Vuoden 2015 paras pelikäsikirjoitus: The Witcher 3: Wild Hunt

Pyysimme lukijoitamme äänestämään joulun ja uudenvuoden välissä kymmenessä eri äänestyssarjassa muun muassa vuoden 2015 aliarvostetuinta peliä, parasta pelihahmoa, parasta käsikirjoitusta ja yllättävintä peliä. Vuoden 2015 paras pelikäsikirjoitus oli lukijoiden mielestä pelissä The Witcher 3: Wild Hunt.

Tulokset on laskettu lukijoiden antamien äänten yhteenlaskun perusteella. Voittajan ja muiden hyvin pärjänneiden lisäksi olemme listanneet perusteltuja ja kategoriaan soveltuvia ehdokkaita, vaikka ne eivät yltäneetkään äänimäärällisesti.

Witcher 3 vei äänestystä täydellisen ylivoimaisesti. 80 prosenttia vastaajista äänesti Witcherin käsikirjoitusta vuoden parhaaksi pelitarinaksi.

Pelikuvaukset ovat lainauksia Domen aihetta käsittelevästä jutusta.

On myös todella hauska pelata roolipelitarinaa, jossa panokset eivät ole apokalyptisiä. Tarinat ovat pienempiä ja täten tiimillä on ollut suuri vapaus keksiä niihin sisältöjä. Yllätykset ja yllättävät käänteet seuraavat toisiaan ja meno on todella viihdyttävää.

En ihmettele tippaakaan, että CD Projekt Redin väki lykkäili peliään niin innokkaasti, sillä kaikesta näkee, että peliä on tehty rakkaudella. Näin valtava ja viimeistelty sisältövuori ei synny ihan vuodessa tai kahdessa.

Tarinat ovat ilahduttavasti vieläpä hyvää tasoa. Usein käy niin, että moni alkujaan irralliselta vaikuttava tapahtuma tai tarinanpätkä kietoutuu kuin huomaamatta toisiinsa tarjoten näin vaihtoehtoisia perspektiivejä tapahtumiin ja ylimääräistä tuskanhikeä pelaajalle, joka on jatkuvasti kiperien valintojen edessä. Valinnoilla kun on oikeat seuraukset. Vapautatko armoa anelevan sielun tämän ikiaikaisesta vankilasta? Valinnasta riippuen vino pino sivullisia eri puolilla pelimaailmaa joutuu kärsimään ja kokonaisia tarinaketjuja jää kokematta. Ja tällaista tapahtuu aivan jatkuvasti!

Lue juttu: The Witcher 3: Hearts of Stone (PC, PS4, Xbox One)

Lue juttu: The Witcher 3: Wild Hunt (PC, PS4, Xbox One)

Äänestäjien kommentteja:

Kaikki ovat kuulleet sen iänikuisen laulun määrän ja laadun hyvin riitaisasta suhteesta: nämä kaksi asiaa eivät muka samaan peliin mahdu. The Witcher 3: Wild Hunt kuitenkin viimeistään osoittaa väitteen auttamatta vääräksi: peli on kokoluokkaa massiivinen, mutta tästä huolimatta lähes jokainen sivutehtäväkin sisältää draaman kaaren ja tyylilajin. Vaikka Noituri, ammattimainen hirviöntappaja, on jo Andrzej Sapkowskin kynästä lähtiessään ollut kuin mittatilaustyö roolipelitalojen tusinatehtäviä varten, edes Geraltin työkeikoissa ei sorruta kaavaimaisuuteen, vaan myös hirviöiden taustat halutaan aina avata. Ns. kasvottomia vihollisia tulee harvoin vastaan.

Jarno H.

Vastaavia yhtä hyvin onnistuneita yhtenäisiä tarinoita, tai oikeastaan Witcherin ollessa kyseessä, yhtä hyvin yhteen nivoutuvia tarinoita ei koko pelimaailmassa ole kuin muutamia.

Toni T.

Kokonaisuus. Sivutehtävät ja pääjuoni molemmat kulkivat upeasti käsi kädessä. Maailma tuntui uskottavalta raadollisuudessaan. Bloody Baron -tehtäväkokonaisuus sai jopa ison miehen liikuttumaan.

Tuukka

Tarina itsessään on perusasetelmiltaan varsin tyypillistä ropeilua, mutta kerrontatyyli, aikuinen asenne, luonteikkaat pelihahmot ja etenkin lukematon liuta taiten rakennettuja ja ihan aidosti tunteisiin vetoavia sivutehtäviä räjäyttävät yhdessä pankin. Ylivoimaisesti parasta kerrontaa vuonna 2015 ja taistelee myös paikasta kautta aikojen parhaiden pelikässäreiden joukossa. 10+

Juhani M.

Pienestä deus-ex machina lopustaan huolimatta ylivoimaisesti parasta pelikäsikirjoitusta tänä vuonna, ellei jopa koskaan. Sivutehtävistä varsinkin Bloody Baronin tarina sekä Keira Metzin Towerful of Mice jäivät mieleen.

Toni S.

Mikään muu 2015 peli ei päässyt juonen monipuolisuudessa ja kirjoituksen tasossa lähellekään puolan poikien tasoa.

Laquel

Ei ollut mustaa ja valkoista, vain harmaan sävyjä, eli ei juurikaan ollut hyvä teko paha teko, kaikissa asioissa oli myös kääntöpuoli.  Valinnoilla oli vaikutusta. Myös sivutehtävien valinnat, niiden suorittaminen tai suorittamatta jättäminen vaikuttivat myöhemmin pelissä. Kokonaisuus punoutui hyvin yhteen pelin lopussa.

farry

Kaikista 2000 luvulla ilmestyneistä roolipeleistä TW3 tarjoaa poikkeuksen siinä että myös lähes kaikki pienetkin sivutehtävät sisältävät oman tarinan ja/tai kytkeytyvät pääjuoneen. Ikinä aiemmin ei ole tuntunut yhtä merkitykselliseltä yrittää suorittaa ihan kaikki koko pelistä. Unohtakaa ”tapa 10 näitä” tai ”etsi 15 tuommoista”. Pääjuoni sisältää loogisen jatkumon kahden edellisen osan tarinoista ja tuo runsaasti hyvin käsikirjoitettuja sivuhahmoja joiden keskustelut ovat hyvinkin antoisia. Kaikesta näkee että peli on tehty pelaajille. Pelaajan tekemät valinnat vaikuttavat sivuhahmojen asenteeseen ja vaikuttavat pelimaailmaan sekä loppuun josta on useita eri mahdollisia variaatioita.”

akselic

Loppusuoralle ylsivät myös mm.: Until Dawn, Life is Strange, Tales from the Borderlands ja Soma.

Lukijoiden valikoituja perusteluja ehdotuksilleen:

Life is Strange piti sisällään ehkä vuoden parhaan pelitarinan. Witcher 3 piti sisällään listalla seuraavat 40 parasta tarinaa. Valtavaan määrään pelaamista mahtui valtava joukko hyvin vaihtelevia tarinoita. -Timo M.

Tales from the Borderlands – Telltalen teokset tuntuvat välillä jo vähän massatuottamiselta ja hetken näyttikin siltä, että firma oli puraissut vähän liian monesta omenasta yhtäaikaisesti. Tales from Borderlandsissa se näkyi älyttöminä myöhästelyinä paremmin myyneen Game of Thronesin varjossa. Kun koko paketti sitten viimein saatiin ulos herääkin kysymys, että miksi? Tales on tarinankerronnaltaan firman paras peli. Tätä myös ilman mitään tietämystä Borderlands-sarjan peleistä. Hahmokaartiin sisältyy persoonia vuosituhannen pahaperseistä suloisimpiin mekaanisiin mölliäisiin ikinä. Tarina on rakenteeltaan mielenkiintoisesti kerrottu ja sen skaala pysyy juuri sen verran lapasessa, ettei homma tunnu koskaan liian typerältä vaikka panokset koko matkan ajan kasvavatkin. Verrattaen maanläheisen scifimeiningin ansiosta tarinan lopun mättö on äärimmäisen tyydyttävä. Ja saattoipa olla, että iso mies tirautti kyyneleen tai kaksi loppukohtauksen koskettavimmille pätkille. Tässä pelissä meinaan hahmoihin oli side, joka kiristyi jokaisen matkan käänteiden seurauksena. Erinomainen tarina kerrottu erinomaisissa puitteissa. Aika moni saman talon peli olisi voinut ottaa mallia tästä. – Niko S.

Until Dawn – tarina oli loistava, ja todella tarkkaan mietitty. Mysteerit avautuivat pikkuhiljaa, mutta älykäs pystyi jo muutamista asioista pohtimaan mitä tuleman pitää, joka ei ole siis huono asia tällä kertaa. Teksti hahmojen suusta oli hyvää ja uskottavaa, ja hienosti teinikauhuleffoja mukailevaa, kuten tarinakin. Mysteerit olivat kyllä reilusti parempia kuin teinikauhuelokuvissa tosin. – Karri L.

Life is Strange – lievästi yliluonnollisuudella maustettua raakaa realismia.    – Ozzmoo

Soma – mielenkiintoinen, pohtiva ydin joka oli käsikirjoitettu täydellisesti kauhukohtausten kanssa. Dialogi oli välillä hieman lapsellista mutta se ei pilaa kokonaisuutta. -Lauri L.

Lisää aiheesta

2014 paras pelikäsikirjoitus: South Park – The Stick of Truth

2013 paras pelikäsikirjoitus: Bioshock Infinite

2012 paras pelikäsikirjoitus: The Walking Dead

2011 paras pelikäsikirjoitus: Portal 2

2010 paras pelikäsikirjoitus: Mass Effect 2

Muistathan myös äänestää vuoden 2015 parasta peliä: Äänestä: Valitse vuoden 2015 parhaat pelit