Arvostelu: Dark Souls Remastered on silkkaa herkkua – selvästi nykykonsoleiden nautinnollisin Dark Souls -peli
Remasterointien alati kasvavaan kerhoon saapuu From Softwaren kulttiklassikko Dark Souls. Kuoleminen konsoleilla ei olekaan ollut koskaan näin nautinnollista, sillä nyt ruudulle lävähtävää You Died -tekstiä voi tapittaa sulavan 60 ruudun kuvataajuudella. Ah, yksi tekosyy vähemmän.
Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: QOLC ja Virtuos / Julkaisija: Bandai Namco/ Saatavilla (alustat): PC, PS4, Xbox One & Switch (tulossa) / Testattu: PS4 / Pelaajia: 1 – 6 / Ikäraja: 16 / Peliä pelattu arvostelua varten: 19 tuntia
Lordran kutsuu jälleen epäkuolleet pyhiinvaeltajat luokseen, mutta tällä kertaa pimeys ja kuolema odottaa PlayStation 4:llä. From Softwaren paljolti kehutun toimintapelisarja Dark Soulsin avaus saa remasteroidun version myötä päälleen entistä reteemmän ulkoasun sekä elämänlaatua parantavia pikkumuutoksia, mutta pelin synkkä ydin lisäosineen on edelleen se sama tuttu vuodelta 2012.
Ja hyvä niin.
Dark Souls -sarjan tehosta – ja samalla sen muuttumattomuudesta – kertoo pitkälti se, että Dark Souls Remastered iskee todella lujaa vielä kuusi vuotta alkuperäisen julkaisunsa jälkeen. Taistelumekaniikka on edelleen timanttisen kova, kenttäsuunnittelu taivaallinen ja peli itsessään haastava mutta reilu. Se on myös armottoman kitsas jaettavan tiedon suhteen, mistä joko pitää tai ei, mutta nykypäivänä lukemattomat wikit tarjoavat uusille yrittäjille kaiken tarvittavan verkossa.
Henkilökohtaisesti pelisarjan salamyhkäisyys on aina ollut yksi sen valteista, sillä niin maailma kuin sen lukuisat vaarat avautuvat kuin tutkimusmatkailijoille konsanaan. Jokainen nurkan takana odottava uusi alue ja vastustaja ovat samanaikaisesti kauhistuttava ja jännittävä hetki, jota korostaa ilmiömäisen omaperäinen design. Dark Soulsin etuna reaalimaailmaan on myös se, ettei alkuperäiskansan rintaan iskemä keihäs ole koskaan lopullinen matkalippu tuonelaan.
Dark Soulsissa kuolema on elämän ainoa todellinen opettaja.
Remasterointi ei siis muokkaa Dark Soulsin pelattavuutta, kenttäsuunnittelua tai ylipäätään sisältöä millään tavalla. Kaikki on lähes täysin identtistä kuuden vuoden takaisesta kokemuksesta, joten veteraanit ovat heti kättelyssä kuin kotonaan pelin parissa. En tosin olisi pistänyt pahakseni, jos joitain myöhemmissä osissa esiteltyjä parannuksia olisi tuotu mukaan tuoreeseen remasterointiin, vaan kuten sanottua, kokonaisuus toimii yhä yllättävän hyvin.
Peliin on tosin tuotu muutamia pienempiä muutoksia, jotka lähinnä helpottavat elämää ja poistavat joitain räikeimpiä bugeja. Liittoihin ei tarvitse esimerkiksi enää etsiä joka kerralla näiden rekrytoijaa, vaan vaihdot voi tehdä suoraan yleispätevistä nuotioista käsin. Serverit on rukattu myös suosiolla dedikoiduiksi, joten verkkokoodi on huomattavasti sutjakampaa. Pelaajamäärä on nostettu samalla neljästä kuuteen, mikä näkyy etenkin areenataisteluissa, ja seuranhaun voi halutessa lukita salasanan taakse. Sen sijaan selkään puukotus on yhä millintarkkaa puuhaa.
Isoimmat erot vanhaan versioon tuodaan ulkoasussa ja ruudunpäivityksessä, jotka näkyvät ennen kaikkea konsoliversioissa.
PC:llä ehostukset ovat luonnollisesti hieman pienemmät, mutta kaikki alustat hyötyvät paremmista valaisu- ja partikkeliefekteistä, tarkemmista tekstuureista ja muista visuaalisista kikoista. PS4- ja Xbox One -pelaajille sen sijaan suurin etu tulee lähes tasaisesta 60 ruudun kuvataajuudesta, minkä seurauksena muun muassa pahamaineinen Blighttown on viimein konsoleilla alusta loppuun saakka sulava kokemus. Ruudunpäivityksessä on silti ajoittain ongelmansa, ja esimerkiksi harmaasusi Sifin kanssa kärsitään edelleen pienistä notkahduksista.
Lopputulos on silti se, ettei Dark Souls ole koskaan aiemmin ollut konsoleilla näin sulava ja nautinnollinen kokemus.
Dark Souls Remastered on remasterointien suhteen tuttu ja turvallinen käännös, mutta onneksi peli kaiken kiillotuksen alla on edelleen rautaisen kova tuttavuus.
PC-pelaajille hyppyä Prepare to Die -versiosta tuoreimpaan on vaikea suositella varauksetta – vaikka parannuksia onkin – mutta konsolipelaajille muutokset ovat valtavat ja ennen kaikkea vain parempaan. Kun pelimekaniikkakaan ei ole vanhentunut trilogian myöhemmistä osista, ei paluuta Lordraniin voi kuin suositella.
Sitten vain odottamaan, että se todellinen Souls-sarjan käynnistäjä, Demon’s Souls, tuodaan viimein nykyalustoille. Mieluusti vieläpä Shadow of the Colossuksen viitoittamalla tiellä.
DARK SOULS REMASTERED
”Kulttistatuksesta nauttiva toimintaroolipeli päivittyi uusille alustoille entistä näyttävämpänä.”
