Peliennakkoja Playgroundissa: Resident Evil 5, Guitar Hero: World Tour
Pan Vision järjesti vuotuisen Playground-tapahtumansa, jossa Helsingin päivän ja illan mittaan suomalaisen pelialan edustajat kohtasivat koko joukon ulkomaisten pelitalojen edustajia seminaarin ja illanvieton luppoisassa yhdistelmässä.
eDome oli tuttuun tapaan paikalla. Muun ohjelman ohessa ehdimme myös tutustua muutamaan tulevaan peliteokseen.
Resident Evil 5 – Capcom (PS3, Xbox 360)
Tunnustan jotain onnetonta. Jotain todella häpeällistä. En ole koskaan pelannut Resident Evil -pelejä. Ehkä pikaisesti koklannut mutta en pelannut. Niinpä Resident Evil 5:n testaaminen oli hitusen haastavaa, sillä pelisarjan aiempiin osiin vertaaminen oli mahdotonta. Niinpä jouduin peilaamaan elämystä muihin toimintapeleihin, räiskintöihin ja selviytymiskauhueepoksiin. En osaa sanoa mihin Resident Evil 5 sijoittuu sarjansa akselilla, mutta aivan sairaan siistiä se oli. Saisinko jälkiruuaksi yhden K18-lätkän, kiitos?
Voiko videopeli enää kauniimpaa elämystä tarjota, kun pyssyä ladattaessa moottorisahan kanssa riehuva örkkipörkkizombie pääseekin liian lähelle, upottaa täysillä ulvovan lemmenkalunsa kaulaani ja sahaa, sahaa syvemmälle? Punainen hurmos lentää ja saha uppoaa, syvemmälle. Ja game over. Failasin. Ei se hysteerisen naurun keskellä haitannut. Tämä oli kaunista.
”Man, that was terrific. So beautiful. So awesome”, ylistin pärskintäni lomassa Capcomin pojille.
Kyllä, olen splatterini katsonut. Enkä ole silti tarttunut kertaakaan lekaan tai moottorisahaan murhan merkeissä.
Terve ihminen osaa nauttia myös tahallisen yliampuvasta väkivallasta ja teurastuksesta. Ja sitä Resident Evil 5 on. Tässä ei hiivitä pitkin seiniä, peläten, sätkien ja väistellen. Ehei. Zombipopula tulee silmille, laumoittain ja eri suunnilta. Harva se kerta paikoilleen jäänyt pelaaja saa yhtäkkiä takaapäin milloin rautakangesta, milloin hampaasta. Toiminta on kiivaimmillaan todella aggressiivista eikä paikoilleen vain voi jäädä, sillä nuo pahuksen zombit kyllä tulevat kiertoteitse kimppuun.
Toiminta on siis kiivasta, onneksi pelattavuus on aika hyvin kohdallaan. Koin kontrollijärjestelmän hieman vieraaksi, mutta ilmeisesti kyse on Resident Evil -sarjan vakiosysteemistä. Liikkuminen, ampuminen ja inventaarion hallitseminen vaativat ainakin allekirjoittaneelta hetken totuttelua, samoin manuaalinen kameran käyttö liikkuessa ja kontrollien muuttuminen kun zombilaumoja tähdätään pyssyllä.
Visuaalisesti ja tyyliltään Resident Evil 5 oli ihanan ehtaa splatteripelaamista, jossa veritehosteita ei oltu säästelty. Mutta ehkä laajemmasta pelistä löytyy enemmän hiiviskelyä ja kauhuakin, näytekentät oli mitä ilmeisimmin valittu nimenomaan näyttävyyssyistä. Mistään selviytymiskauhusta kun nähdyssä ei ollut kyse, pikemminkin rehellisestä toimintasplatterista jossa kaksi pelaajahahmoa yrittää selviytyä kentän haasteista zombilaumojen keskellä.
Provokatiivinen tämä kyllä on. Videopelien synteihin tarttuvat kutsuivat jo viime vuonna tätä rasismiksi, sillä pelin sankarit ovat urheita valkoisia miehiä, jotka rymyävät Afrikassa tappamassa mustaa kansanosaa. Kumma kun sarjan aiempia osia, joissa murhasurmattiin muun muassa espanjalaisia ja japanilaisia ei ole nostettu tapetille samalla tavalla. Mutta musta ihonvärihän oikeuttaa aina rasistikorttiin. Onneksi teuraspöydälle päätyy myös valkoista kansanosaa, joten aika tasa-arvoinen teoshan tämä tuntuu loppujen lopuksi olevan.
Päivän aikana nähdyistä peleistä ehdottomasti rankin ja väkivaltaisin. Ja sellainen, että nähdyn perusteella tähän lienee pakko tutustua aikanaan lähemminkin.
Guitar Hero: World Tour – Activision-Blizzard (PS2, PS3, Wii, Xbox 360)
Se makein herkku viimeiseksi. Guitar Hero -sarjan uusimmasta osasta voisi hehkuttaa vaikka mitä – mutta ilmaistaan tunteita lyhyellä kaavalla:
Tämä on rokkia! Tämä on viihdettä! Tämä on bilettämistä! Hard Rock Halleluja!
Aiemminkin puffittu eDomen projektibändi Bang Bang featuring Jenni.
MikroBitin Rasse kitarasankaroi, taustalla Guitar Hero -pelisarjan pohjoismaiden propagandisti.
Sujuuko rock toimittajilta edes leikisti? Cosmopolitanin OP, Pelitin Tapio Saminen, eDomen Simon Elo ja MikroBitin Henrik Kärkkäinen.
Rock Band, vapise. Semminkin kun et koskaan edes Suomeen kunnolla rantautunut. Bändipelien areenalla pakka onkin lähes täysin neitseellinen – ja ken tietää mitä tapahtuu. World Tourilla on koetun perusteella täydellinen mahdollisuus vallata bilepelien areena Suomessa, kun MTV Games sähelsi rokkibändinsä Euroopan julkaisun näinkin perusteellisesti.
Eiköhän se meininki ilmene parhaimmin tästä:
Näin raikuu rokki Guitar Hero: World Tourissa
World Tour – jeah jeah jeah baby! Toimii.
Lisää aiheesta
Peliennakkoja Playgroundissa: Sonic Unleashed, Bionic Commando, Street Fighter 4
Näin raikuu rokki Guitar Hero: World Tourissa
Lue myös
EVE Online Finncon 2008:ssa: verkkopelimaailman pyörittäminen
LG T80 – digitv, taskutelevisio ja mp3-soitin
