Arvostelu PSVR 2 -peli Horizon Call of the Mountain näyttää upealta, mutta tuntuu Horizon Forbidden Westin sivutehtävältä
PlayStation VR 2:n lippulaivapeli Horizon Call of the Mountain ei lunasta täysin sille ladattuja odotuksia, mutta näyttävää kiipeilyä kaipaaville luvassa on huikea kokemus.
Studio: Guerrilla Games & Firesprite
Julkaisija: Sony
Julkaisupäivä: 22.2.2023
Saatavilla: PlayStation 5/PSVR 2
Pelattu: PSVR 2
Ikäraja: K12
Peliä pelattu arviota varten: 7 tuntia
Guerrilla Gamesin kehuttu Horizon-pelisarja laajenee uunituoreen PlayStation VR 2 -laitteen myötä virtuaalitodellisuuteen. Yhdessä Firespriten kanssa kehitetty Horizon Call of the Mountain saa kunnian edustaa Sonyn VR-laitteen huikeita ominaisuuksia, minkä lisäksi se lukeutuu niihin harvoihin täysin uusiin julkaisupeleihin PSVR 2:lle. Vaan vastaako kutsu vuorilta pelisarjan fanien toiveisiin vai onko kyseessä sittenkin jälleen yhdestä teknologiademosta?
Vaikka lopullinen vastaus kääntyy lopulta jälkimmäisen puolelle, ei Horizon Call of the Mountainia kannata silti sivuuttaa täysin. Kyseessä on useamman tunnin kestävä toimintaseikkailu, joka rakentaa kokemuksen muutaman yksinkertaisen mekaniikan ympärille. Kuten nimestä voi jo hieman päätellä merkittävin näistä liittyy kiipeämiseen, mutta pelisarjalle ominaista jousella ampumista ei ole myöskään unohdettu. Yhdessä nämä tarjoavat varsin virkistävää ajanvietettä, mikä viimeistellään varsin vakuuttavalla toteutuksella.
LUE MYÖS: Testi | PlayStation VR 2 on erinomainen laite – vain hinta ja pelitarjonta hiertävät
Aloyn pariin kaipaavat joutuvat pettymään, sillä Call of the Mountain keskittää tarinansa täysin uusien hahmojen ympärille. Päähenkilö on entinen Shadow Carjan jäsen, Ryas, joka jäätyään kiinni saa mahdollisuuden armahdukseen. Robottidinot ovat jostain syystä villiintyneet ja alkaneet hyökätä ihmisasutusten kimppuun, joten Ryasin tehtävä olisi selvittää syyt muuttuneen käytöksen takana.
Harmillisesti niin päähenkilö kuin juonikaan eivät yllä emosarjan kiinnostavuuteen, vaan jäävät lopulta melko yhdentekeviksi sivupuuhiksi. Erityisesti pelimaailmaan rakastuneita ei palvella sen enempää lisätaustoitusten osalta, vaan juoni keskittyy tiukasti kerimään mysteerin ympärille kudottua punaista lankaansa. Alueilta on tosin löydettävissä kerättäviä muistoesineitä, mutta esimerkiksi päähenkilöön oleellisesti liittyvä ja heimot traumatisoineet punertavat ryöstöretket jäävät lähinnä sananhelinäksi.
Teemaa kyllä tuetaan niin kohdattavien hahmojen reaktioilla kuin Ryasin itsereflektiolla, mutta todellisuudessa aiheeseen pureutuminen jää hyvin pintapuoliseksi. Ja vaikka hahmot ovat ihan hyvin kirjoitettuja, pelin verrattain kompakti kokemus ei tarjoa juurikaan rahkeita näiden kuin tarinan avaamiseen. Call of the Mountain tuntuukin enemmän Horizon Forbidden Westin sivutehtävältä, jossa huomio keskittyy tarinan sijaan itse pelattavuuteen.
LUE MYÖS: Arvostelu | Horizon Forbidden West on viiden tähden jatko-osa
Varsinainen pelattavuus nojaa pääosin jo mainittuun kiipeilyyn, johon virtuaalitodellisuus tuo oman perspektiivin. Useimmat alueet vaativat kymmenien metrien edestä vertikaalista etenemistä, joten pääosa ajasta tuijotetaan sentin päässä heiluvaa vuorenseinämää tai betoniraatoa – jo siitäkin syystä, että alapuolella odottaa satojen metrien pudotus. Jos oma keho ei lämpene ajatukselle korkeista paikoista, on kokemus todennäköisesti vain tuplasti kauheampi.
Mekaanisesti kiipeily ei alun innostuksen jälkeen ole kovin mielekästä puuhaa, sillä virtuaalielämyksenä siitä uupuu luonnollisesti oikean kiipeilyn aiheuttama rasitus, kehonhallinta ja vaarantuntu. Tosin pelkkä ilman huitominenkin saa parhaimmillaan hien pintaan, tai sitten allekirjoittaneella on vain todella heikko peruskunto. Onneksi kaikkea ei tarvitse kokea vain tylsän mekaanisesti, jolloin kiipeilyn lomassa voi nauttia myös Call of the Mountainin upeasti toteutettuja maisemia. Harva tosielämän kiipeilijä pääsee kuitenkaan kipuamaan Mount Everestiä muistuttavissa korkeuksissa, joten fiilistelyn kannalta peli ajaa asiansa loppuun saakka.
Toinen puoli peliä koostuu vapaahkosta seikkailusta verrattain lineaarisissa tiloissa sekä jousiammunnasta. Jälkimmäistä pääsee harrastamaan niin ikään vapaasti piilotettuja maalitauluja ammuskellen sekä aina toisinaan robottidinoja loitolla pidellen. Taistelukohtaukset eivät nekään monipuolisuudella yllätä, mutta pelissä on silti parikin asetta ja useampi eri ammustyyppi hyödynnettäväksi.
Myös dinojen tutut heikot pisteet, haarniskat ja muut on kopsattu suoraan emopeleistä, joten kärsivällisyys, oikeaoppiset ammukset sekä ennen kaikkea tarkkuus johtavat usein parempaan lopputulokseen kuin silmitön nuolitus.
Matkan aikana mukaan tarttuu myös useampi lisävaruste, jotka ensisijaisesti monipuolistavat pelaajan kiipeilymahdollisuuksia. Nämä tuovat peliin kevyttä ongelmanratkontaa, jossa oikea etenemisreitti vaatii usein juuri tietyn varusteen käyttöä. Esimerkiksi ylös jätetyn sillan saa alas bumerangilla ja valtavan rotkon yli pääsee heittokoukulla. Aivojaan ei kuitenkaan tarvitse vaivata liiaksi, sillä oikea etenemisreitti on enimmän osan ajasta merkitty selkeästi. Pelaajan vaivaamisen sijaan Call of the Mountain keskittyy lähinnä immersiivisen kokemuksen tarjoamiseen.
Immersio pysyy myös alusta lähtien vahvana, kiitos PSVR 2:n sekä PlayStation 5:n tehojen. Visuaalisesti Horizon Call of the Mountain on todella upean näköinen, eikä Sonyn uusi VR-laite juuri heikennä kokemusta. Jälleen ei kannata odottaa Horizon Forbidden Westin kaltaista silmäkarkkia, mutta eritoten alkuperäiseltä PSVR:ltä loikan tekevät huomaavat eron niin yksityiskohdissa kuin sulavuudessa.
Virtuaalitodellisuuden luomaa kokemusta on lisäksi miltei mahdoton kuvailla sanoin, sillä koko jujun pointti on siellä olemisen -tunne. Kun liki 20-metrinen Tallneck kävelee kirjaimellisesti pelaajan ylitse, on vaikea olla olematta vakuuttunut näkemästään. Pelin lukuisat dinot onkin mallinnettu ensiluokkaisesti, ja niiden tappaminen käy miltei sääliksi, kun olentoihin haluaisi tutustua vain tarkemmin. Pelissä on myös erillinen safaritila, mutta tämä on valitettavan kertaluontoinen putkiajelu.
Horizon Call of the Mountain on näyttävä ja immersiivinen kiipeilysimulaattori kehutun pelisarjan sisällä, mutta täysiveriseksi peliksi sillä on vielä matkaa. Vaikka kokemuksen läpäisee silti mukisematta, eivät turhan yksinkertaiset mekaniikat kannattele pidemmän päälle. Silti kokemus on varsinkin faneille kokeilun arvoinen, joskaan ei nyt pelkästään maltaita maksavan PSVR 2:n hinnan väärti.
HORIZON CALL OF THE MOUNTAIN
”Kaunis kiipeilysimulaattori on näyttävä esimerkki PSVR 2:n kyvyistä, mutta kaipaisi enemmän lihaa luidensa ympärille.”
