Arvostelu Kingdom of the Planet of the Apes ei yllä Andy Serkisin Apinoiden planeetta -elokuvien tasolle, mutta on sillä hetkensä

Apinoiden planeetta -elokuvasarjan jälleen uusiksi käynnistävä Kingdom of the Planet of the Apes on rehellinen rahastus.

Ensi-ilta: 08.05.2024
Alkuperäisnimi: Kingdom of the Planet of the Apes
Ohjaus: Wes Ball
Käsikirjoitus: Josh Friedman
Pääosissa: Owen Teague, Freya Allan, Kevin Durand, Peter Macon & William H. Macy
Pituus: 145 minuuttia
Ikäraja: K12 

Apinoiden planeetta -elokuvasarjan tuorein trilogia (2011-2017) oli monin tavoin poikkeuksellista blockbuster-viihdettä. Jostain kumman syystä olen väittänyt vuoden 2017 arvostelussani Sota apinoiden planeetasta -elokuvaa trilogian parhaaksi tekeleeksi. Useamman katselukerran perusteella se titteli kuuluu tietysti vuoden 2014 Apinoiden planeetan vallankumous -leffalle.

Kaikki kolme edellistä Apinoiden planeettaa tarjosivat räiskintää ja toimintaa, mutta eivät pitäneet katsojaa tyhminä. Paikoin hidastempoisissa scifi-draamoissa oli mukana näyttävää mäiskettä vain kun juoni ja tarina sitä vaativat.

Jokusen sata vuotta ajassa eteenpäin hyppäävässä Kingdom of the Planet of the Apes -elokuvassa on paljon samaa kuin Rupert Wyattin ja Matt Reevesin elokuvissa. Niiden tasolle uudet apina- ja ihmishahmot esittelevä elokuva ei silti yllä millään tasolla.

Kuva: © 20th Century Studios

Liian pitkä

Wes Ballin ohjaama ja Josh Friedmanin käsikirjoittama tieteisseikkailu nappaa jokusen ideansa alkuperäisen Apinoiden planeetta -elokuvan 1970-luvun eri tasoisista ja paikoin tahattoman koomisista jatko-osista. Kingdom of the Planet of the Apes on liki kahden ja puolen tunnin kestossaan aivan liian pitkä. Se esittelee uudet hahmonsa perin pohjin, mutta yhdestäkään ei silti tahdo saada otetta.

Alkuperäisen vuoden 1968 Apinoiden planeetta -elokuvan tyyliin ihmiset ovat nyt taantuneet puhekyvyttömiksi. Apinat puolestaan eivät ole yhtä kehittyneitä kuin originaalissa, mutta osaavat nyt kaikki puhua. Se on väärä ratkaisu, josta seuraa samankaltaisia ongelmia kuin Leijokuningas-elokuvan uusintaversiossa.

Liki fotorealistiset apinat eivät tunnu enää edellisten elokuvien tapaan yhtä fiksuilta tai edes aidoilta otuksilta höpistessään keskenään. Tietokonetehosteet ovat suurilta osin upeita, mutta illuusio älykkäistä kädellisistä toimi paljon paremmin niiden kommunikoidessa viittomakielellä.

Kuva: © 2023 20th Century Studios

Jälleen yksi uusintaversio

Juonessa ei ole juuri tolkkua, vaikka se on tälläkin kertaa suht’ suoraviivainen. Leffa koettaa jälleen painottaa, ettei maailma ole mustavalkoinen. Hahmojen motivaatiot tehdä tai olla tekemättä eri asioita ovat melkoinen sekasotku.

Kingdom of the Planet of the Apesia on markkinoitu jatkona aiemmille elokuville. Periaatteessa Disney ja 20th Century Studios kuitenkin käynnistävät leffasarjan jälleen kerran uudelleen. Vaikka uutuudessa jankataan loputtomiin edellisten elokuvien Caesar-apinan nimeä ja hänen perintönsä tärkeyttä, niin uutuus ei vaadi aiempien elokuvien katsomista.

Pääapinana on tällä kertaa Noa (Owen Teague), kotkia kesyttävän apinaheimon nuori jäsen. Eristäytyneenä elävän klaanin edustaja päätyy seikkailulle kiellettyyn ulkopuoliseen maailmaan toisen väkivaltaan luottavan heimon hyökättyä heidän kyläyhteisöönsä. Muinaisia ihmisten aseita kantavat vieraat apinat sieppaavat Noan heimon mukaansa.

Kuva: © 20th Century Studios

Illuusio särkyy

Ei kovin kummoisista The Maze Runner – Labyrintti -elokuvista tuttu ohjaaja Wes Ball onnistuu parhaiten esitellessään tulevaisuuden kiehtovaa maailmaa ja sen maisemia. Jo satoja vuosia sitten raunioiksi muuttuneet ihmisten rakennelmat ja kaupungit ovat näyttäviä, mutta eivät kovin elokuvallisia. Mukana on myös runsaasti seteissä kuvattuja kohtauksia ja muutama oikea ihmishahmo, mutta lopputulos näyttää liikaa videopeliltä.

Liikkeenkaappaustekniikalla toteutetut digiapinat ovat järjestäen upeita ilmestyksiä. Yli 160 miljoonan dollarin budjetilla tehdyn elokuvan tehosteet häviävät silti jo seitsemän vuotta vanhalle Sota apinoiden planeetasta -leffalle.

Vaikka apinat ovat fotorealistisia, niin illuusio särkyy esimerkiksi joka ainoassa kohtauksessa, jossa on mukana kotkaklaanin lintuapureita. Ne ovat päälle liimatun näköisiä otuksia, joissa ei ole realismista tietoakaan.

Kuva: © 20th Century Studios

Liian monta näkökulmaa

Pari mukana olevaa ihmishahmoa ovat silkkaa pakkopullaa. William H. Macy tekee periaatteessa vain parin kohtauksen cameon. Freya Allanin esittämä Noa-apinaa avittavaa nuori Nova-ihmisnainen tuntuu vain turhalta taakalta. Hän on mukana periaatteessa vain petaamassa jatko-osaa.

Loppua kohden yhä päättömämmäksi muuttuva juoni saa elokuvan tuntumaan turhan venytetyltä. Käsikirjoittaja Friedman yrittää kertoa tarinansa liian monen hahmon näkökulmasta. Pahisapina Proximus Caesarin teot tuntuvat aivan yhtä oikeutetuilta kuin Noankin. Vielä kun mukaan sotketaan Nova-naisen todelliset syyt jeesata Noaa, niin sekasotku on valmis.

Ohjaaja Ball ja käsikirjoittaja Friedman yrittävät toistaa aiempien elokuvien asetelmaa ja sanomaa siitä, ettei yksikään hahmoista ole äärimmäisen hyvä tai paha. Harmaan alueen alleviivaaminen ei toimi, koska uusissa hahmoissa ei ole samanlaista syvyyttä kuin edellisten elokuvien päähenkilö Caesarissa tai niiden muissa kiinnostavissa apinoissa.

Kuva: © 20th Century Studios

Suu suppuun, please

Uutuus on muutamasta koomisesta kevennyksestä huolimatta vakava elokuva, joka ei onnistu aiempien tapaan pohtimaan syvällisiä. Caesar sai edellisissä elokuvissa miettiä tekojaan aivan kaikessa rauhassa, pitkissä kohtauksia vailla dialogia. Uutuudessa ei juuri hiljaisia hetkiä ole, sillä suurin osa leffan hahmoista on mukana vain selittämässä juonta ääneen auki.

Loppuhuipennus lässähtää masentavaksi digitehostepuuroksi. Kingdom of the Planet of the Apes on silti perinteisen aivottomiin kesähömppäblockbustereihin verrattuna oikein toimivaa viihdettä. Edeltävän trilogian tasolle uutuus ei pääse millään tasolla, ei edes tehosteidensa osalta.

KINGDOM OF THE PLANET OF THE APES

”Apinoiden planeetta -franchise lässähtää kolmen mainion elokuvan jälkeen. Kingdom of the Planet of the Apes tuntuu rehelliseltä rahastukselta.”