UUSIMMAT

Playstation Move -julkaisupelit eDomen testissä

15.09.2010 11:39 | Miikka Lehtonen

PlayStation Moven teknologiasta on puhuttu jo paljonkin, mutta kaikessa höpinässä unohtuu helposti, ettei se ole suinkaan se pääasia. Tärkeintä ovat tietenkin pelit ja niitä on jo Move-ohjainten julkaisun yhteyteen saatu markkinoille ihan mukavasti.

Sonyn meidän testiimme toimittaman Move-setin mukana tuli osa julkaisupeleistä, joten pistetään jätskitötterö heilumaan ja katsotaan, miltä Sonyn tuore liikeohjain tuntuu käytännössä.

Move-esittelypakkaus sisälsi parin ohjaimen ohella myös muutaman uuden ohjaimen julkaisupeleistä, joskaan ei kaikkia. Näin The Fight, SOCOM 4 ja monet muut kiinnostavat pelit jäävät odottamaan myöhempää käsittelyään.

Testiryhmämme näpersi Move-pelejä myös Sonyn PlayStation Day -tapahtumassa sekä aikaisemmin kesällä. Tulos on tarinoiden, kuvien ja videoiden täyttämä reportaasi Moven maailmasta.

 

Sports Champions

Jos Sony halusi välttää niitä usein kuultuja ”musta Wiimote” –vertauksia, ehkä ei ollut paras mahdollinen idea heittää ohjainten mukaan kovin tutun oloista kokoelmaa urheilupelejä. Toisaalta, kun kyseessä on Moven julkaisuvalikoiman selvä tähti, ehkä ne takapenkin herjat pitää vain kestää.

Ja jos ihan rehellisiä ollaan, Sports Championsilla ja Wii Sportsilla ei ole muuta yhteistä kuin aihe. Sports Champions ottaa urheilunsa paljon Wiitä vakavammin ja pelien ympärille on rakennettu myös hieman lisäsisältöä.

Tarjolla on kuusi lajia: frisbee-golf, rantalentopallo, jousiammunta, pingis, bocce ja hieman erikoisesti gladiaattorien kaksintaistelu. Kaikkia lajeja voi pelata joko kaveria vastaan tai yksinään, jolloin tarjolla on pienimuotoisia turnauksia tekoälyn urheilijoita vastaan.

Sports Champions on mitä mainioin demo Move-ohjaimille, aivan kuin Wii Sports Resort aikanaan Wiin MotionPlus-palikalle. Käy nopeasti selväksi, että Move mallintaa mainiosti ohjaimen pienemmätkin liikkeet ja tarjoaa mukavasti tarkkuutta, ainakin jos kehitystiimi on ollut tehtäviensä tasalla – mutta se on muiden pelien ongelma, Sports Championsissa homma toimii.

Rantalentopalloa ja Red Dead Redemptionin hevosenkenkiä muistuttavaa boccea lukuunottamatta lajit ovat hauskoja ja toimivat kuten sopisi odottaa: jousiammunnassa nuoli vedetään viinestä viemällä vapaa käsi hartialle ja painamalla molemmat napit pohjaan. Sitten jousi vedetään taakse, tähdätään ja ammutaan. Selvää kauraa, mutta hauskaa.

Valikoiman erikoisin ratkaisu on gladiaattoritaistelu, jossa käytetään kahta Move-ohjainta miekan ja kilven liikutteluun. Kummankin ohjaimen nappeja painamalla ja ohjaimia liikuttelemalla saa tehtyä väistöjä, torjuntoja, hyppyjä ja erikoisempia liikkeitä. Itse tykkään mojauttaa kaveria kilvellä ohimoon ja sitten miekalla perään. Perhepelistä kun on kyse, veri ei toki lennä, mutta hiki kylläkin, sillä matseissa tulee nopeasti lämmin kun kieppuu ja pomppii telkkarinsa edessä.

Sports Champions on selvästi Moven paras peli ja jos voit valita ohjaimesi mukaan vain yhden pelin, sen pitää ehdottomasti olla tämä.

 

 

Start the Party

Start the Party on erikoinen tapaus ja tuo välittömästi mieleen Sonyn vanhemmat EyeToy-pelikokoelmat. Tarjolla on 20 minipeliä, joissa hutkitaan kärpäsiä, maalataan seinää ja tehdään muita erikoisia toimenpiteitä kameran edessä heilumalla.

Move-ohjain itsessään toimii pelikokoelmassa hyvin, oli haasteena sitten mikä hölmöys tahansa. Liikkeet ovat riittävän tarkkoja, joskin rehellisyyden nimissä on todettava, että yksinkertaiset pelit eivät ota kapulasta läheskään kaikkea irti.

Kokoelmasta löytyy pelejä laidasta laitaan: osa on tökerön yksinkertaista sekuntiviihdettä, toiset taas menevät yllättävän konstikkaiksi. Ongelma on kuitenkin se, että yksikään peleistä ei ole oikeasti haastava, mutta ei toisaalta myöskään niin älyttömän hauska, että sillä saisi mitään suunnattomia pippaloita pystyyn.

Peli sopiikin nimelleen uskollisesti hyvin juhlaväen lämmittelyyn, sillä pienessä hutikassa harvemmin pelaavat voivat saada pelistä irti viihdettä harjatessaan krokotiilin hampaita, ohjaillessaan pelastuskopteria tai huitoessaan pesäpallomailalla ruudulla lentäviä esineitä. Ei kannata kuitenkaan kuvitella, että pippaloihin haluaisi palata uudelleen monta kertaa, ainakaan säännöllisesti.

 

 

Kung-Fu Rider

Voi menetettyjä mahdollisuuksia, voi hukattuja tilaisuuksia! Kung-Fu Rider oli paperilla selvästi se Moven mielenkiintoisin julkaisupeli! Otetaan kieroon elämään tottunut pienen luokan bisnesmies ja tämän sihteeri. Pistetään heidän peräänsä koko mafia ja puolet muustakin kaupungista ja laitetaan parivaljakko sitten laskemaan takaa-ajajiltaan karkuun konttorituoleilla. Miten tästä muka voi saada aikaan kehnon pelin? Helposti: töppäämällä kontrollien kanssa.

Pelinä Kung-Fu Rider voisi olla oikein mukava välipala perinteiseen arcade-tyyliin. Lasketaan mäkeä, kerätään rahaa, potkitaan gangstereita ja hypitään esteiden yli. Yksi kenttä kestää reilun minuutin, huumori on hurttia ja meno nopeaa. Mutta ne kontrollit, ne kontrollit…

Kun pelin tempo on näin nopea, pelaajalla ei ole aikaa pysähtyä miettimään hetkeksikään, miten se seuraava liike oikeastaan tehtiinkään. Kaiken pitäisi olla niin selkeää ja helppoa, että yhteys selkäytimen ja Moven välillä on välitön. Nyt näin ei kuitenkaan ole, sillä tutorialin edetessä mukaan sekoitetaan suunnilleen kaikki ohjainkapulan nappulat ja puoli tusinaa erilaista heilutusta.

Vaikka onnistuisi kietaisemaan aivonsa kontrollien ympärille, jää jäljelle yhä ongelma: kontrollit eivät ole tarpeeksi tarkat. Näinhän siinä käy kun pino erilaisia heilutuksia ja vemputuksia tekee erilaisia asioita, mutta oma peli-iloni romahti kun tiukka sladitus muuttui potkuksi ja kolariksi, tai kun vauhtia pumpatessani sain vain mäenlaskijani hyppimään.

Ongelmat eivät ole fataaleita: tiukalla opettelulla ja harjoittelulla kuviot kyllä varmasti onnistuvat, jonka jälkeen peli on hauska välipala, mutta näin yksinkertaisen pelin parissa ei pitäisi joutua viettämään näin tuskallisia hetkiä.

 

EyePet: Move Edition

Toisin kuin nimestä voisi kuvitella, EyePet Move Edition ei ole mikään köykäisin voimin kasattu yritys rahastaa EyePet-fanien kukkarolla, vaan peliin on panostettu selvästi reippaasti vaivaa. Näin tuloksena on peli, joka tulee varmasti uppoamaan kohdeyleisöönsä kuin kuuma veitsi voihin.

Move Editionin ideana on päästää pelaaja kasvattamaan omaa pientä virtuaalilemmikkiään Moven avulla. Munasta kuoriutuva apina (entinen biologian opettajani saattoi juuri saada slaagin) on hellyyttävä kaveri, jonka parissa hoivauksesta pitävillä vierähtänee helposti hetki jos toinenkin, varsinkin kun Move-integraatio on tehty niin hyvin.

Kun kamera on sihdattu kohdalleen, pelaaja voi Move-ohjaimen tai pelkästään käsiensä ja jalkojensa avulla kouluttaa elukkaansa ja leikkiä tämän kanssa mitä ihmeellisemmillä tavoilla. Pelkän puuhailun ohella voi yrittää erilaisia haasteita, joissa pitää vaikka opettaa elukalle tietyssä ajasa tietyt temput. Palkintona jaetaan uusia asusteita, leluja ja muuta mukavaa, mikä kannustaa taas pelaamaan lisää.

Jos Sports Champions on pelinä vaikuttavin, EyePet antaa parhaan kuvan Moven virtuaalitodellisuus-mahdollisuuksista. On hauska katsella telkkarista, miten apina jahtaa kättäsi pitkin lattiaa tai noutaa ”heittämiäsi” esineitä takaisin. Mukaan mahtui myös todellisia yllätyksiä: kun oikea kissani syöksyi maton halki kärpäsjahdissa, virtuaaliapinani loikkasi alta pois kuin sätkyn saaneena.

Tuskin peli sinänsä tulee monta eDomen vanhemmista lukijoista kiinnostamaan, mutta jos talossa asuu nuorempaa väkeä tai vaikka Tamagotchien kanssa kasvaneita naisystäviä, EyePetiä voi vähintään käyttää kierona aseena Moven hankinnan perustelussa. Hatunnoston arvoinen suoritus ja hyvä esimerkki siitä, miten hyvää jälkeä lastenpelistäkin saa, kunhan sen tekee kunnolla.

 

SingStar Dance

Pintaraapaisu: SingStar-laulupelejä tanssimattoon ilman mattoa sekoittava SingStar Dance on vekkuli tapaus. Se on hieman armollisempi tapaus kuin kiivasrytmiset tanssimattopelit, mutta menoon pääsee mukaan vasta muutaman peliyrityksen jälkeen. Ruudulla näytettävien liikesarjojen opettelu kun vaatii oman aikansa, ainakin jos testaajana on kömpelö aikamies. Tytöt kyllä olivat heti vauhdissa, mistä oli paljon silmäniloa.

Pelistä saaneet parhaan kuvan oheisen videon katsomalla.

 

 

SOCOM 4

Pintaraapaisu:  Taktisten SOCOM-räiskintäpelien Move-ohjaimelle sovitettu versio oli aika outo kokemus. SOCOMien taktinen hidastempoisuus oli tiessään, tilalla oli huomattavasti totuttua nopeatempoisempaa räiskintää. Tiedä sitten oliko kyse demoversion toiminnantäyteisemmästä esimerkkikentästä, vai onko SOCOM pistetty Moven kunniaksi täysin uuteen kuosiin.

 

 

The Shoot

Pintaraapaisu:  The Shoot jatkaa suorastaan herkullisesti legendaaristen valopistoolipelien hengessä. Testaajamme Juliakin oli aivan innoissaan, kuten videolta näkyy, ja kuvaamisen lomassa hihittelimmekin pelin Duck Hunt -henkeä ja kaipasimme hirnuvaa koiraa.

Nopeatempoinen ja hauska peli on rehellistä, konstailematonta perusräiskintää. Varma bilehitti, etenkin useamman pelaajan voimin.

 

 

Hustle King

 

The Fight

 

Tumble

Pintaraapaisu: Tumble on taitopelien ystäville potentiaalisesti se kivoin Move-julkaisupeli. Peli muistuttaa huomattavan paljon EA:n Wiille julkaisemia Boom Blox- ja Boom Blox Bash Party -taitopelejä. Niin ne kuin Tumblekin perustuvat tarkkaan palikoiden asetteluun liikeohjaimella, älynystyröiden hieromiseen sekä tietysti siihen hulvattomaan riemuun, kun palikat kaatuilevat ja lentelevät pitkin ruutua.

Moven tarkkuus tulee erinomaisesti ilmi Tumblea pelatessa. Palikoiden asettelu onnistuu erittäin tarkasti. Kieli pyrkii pakostakin karkailemaan suusta, kun pelaaja yrittää asettaa viimeistä palikkaa huojuvan tornin päälle.

Tumble on palikka/älypeliksi kiitettävän monipuolinen. Haasteissa on riittävästi monimuotoisuutta. Taitoa ja tarkkuutta vaativien näperrystehtävien vastapainona on räjähtävää toimintaakin, kun pelaaja yrittää kaataa torneja viskomalla. Hauskaa!

 

TV Superstars

 

Katso myös:

Move-pelien trailereita eDomen videokanavalla:

 

Loppuajatukset

Pitkä odotus on siis päättynyt. Move on vihdoin täällä ja testipelit esittelivät mainiosti sen ominaisuuksia. Hyvät pelit näyttivät, että Movessa on potentiaalia ja ne heikommat taas varoittivat siitä, että pelkkä palikan heiluttelu ei ole oikotie onneen: peliin pitää yhä panostaa ja ohjainta pitää käsitellä taidolla, jotta pelaajat saavat hauskan pelikokemuksen.

Henkilökohtaisena yhteenvetonani voisin todeta, että vertaukset mustaan Wiimoteen ovat oikein osuvia, mutta eivät negatiivisessa mielessä. Move ei välttämättä voita palkintoa vuoden innovaationa, mutta se toimii oikein hyvin. Testipeleissä se tuntui toimivan vähintään yhtä luotettavasti kuin MotionPlus ja antoi tarkan ja toimivan ohjauksen, mutta jälleen vain, kun kehitystiimi osasi asiansa. Kung-Fu Rider osoitti, että kun projekti menee reisille, se menee reisille ja paineella.

Joten mitä tapahtuu seuraavaksi? Sen näyttää aika, mutta itse varautuisin siihen, että jos ohjain oli Wii-henkinen, niin tulee olemaan myös pelivalikoima. Erilaiset bilepelikokoelmat tulevat varmasti viemään metreittäin hyllytilaa, mutta joukkoon mahtunee myös kokoelma sellaisia pelejä, joiden ansiosta voi olla iloinen Moven olemassaolosta.

Alkuvaiheessa pelit painottuvat pelkästään Move-liikeohjaimen käyttöön, mikä osaltaan selittää pelivalikoiman suhteellista yksinkertaisuutta. Liikeohjaimen kaveriksi hankittava navigointiohjain monipuolistaa Move-pelaamista, minkä myötä Sony julkaisee myös enemmän hardcore-pelaajille tarkoitettuja pelejä.

 

PlayStation Move -liikeohjain maksa yksittäin noin nelisenkymmentä euroa. Navigaatio-ohjain maksaa kolmisenkymppiä. Yhden liikeohjaimen ja Moven käyttöön vaadittavan PlayStation Eye -kameran sisältävän Move Starter Packin saa noin 60-70 eurolla. Käytännössä kahden pelaajan huvitteluun riittävä pakkaus maksaa noin satasen.

Starter Pack sisältää laitteiden ohessa myös yhdeksän Move-pelin demot.

Move on nyt kaupoissa.

 

Lisää aiheesta
PlayStation Move – otimme tuntumaa PS3:n uuteen peliohjaimeen

Lue myös

Dead Nation -ensikosketus – suomalaiset zombit ovat ihanan ällöjä

Gran Turismo 5 – pintaraapaisussa Sonyn odotettu ajopeli

Kinect ensitesti: PIM! Olet pelissä!

Kinect-ensitesti: Sinä olet ohjain

Logitech G510 -pelinäppäimistö on iso kasa ohjelmoitavia nappeja

Lopunperä 1: Lopunperän tarinat on tarina suomipelistä, joka ei koskaan kuoriutunut

Mindflex – pelaamista ajatuksen voimalla

 

Muropaketin uusimmat