyys tuntuikaan?

Jotain sellaista Sony ja Polyphony Digital yrittävät. Onnistuivatko? Siihen en ota uskalla ottaa kantaa, vaan jätän raskaan vastuun Domen autourheiluguru Jani ”Firehawk” Halmeen niskoille. Mutta täytyy sanoa, että kun nyt sain hieman tuntumaa oikeiden urheiluautojen omaan, outoon maailmaan, niin ymmärrän hieman paremmin todellisia autofanaatikkoja. Niitä, joille pieninkään yksityiskohta ei ole merkityksetön, ja joille hyvän autopelin tärkein ominaisuus on erinomaisen ajettavuuden ohella autojen pikkutarkka mallinnus.

Hyvältä ainakin vaikuttaa, jos Polyphony Digital -studion filosofiaan uskotaan. Tekijät kun vannovat, että he tekevät peliään rakkaudesta autoihin. Päätöksiä pelin sisällöstä, radoista ja automalleista ei tehdä rahan takia, vaan siksi että kyseiset autot ja radat ovat tekijöiden mieleen.

Vakuutteluihin voi tällä kertaa jopa jonkin verran uskoa, sillä studion edustajat ovat kertoneet aiemminkin avoimesti toimintatavoistaan ja ajatuksistaan. Muutenkin GT-sarjan isä Kazunori Yamauchi vaikuttaa poikkeuksellisen rehelliseltä ja vaatimattomalta pelintekijältä, joka kertoi Domenkin haastattelussa avoimesti niin pelintekofilosofiastaan kuin epäonnistumisistaankin. Mutta tästä lisää myöhemmin, omassa jutussaan.

 

Tekijä: Polyphony Digital

Julkaisija: Sony

Saatavilla: PlayStation 3

Pelin kotisivu: Gran Turismo 5

Jukka O. Kauppinen

 

Lue myös

Assassin’s Creed Brotherhood -ensikosketus osa 3: Jälleenrakenna Rooma, pelaa moninpelimurhahippaa

Cities in Motion – suomalaista joukkoliikennettä Transport Tycoonin hengessä

Death Star -planetaario loitsii Tähtien sodan tähtitaivaan vaikka vaatekomeroon

Final Fantaxy XIV:n tekijät Domen piinapenkissä

Logitech G35 -pelikuulokkeet tarjoavat toimivaa surroundia

Metro 2033: kirja pelin takana