Wiikon wanha: Wasteland, Falloutien esi-isä
Vuonna 1988 julkaistu Wasteland on yhä tänään eräs kaikkien aikojen hienoimmista roolipeleistä. Ainakin minulle. Sen huikea ydintuhon jälkeinen maailma, jännittävä käsikirjoitus ja järisyttävän imaiseva pelattavuus veivät silloin joskus minut mukanaan. Täysin.
Wasteland olikin videopelien vastine Mad Max -elokuvalle. Se oli myös merkittävä ponnahduslauta monelle tekijöistään ja peli jätti jälkensä lukemattomiin myöhempiin videopeleihin.
Interplayn kehittämä ja Electronic Artsin julkaiseman Wastelandin parissa työskentelivät muun muassa kuuluisa science fiction -kirjailija Michael A. Stackpole, jota voimme kiittää pelin mahtavasta tarinasta. Pelimaailman nimistä tutuimpia on Brian Fargo, joka on luonut myös Bard’s Tale -seikkailupelit ja työstänyt muun muassa pelejä Borrowed Time, Battle Chess, Neuromancer, Lord of the Rings, Buzz Aldrin’s Race Into Space, Star Trek Judgement Rites, Redneck Rampage ja Lord of the Rings Online. Pelkästään Fargon pelikatalooki saisi monen pienemmän pelitalon vihreäksi kateudesta.
Entäs se peli itse? Se sijoittui jonnekin vuoden 2050 paikkeille, ydinsodan tuhoamaan maailmaan. Pelaaja johtaa puolisotilaallista ryhmää, osastoa Desert rangers -sotilaita, joille annetaan tehtäväksi tutkia aavikolla tapahtuneita omituisuuksia. Matkan aikana törmätään uusiin niin uusiin tuttavuuksiin kuin hirviöihinkin, keskustellaan ja taistellaan.
Wastelandin tärkeimpiä saavutuksia olivat hahmojen kuvaaminen muinakin kuin pelkkinä käskyjä noudattavina robotteina. He eivät esimerkiksi aina tehneet mitä pelaaja halusi. Myös pelimaailma oli jossain määrin dynaaminen ja muuttui pelin aikana niin, etteivät kaikki asiat olleet myöhemmillä pelikerroilla samanlaisia. Tämän johdosta pelaaja joutuikin tekemään pelilevyistä erilliset pelilevyt, sillä levyille kirjoitettiin muutoksia enemmän tai vähemmän jatkuvasti.
Itselleni Wasteland on jäänyt lähtemättömästi mieleen upean tarinan ja hämmästyttävien pelitilanteiden ansiosta. Se vei mukanaan ja tarjosi sekä huikeaa seikkailtavaa että hienoja taisteluja. Tuhoutuneen maailman raunioista löytyvät esineet ja aseet olivat jotain aivan erilaista kuin perinteiset fantasiaroolipelit.
Wasteland on kuitenkin myös niin vanha peli, ettei sen pariin ole enää oikein paluuta. Yrittäessäni joitakin vuosia myöhemmin pelata sitä uudelleen huomasin karusti, että pelien tekniikka ja käyttöliittymät olivat kehittyneet niin paljon, ettei Wastelandia vain enää pystynyt pelaamaan. Niinpä sen kohtalo on pysytellä taustalla muistoissa ja peilata kaikkia myöhempiä ydintuhopelejä. Silti – Wasteland on minulle ikuisesti yksi kymmenestä Suurimmasta Pelistä Koskaan.
Vähemmän yllättäen myös Fallout-sarjan tekijät ovat Wastelandinsa pelanneet.
Pelin kotelo, levy ja ohjeet on tietysti skannattu omasta Wastelandistani. Mitenkähän rangeritiimini voi, pitäisikö ladata peli nebaan ja vilkaista?
Lisätietoja:
Tekijä: Interplay
Julkaisija: Electronic Arts
Julkaistu: 1988 – Commodore 64, Apple II, PC (DOS)
Lisää aiheesta
Retrokolikkopelien ääressä -juttusarja
Wiikon wanha: Super Mario World
Aarteita pelihistorian hämäristä 3: Sinclair Spectrum
Lue myös
Fallout 3 – avointa seikkailemista ja mustaa huumoria (osa 3)
Multiwinia: Survival of the Flattest -ennakko (PC, Mac, 360)
Popcorn Hour A-100 – kätevä ja äänetön mediasoitin
Strong Bad’s Cool Game For Attractive People Episode One: Homestar Ruiner (PC, Wii)
Wrath of the Lich King -betapäiväkirja: osa 5
