UUSIMMAT

Wiikon wanha: Wasteland, Falloutien esi-isä

02.09.2008 17:40 | Jukka O. Kauppinen

Vuonna 1988 julkaistu Wasteland on yhä tänään eräs kaikkien aikojen hienoimmista roolipeleistä. Ainakin minulle. Sen huikea ydintuhon jälkeinen maailma, jännittävä käsikirjoitus ja järisyttävän imaiseva pelattavuus veivät silloin joskus minut mukanaan. Täysin.

Wasteland olikin videopelien vastine Mad Max -elokuvalle. Se oli myös merkittävä ponnahduslauta monelle tekijöistään ja peli jätti jälkensä lukemattomiin myöhempiin videopeleihin.

Interplayn kehittämä ja Electronic Artsin julkaiseman Wastelandin parissa työskentelivät muun muassa kuuluisa science fiction -kirjailija Michael A. Stackpole, jota voimme kiittää pelin mahtavasta tarinasta. Pelimaailman nimistä tutuimpia on Brian Fargo, joka on luonut myös Bard’s Tale -seikkailupelit ja työstänyt muun muassa pelejä Borrowed Time, Battle Chess, Neuromancer, Lord of the Rings, Buzz Aldrin’s Race Into Space, Star Trek Judgement Rites, Redneck Rampage ja Lord of the Rings Online. Pelkästään Fargon pelikatalooki saisi monen pienemmän pelitalon vihreäksi kateudesta.

Entäs se peli itse? Se sijoittui jonnekin vuoden 2050 paikkeille, ydinsodan tuhoamaan maailmaan. Pelaaja johtaa puolisotilaallista ryhmää, osastoa Desert rangers -sotilaita, joille annetaan tehtäväksi tutkia aavikolla tapahtuneita omituisuuksia. Matkan aikana törmätään uusiin niin uusiin tuttavuuksiin kuin hirviöihinkin, keskustellaan ja taistellaan.

Wastelandin tärkeimpiä saavutuksia olivat hahmojen kuvaaminen muinakin kuin pelkkinä käskyjä noudattavina robotteina. He eivät esimerkiksi aina tehneet mitä pelaaja halusi. Myös pelimaailma oli jossain määrin dynaaminen ja muuttui pelin aikana niin, etteivät kaikki asiat olleet myöhemmillä pelikerroilla samanlaisia. Tämän johdosta pelaaja joutuikin tekemään pelilevyistä erilliset pelilevyt, sillä levyille kirjoitettiin muutoksia enemmän tai vähemmän jatkuvasti.

Itselleni Wasteland on jäänyt lähtemättömästi mieleen upean tarinan ja hämmästyttävien pelitilanteiden ansiosta. Se vei mukanaan ja tarjosi sekä huikeaa seikkailtavaa että hienoja taisteluja. Tuhoutuneen maailman raunioista löytyvät esineet ja aseet olivat jotain aivan erilaista kuin perinteiset fantasiaroolipelit.

Wasteland on kuitenkin myös niin vanha peli, ettei sen pariin ole enää oikein paluuta. Yrittäessäni joitakin vuosia myöhemmin pelata sitä uudelleen huomasin karusti, että pelien tekniikka ja käyttöliittymät olivat kehittyneet niin paljon, ettei Wastelandia vain enää pystynyt pelaamaan. Niinpä sen kohtalo on pysytellä taustalla muistoissa ja peilata kaikkia myöhempiä ydintuhopelejä. Silti – Wasteland on minulle ikuisesti yksi kymmenestä Suurimmasta Pelistä  Koskaan.

Vähemmän yllättäen myös Fallout-sarjan tekijät ovat Wastelandinsa pelanneet.

Pelin kotelo, levy ja ohjeet on tietysti skannattu omasta Wastelandistani. Mitenkähän rangeritiimini voi, pitäisikö ladata peli nebaan ja vilkaista?

Lisätietoja:

Wasteland @ Wikipedia

Wasteland @ Mobygames

The Wasteland Ranger HQ-Grid

 

Tekijä: Interplay
Julkaisija: Electronic Arts
Julkaistu: 1988 – Commodore 64, Apple II, PC (DOS)

 

 

Lisää aiheesta

Retrokolikkopelien ääressä -juttusarja

Wiikon wanha -juttusarja

Wiikon wanha: Super Mario World

Aarteita pelihistorian hämäristä 3: Sinclair Spectrum

Lue myös

Age of Conan (PC)

Fallout 3 – avointa seikkailemista ja mustaa huumoria (osa 3)

Multiwinia: Survival of the Flattest -ennakko (PC, Mac, 360)

Popcorn Hour A-100 – kätevä ja äänetön mediasoitin

Siren: Blood Curse (PS3)

Strong Bad’s Cool Game For Attractive People Episode One: Homestar Ruiner (PC, Wii)

Wrath of the Lich King -betapäiväkirja: osa 5

 

Keskustelu

Space Rogue tuli joskus ostettua (harvinaista silloin) amigalle ja kyllähän sitä pelasi (läpi pelasin tietysti). En kyllä muista minkä ihmeen takia se tuli ostettua ellei sitten tosiaan se arvostelu ollut niin hyvä? No kuitenkin siinä oli joku kolikkopeli pelin sisällä joka on jäänyt mieleen.

Tuosta Wastelandista ole koskaan kuullut, kuin tässä nyt mitä on näitä juttuja ollut.

@19. Jos käyt katsomassa tuon Kickstarter-sivulla olevan videon niin ymmärrät että juuri tätä Brian Fargolla on aikomus välttää, jonka takia pelin rahoitus kerätään nimenomaan fanien ”lahjoituksilla”, eikä mennä minkään ison julkaisijan pillin mukaan.

Hitto toi oli kyllä aikoinaan niin tautisen jännittävä ja koukuttava peli…

Harmi että tämänkin erinomaisen pelin henkinen perintö raiskataan nykyisille konsolipeeloille paremmin ymmärettäväksi räiskinnäksi.

Irvileuat pois. Mietin siis siellä kaupassa sitä ostopäätöstä, enkä Wasteland-kopassa. :D

Muistan vieläkin, kun hypistelin kaupassa Wasteland-koppaa ja mietin siellä lähes tunnin ostanko vaiko enkö.

Jätin ostamatta ja myöhemmin tajusin, että sormien välistä livahti klassikko.

Nyt taas ei Wasteland nappaa, kun on Fallout ykköstä ja kakkosta tahkottu mielinmäärin.

Space Rogue, jep, kunnon avaruusseikkailua.
Joskus olen siitä arvostelunkin kirjoittanut mutta niin vanha teksti, ettei niiltä ajoilta ole juttuja tallella digitaaliarkistossa :(
http://en.wikipedia.org/wiki/Space_Rogue

Gpugay – oikein. Wasteland on niin upea jo paketiltaan, että sen oikea paikka on omassa kaapissa – tai olohuoneen seinällä.

Mulla on kans toi C64 orkkis vielä tallella. Ei vaan raaski luopua – vaikkei ole edes konetta enää!

@9 niin!!!

Asiasta kolmanteen… Space Rogue oli aikoinaan aika nanna peli, roolipeliä(ultima näkökulma avoimilla alueilla ja suljetuis tilois bardstale)-avaruusimua ja galactista tutkimusmatkailuu yhdessä paketis :)

aaah… tosin en viitti edes kokeilla mitää emulaatiota ku pilais ihanat muistot :D

Pelasin tätä kyllä kanssa reilusti mutta kyllä pidin fallout 1 enemmän ja sen jälkeen taas FA2 oli se kuningas. En tiedä sitten paljonko kolmoseen on saatu tätä fiilistä asetettua…

Kun puhutaan hienoimmista pc-pelikansista niin Wasteland on melkein ensimmäisenä listoilla.

Tedger, niin ja kehtasivat kuvakulmankin vaihtaa 2D ylänäkymästä isometriseksi!

Noh. Trolli on trolli :)

Zakhal, kirjoissa on vain se puoli, että 100 vuotta sitten julkaistuissa kirjoissa on yhä sama ja toimivaksi todettu käyttöliittymä. Luen juuri Lontoosta ostamaani 107 vuotta vanhaa Jules Vernen kirjaa eikä sen lukeminen eroa millään tapaa tänä vuonna painetun kirjan lukemisesta.
Sen sijaan 20 vuotta vanhan tietokonepelin pelaaminen on hyvin, hyvin erilainen kokemus. Ja usein negatiivisella tavalla. Siksi monen vanhan aikoinaan suuresti tykkäämäni pelin pelaaminen nykyään on jopa tuskallinen elämys.
Mieleen tulee esim. ensimmäinen LucasArtsin SCUMM-tyyppinen seikkailu Labyrinth. Pelien käyttöliittymä kehittyi valtavasti ihan muutaman pelin mittaan ja Labyrinth muuttui hyvin tuskalliseksi pelattavaksi, vaikka olinkin siitä kovasti pitänyt aikaisemmin.

OMG, falloutit raiskas wastelanding ihan totaalisesti… niitten graffast ei tullu enää wasteland fiilistä.

[email protected] Arvostelet pelin grafiikan perusteella? Käsikirjoitus ja toteutus pelin tekee. Ja jos et sattunut huomaamaan, peli on julkaistu 1988. ::fail

Harvinaisen P*ska peli. Katsokaa grafiikkaa, kyllä Fallout 3 on tota paaaljon parempi.

Pelaan tuota juuri tällä hetkellä kun ei tullut silloin aikoinaan koettua. Pelaamani versio on alkuperäinen ”Ultimate RPG archives” kokoelman mukana tullut.

Ei tämä mikään huono peli ole – kyllä sitä vieläkin pelaa varsinkin kun se on sekä hyvä että klassikko. Roolipelaamisessa on sallittua käyttää myös mielikuvitusta – kyllä kirjoistakin voi nauttia vaikka niissä ei muuta olisikaan kuin tekstiä.

Näytä kaikki kommentit

Tämä on parempi kuin Fallout 3.

:) hihiii !!!1111!!!1

What? Come get some!

Muropaketin uusimmat