Testi PlayStation VR 2 on erinomainen laite – vain hinta ja pelitarjonta hiertävät
PlayStation VR2 saapuu kauppoihin 22. helmikuuta. Muropaketti pääsi tutustumaan Sonyn uutuustuotteeseen etukäteen.
Sonyn hartaasti odotettu PlayStation VR 2 on viimein rantautunut meidän kuolevaisten keskuuteen. Konsolipelaajien uusi VR-laite syrjäyttää alkuperäisen vuonna 2016 PlayStation 4:lle julkaistun PSVR:n, joka tarjosi aikanaan kohtuuhintaisen väylän virtuaaliseen todellisuuteen. Tällä kertaa vuorossa on uudemman sukupolven PS5 ja sen entistä vakuuttavammat tehot. Puhumattakaan itse laseihin tuoduista runsaista parannuksista.
PlayStation VR 2 vaatii siis toimiakseen PlayStation 5 -konsolin, mikä saattaa olla pari vuotta kestäneiden maailmanlaajuisten saatavuusongelmien jälkeen edelleen kova vaatimus. Onneksi tilanne on viime kuukausina alkanut parantua myös täällä pohjoisessa, jolloin ensimmäisestä esteestä on selvitty – toki tuntuvaa rahatukkua vastaan. Valitettavasti seuraava kynnys on sitten itse VR-laitteen hinta, josta saa maksaa Suomessa jopa PS5-konsolia enemmän, 639 euroa.
VR-laitteisiin tutustuneille summa ei tietenkään yllätä, ja esimerkiksi VR-pelaamiseen kykenevät tietokoneet nousevat helposti reilun tonnin hintaluokkaan. Silti samansuuruisen summan pyytäminen varsinkin edullisempaan PlayStation VR:ään verrattuna voi tuntua monille suolaiselta, vaikka hinnalle löytyy perusteet.
PSVR 2 tuo onneksi mukanaan tuntuvia päivityksiä, joista eittämättä tärkein on näyttöjen korvaaminen 2 000 x 2 040 pikselin resoluutioon ja 90/120 hertsin virkistystaajuuteen yltävillä OLED-paneeleilla. Näkökenttä on myös varsin kattava 110 astetta. Tarkempi resoluutio tarkoittaa luonnollisesti myös terävämpää antia pelien osalta, minkä puute oli yksi suurimmista kritiikeistä alkuperäisen PSVR:n kohdalla.
Uusi versio ei myöskään tarvitse lainkaan ulkoista kameraa, vaan seuranta hoituu laitteeseen sisäänrakennettujen neljän sisältä ulospäin suunnatun kameran avulla. Laitteen sisällä on lisäksi kaksi IR-kameraa, joiden avulla toteutetaan silmienseuranta. Toistaiseksi tarjolla ei ole edes mahdollisuutta ulkoiselle satelliitille seurannan parantamiseksi. Tosin ulkoisten kameroiden asentaminen etenkin ahtaampiin tiloihin on aina tuskallinen prosessi.
Ja viimeisenä silauksena myös PSVR 2:n jäähdytystä on onnistuttu parantamaan sekä painoa keventämään noin 560 grammaan. Laite tukee lisäksi luonnollisesti PlayStation 5:n mukana tulleita ominaisuuksia, kuten 3D-ääntä, ja uudet Sense-ohjaimet hyödyntävät niin ikään DualSensestä tuttuja rakastettuja piirteitä haptisen palautteen ja adaptiivisten liipaisinten osalta.
Ainoa edeltäjältä jäänyt jäänne on johdollisuus, eikä Sony ole lähtenyt kilpailemaan Meta Quest 2:n kanssa langattomuudesta. Tämä vaatisi toki muita kompromisseja, vaikka langatonta vapautta jää kaipaamaan. Silti alkuperäisen PSVR:n johtohelvetistä ollaan onneksi kaukana, sillä useamman risteävän piuhan sijaan PlayStation VR 2:n kohdalla ei tarvitse välittää kuin yhdestä konsoliin kytkettävästä 4,5-metrisestä USB-C:stä. Käytännöllistä ja vaivatonta.
Älä anna ensivaikutelman hämätä
Sony ei ole suoraan sanoen viitsinyt panostaa tuotteidensa ensimmäiseen avauskokemukseen milloinkaan, eikä PlayStation VR 2 tee tämän suhteen poikkeusta. Vaikka järjellisesti ajateltuna kerran tehty paketin avaus ei lopulta merkitse mitään laitteen käytön osalta, tunnustan kokevani pientä mielihyvää, kun ostamani tuote on myös pakattu näyttävään ja houkuttelevaan pakettiin.
Valitettavasti PSVR 2:n myyntipakkauksen sisältä paljastuu sen sijaan pelkistetty valkoinen laatikko, jonka kätköistä löytyvät välittömästi valkoisiin suojakääreisiin verhottu laite ja sen kaksi ohjainta. Erillisessä pienemmästä laatikosta löytyvät puolestaan takuu- ja asennusohjeet, USB-C-latauspiuha sekä kuulokkeet ja näiden vaihdettavat kuulokepäät.
Seksikkyys on tästä presentaatiosta kaukana.
Onneksi sama yksinkertaisuus yltää aina PSVR 2:n asennukseen asti, sillä Sonyn alkuperäisen mallin säätäminen toimintakuntoon on jättänyt ikuiset traumat. Useiden eri HDMI- ja USB-kaapeleiden sijaan laitteen käyttöönotossa ei tarvitse muuta kuin iskeä VR-laseista lähtevä USB-C-piuha kiinni PlayStation 5 -konsoliin ja homma on siltä osin valmis.
Tarkempia ohjeita kaipaaville mukana on myös suomenkieliset ohjeet, mutta PSVR 2:n käyttöönotto on oikeasti todella simppeli.
Fyysisen raadannan jälkeen PlayStation 5 opastaa lopun konsolin käynnistyttyä. Ensimmäisenä käyttäjälle kerrotaan, kuinka PSVR 2 laitetaan päähän ja kiristetään. Tämä tehdään kohta kohdalta, joten niin painikkeet kuin laitteen kiinnitys kuin poistaminen tulevat välittömästi tutuksi. Käytännössä kiinnitys hoituu pään ympäri menevän pannan varassa, ja säätö tapahtuu takana löytyvän painikkeen ja kiristysruuvin avulla.
Käyttäjää pyydetään seuraavaksi aktivoimaan kummatkin Sense-ohjaimet parittamalla nämä konsolin kanssa mukana tulevalla USB-kaapelilla. Jatkossa lasit silmille laitettua PSVR 2 aktivoi ulkoiset kamerat, jolloin käyttäjä näkee oikean ympäröivän tilan huonoresoluutioisena mustavalkokuvana. Tämä on silti tuhat kertaa parempi ratkaisu kuin ohjainten etsiminen sohvalta sokkona.
Sen jälkeen määritellään käytössä oleva VR-tila, joka hoituu pitkälti automaattisesti.
Käyttöliittymä pyytää käyttäjää katsomaan ympärilleen, jolloin laite skannaa ympäröivän tilan ja osaa määrittää alueen melko tarkasti jo itse. Hienosäädön voi tehdä jälkikäteen vielä ohjainten avulla joko maalaamalla aluetta lisää sisältäpäin tai pienentämällä sitä ulkoapäin.
Lopuksi laite pyytää vielä säätämään pupillien etäisyyden (IPD) katseenseurantaa varten. Tätä voi säätää PSVR 2:n ulkoisella sivulla olevalla rullalla vapaasti, joskin ensiasennuksen yhteydessä käyttöliittymä ilmoittaa, milloin etäisyys on IR-kameroiden suhteen oikea.
Sitten onkin aika nauttia VR-pelaamisesta.
Immersion toinen vaihe
PlayStation VR 2:n uudistunut muotoilu vaatii alkuun hieman totuttelua.
Oikean asennon löytämisessä meni itselläni hetki, sillä ensimmäisillä kerroilla jokin tuntui aina painavan joko takaraivoa tai otsalohkoa. Ongelma oli lopulta liian vaakatasoon jäänyt kiinnitys, johon olin tottunut aiemmilla VR-laitteilla, sillä PSVR 2:n pannan on tarkoitus jäädä aavistuksen vinoon alkaen melkein niskasta ja päättyen likelle päälakea – tai näin ainakin itselläni. Sony väittää laitteen suunnitellun useille eri päänmuodoille, joten kokemus on varmasti tältä osin subjektiivinen.
Muotoilun eduksi on silti myönnettävä, ettei se tunnu pidemmänkään käytön jälkeen epämukavalta tai tukalalta. Alkuperäisen PSVR:n tuuletus jätti monilta osin toivomisen varaa ja hiosti varsinkin silmien ympäriltä pidempien sessioiden aikana. Uudessa versiossa on paitsi tehokkaampi jäähdytys, myös väljempi kiinnitys lasien ja pään välillä, minkä vuoksi laite ei tunnu koskaan painostavalta vasten ihoa. Se ei kuitenkaan mysteerisesti estä hikoilua, mutta koko pään kattavan saunan sijaan pisarat kertyvät lähinnä pantaan. Laite tuntuukin päässä mukavan kevyeltä jopa muutaman tunnin käytön jälkeen.
Hyvää käyttömukavuutta jaksaa myös arvostaa, kun laseja ei malta ottaa päästään pois. Varsinkin alkuperäisestä PSVR:stä uuteen loikkaaville ero vanhan ja nykyisen välillä on valtava. Lähes koko näkökentän kattava näkymä, korkea resoluutio sekä edeltäjänsä melko huomattavan pikseliverkon lähes täysi katoaminen tekee kokemuksesta moninkertaisesti nautinnollisemman. Jälkimmäisestä ei ole päästy tosin täysin eroon, vaan vanhan hyttysverkkoefektin kyllä huomaa edelleen pimeämmissä kohtauksissa tai silmiä siristellessä.
Silti PSVR 2:lle julkaistut pelit paitsi näyttävät todella, todella upeilta. Niistä ehkä uupuu perinteisten ”litteiden” pelisisarusten yksityiskohtaisuus, mutta lisätty tarkkuus saa pelit tuntumaan kertaheitolla immersiivisemmiltä kuin edellisen sukupolven aikaan. Resoluutiota ei ole myöskään rukattu korkeammaksi suorituskyvyn kustannuksella, vaan PS5:n tehot ja lasien hertsit takaavat, että kaikki lisäksi pyörii sulavasti. Tämän sukupolven myötä realistista grafiikkaa ei tarvitse onneksi enää karttaa, vaan päinvastoin jopa vaatia – tämän todistaa jo julkaisupeli Horizon Call of the Mountain.
Lasit tukevat PS5:ltä tuttua 3D-ääntä, jota hyödynnetään upeasti käytännössä. Laitteen mukana tulevat kuulokkeet ajavat jo asiansa, mutta PSVR 2:een voi kiinnittää tarvittaessa myös omat kupit. Käytännössä tilaääni tarkoittaa sitä, että kun päätään kääntää kesken keskustelun ympäriinsä, kuuluu puhujan puhe koko ajan aidosti oikeasta suunnasta käyttäjän päähän nähden. Paikannuksen hyödyntäminen on silti ensisijaisesti pelien vastuulla, joskin nykypelit ovat panostaneet laadukkaaseen äänimiksaukseen jo vuosien ajan.
Sisältä ulospäin tehty seuranta eliminoi myös toisen PSVR:ää vaivanneen ongelman, eli huonon kamerasijoittelun tai katveeseen jääneet ohjaimet. Tietty nykyinen ratkaisu ei sekään poista näitä ongelmia täysin, ja parhaan vaihtoehdon saisi yhdistelemällä nämä molemmat (ja kenties Sony tuo sen joskus tulevaisuudessa lisävaihtoehtona). Silti useiden tuntien jälkeen voin todeta, että PSVR 2:lla ongelmat ohjainten tai VR-tilan katoamisen suhteen ovat jääneet verrattain vähäisiksi. Ne eivät ole täysin olemattomia ja tapahtuessaan ovat aivan yhtä raivostuttavia kuin ennenkin, mutta päällisin puolin seuranta toimii hyvin.
Tietty sisältä ulospäin tehdyn seurannan ongelmana on se, että kun katoamistapauksia syntyy, niiden korjaaminen on käytännössä mahdotonta. Laitteen pitäisi itse tunnistaa ohjaimet ja käyttäjä tilanteessa kuin tilanteessa. Toki tähän auttaa sama kuin VR-pelaamiseen yleensä, eli ympäröivän tilan pitäminen mahdollisimman vapaana kaikesta ylimääräisestä. Ja ylipäätään iso pelitila (seisovaa pelaamista varten minimi on 2×2 metriä).
Viimeisimpänä uudistuksena PlayStation VR 2 esittelee uudet Sense-ohjaimet. Vanhat dildoilta näyttävät Move-kappulat on sysätty suosiolla sivuun ja tilalle tuotu hieman Metan vastaavia kapistuksia muistuttavat haloilla varustetut tatit. DualSensen lailla niissä on kevyt haptinen palaute sekä adaptiiviset liipaisimet, joita pelit hyödyntävät ansiokkaasti. Esimerkiksi Kayak VR: Mirage -soutupelissä ohjainten pieni tärinä kertoo pelaajalle, että melat kauhovat parhaillaan vettä ilman sijaan. Vaikka tunne ei luonnollisesti vastaa oikeaa soutamisesta syntyvää vastusta vesimassan siirtyessä melan tieltä, tuntuu se silti yllättävän aidolta. Ihmisen aivot ovat tältä osin melko helposti huijattavissa.
Ohjainfiilis on totta puhuen hyvin samankaltainen kuin DualSensellä pelatessa, mikä ei ole lainkaan huono juttu ottaen huomioon, että PS5:n peliohjain on yksi parhaimpia. Ne eivät poikkea myöskään liiaksi peruspadista, vaan niistä löytyy kaikki tarvittava tateista, liipaisimista ja olkapainikkeista lähtien. Niissä on myös jonkinasteinen sormien seuranta, mutta nämä on sidottu painikkeisiin. Toisin sanoen hahmojen sormien asento vaihtuu sen perusteella lepuuttaako peukaloaan ilmassa vai tatin päällä; varsinaisia sormieleitä ohjaimilla ei kuitenkaan voi tehdä, joten en tiedä kuinka monipuolisesti tätä voidaan hyödyntää jatkossa.
Onko se siltikään hintansa väärti?
Jos eläisimme maailmassa, jossa hinnasta ei tarvitsisi välittää, PlayStation VR 2:n suositteleminen olisi ongelmatonta. Totta kai se kannattaa ostaa, sillä se tarjoaa upean toisenlaisen tavan nauttia PlayStation 5:stä ja on lisäksi kaikin puolin erinomainen laite.
Valitettavasti emme elä tällaisessa maailmassa.
639 euroa lisälaitteesta on varsinkin tänäpäivänä hyvin iso summa monelle. Ja tämä edellyttää, että taloudesta löytyy jo entuudestaan noin 500-600 euroa maksava konsoli (puhumattakaan sitten niistä peleistä). Tässä vaiheessa kannattaakin katsoa peiliin – ja sinne kukkaroon – ja miettiä, onko virtuaalitodellisuus sen väärti.
Lopulta ratkaisu on täysin subjektiivinen.
Seuraavat asiat on silti hyvä muistaa. Ensinnäkin PSVR 2 on tosiaan loistava VR-laite, joka parantaa käytännössä kaikilta osin alkuperäistä PSVR:ää. Se on tehokkaampi, tarkempi, monipuolisempi, kevyempi ja vaivattomampi käyttää. Siitä on itse asiassa hintaa lukuun ottamatta vaikea löytää mitään todellista kritisoitavaa.
Jos rakastuit PlayStation VR:ään, rakastut aivan varmasti myös sen seuraajaan.
Uusi malli ei kuitenkaan tue taaksepäin yhteensopivuutta, joten kaikki alkuperäiselle PSVR:lle ostamasi pelit ovat käyttökelvottomia sellaisinaan. Joko ne täytyy ostaa täyteen hintaan kokonaan uusiksi tai sitten niihin on tarjolla PSVR 2 -päivitys pientä korvausta vastaan – jos peliä on ylipäätään saatavilla. Sonyn virallinen syy päätökselle on ollut ”seuraavan sukupolven VR-kokemuksen tarjoaminen”, mutta samaa tekosyytä käytettiin myös PS5-pelien kohdalla ennen kuin se pyörrettiin ja pelit päätettiin sittenkin tuoda PS4:lle.
Ja peleistä puheenollen: kuinka tosissaan Sony ja kehittäjät ovat tällä kertaa VR:n suhteen?
Rehellisesti sanoen PlayStation VR:lle julkaistuja aidosti hyviä VR-pelejä ei lopulta tullut kovinkaan montaa tässä seitsemän vuoden aikana, joskin nämä ovat jälleen hyvin henkilökohtaisia mieltymyksiä. Onko tilanne toisin tällä kertaa? Ja ennen kaikkea onko se niin toisin, että se oikeuttaisi 639 euron arvoisen investoinnin?
Ainakaan heti PSVR 2:n julkaisussa täysin uusia pelejä ja varsinkaan PlayStation-yksinoikeuksia ei todellakaan ole tulossa tarjolle ovista ja ikkunoista pursuen. Julkaisupelejä on toki yli kolmekymmentä, joten pelattavaa kyllä riittää, mutta käytännössä kaikki näistä on jo julkaistu moneen kertaan eri alustoille. Sony on itse kertonut yli sadan pelin olevan kehitteillä PSVR 2:lle.
Henkilökohtaisesti voin sanoa, että PlayStation VR 2 onnistui yllättämään ja on laadultaan jotakuinkin täydellinen laite. Mutta mikään laite ei lopulta nouse sen mielenkiintoisemmaksi kuin sille saatava sisältö, ja tällä hetkellä PSVR 2:lle julkistetuista peleistä kovinkaan moni ei ole liialti herättänyt kiinnostusta.
