Resident Evil 6 -ensikosketus

15.07.2012 20:00 | Miikka Lehtonen

Resident Evil 6 kuuluu varmasti loppuvuoden odotetuimpiin pelijulkaisuihin. Capcomin zombiräime väittää palaavansa kohti sarjan juuria vuosikausia kestäneen toimintaputken jälkeen. Testasimme väitteen paikkansapitävyyttä pelin ennakkoversiolla, jonka saimme juuri kivasti viikonlopun kunniaksi.

Kyseessä ei sinänsä ole uusi ilmestys, vaan sama pläjäys, jota Capcom on esitellyt lehdistön edustajille ja jakanut Dragon’s Dogman pelaajille heinäkuun alusta. Niinpä tarjolla oli kolme erillistä osiota pelistä, yksi kullakin sen päähenkilöistä. Samalla nämä kolme osiota esittelevät myös pelin pääasialliset pelimuodot: rauhallisemman tunnelmankohotuksen, kauhean zombi-räiskinnän ja kohtaamiset suurempien hirviöiden kanssa.

Kerrattakoon heti alkuun omat Resident Evil –taustani: olen pelannut pelisarjaa sen ensimmäisestä osasta asti kiinnostuskäyrän mennessä melkoista vuoristorataa. Resident Evilit 1 ja 2 olivat täyttä rautaa, sitten dipattiin ja noustiin taas ylös vasta nelosen myötä. Vitonen vielä meni, mutta enemmänkin persoonallisena 3PS-räimeenä kuin Resident Evilinä. Niinpä en oikein tiennyt, mitä tuoreimmalta peliltä odottaa.

Ja tästä pääsemmekin pelisarjan kuudenteen osaan, joka tuntuu yhdistelevän niin pelisarjan hyviä kuin huonoja puolia. Hyväksi lasken ehdottomasti sen tunnelmaosion. Leon Kennedy ja uutena tuttavuutena esitelty naisagentti hiippailevat campuksella, jossa presidentin juhlapuhe ja –illallinen ovat saaneet ikävän lopun: pressasta tuli zombi, Leon ampui tämän ja samaan aikaan korpsit söivät kaikki opiskelijat.

Ainoastaan ukkosen ja satunnaisten valojen valaisemalla campuksella hiippaillaan tytärtään etsivän ja kovin huolestuttavasti yskivän miekkosen kanssa. Mitään varsinaista taistelua ei nähdä pitkiin aikoihin, mutta peli kyllä lämmittelee kivasti tunnelmaa pimeydessä räsähtelevien ja edessä kaatuvien esineiden ja varjojen avulla.

Fiilis oli kuin sarjan aiemmista peleistä konsanaan. Hidas tempo, pimeät huoneet ja koko ajan nurkan takana vaaniva vaara (tai ainakin tunne siitä että näin on) ovat kovia ainesosia. Vaikka juonenkäänteet toki aavisti ennakkoon kymmenien zombielokuvien perusteella, ne oli silti toteutettu sen verran hyvin, että olin kympillä mukana.

Ja tämä oli myös mielestäni sitä pelin parasta antia. Resident Evil 4, jota pidän itse ehkä sarjan parhaana pelinä, oli toiminnallisemmasta otteestaan huolimatta vielä todella tunnelmallinen peli. Ensimmäisen jakson perusteella näyttikin siltä, kuin tämä tasapainotus olisi onnistunut tiimiltä. Sillä räiskintähän oli kunnossa jo vitosessa, vai mitä?

Zombiterroristit hyökkäävät!

Kun oma matkani campuksella oli päättynyt ikävästi hissizombin välipalana, päätin kokeilla sitä toista episodia. Siinä Chris Redfield seikkailee yhdessä YK-joukkojen kanssa Kiinassa pelastamassa YK:n työntekijöitä … zombiterroristeilta. Vastaan höökää murisevia ja öriseviä konepistoolimiehiä, jotka kestävät aivan liikaa vahinkoa.

Minun ammukseni loppuivat tarkasta räiskimisestä huolimatta heti kättelyssä ja sitten vain katseltiin, miten taivaalla lentelevä jättimäinen zombikärpänen jumitti antennista toiseen. Kun puukkoni ei yltänyt kärpäseen eikä sekään näyttänyt pääsevän minun kimppuuni, kävelin lopulta katolta alas päättääkseni tuskani.

Jos se hiljaisempi ja hitaampi tunnelmointiosio jätti jälkeensä odotusfiiliksiä, toiminta latisti niitä taas huomattavasti. On todella karua huomata, että samalla kun Dead Space 2 ja muutamat muut yrittäjät ovat osoittaneet miten hyvin kauhu-3PS voi toimia, Resident Evil polkee paikallaan. Kankeat kontrollit, bulletsponge-viholliset ja yksinkertainen tehtäväsuunnittelu eivät ole sellaisia valtteja, joilla herran vuonna 2012 pääsee kovin pitkälle.

On toki mahdollista, että demon osiot on vain valittu tältä osin hieman huonosti. Ehkä oikeassa pelissä ammuksia on enemmän. Ehkä vihollisilla on heikkoja kohtia, joihin tähtäämällä ne kuolevat helposti. Ehkä lopullisessa pelissä tehtävään saa valittua paremmin käteen sopivat aseet ja siinä käytetty rynkky on turha hernepyssy. Ehkä, ehkä, ehkä. Mutta ehkä ei: tämä on kuitenkin demo, jonka Capcom on katsonut kuvaavan hyvin heidän peliään, sillä he nämä kohtaukset ovat valinneet.

Toivonkin hartaasti, että lopullinen peli tulee koostumaan enemmän hidastempoisesta fiilistelystä ja vähemmän kömpelöstä 3PS-räiskinnästä. Se ensimmäinen puolisko kun oli sen verran kiinnostavaa kamaa, että sen avulla Resident Evil voi ponnistaa pitkälle.

 

Tekijä: Capcom

Julkaisija: Capcom

Testattu: Xbox 360

Tulossa: PC, PlayStation 3, Xbox 360 – lokakuussa 2012

Pelaajia: 1-?

Pelin kotisivu: www.residentevil.com/6/

Miikka Lehtonen

 

Lue myös

Battlestar Galactica (Lautapeli)

The Secret World: ensimmäinen päivä

The Secret World: toinen ja kolmas päivä

The Secret World: toinen viikko ja maailman huonoin tankki