Arvostelu Mario vs. Donkey Kong on ihan kiva peli – ja siinä sen isoin ongelma piileekin
Kuva: © Nintendo
Pulmanratkontaa ja tasohyppelyä yhdistelevä Mario vs. Donkey Kong tuo tynnyreihin tykästyneen gorillan nykyaikaan. Apinamaisesta charmista huolimatta peli jää laimeaksi, eikä sen hinta-sisältösuhde ole lainkaan tasapainossa.
Julkaisupäivä: 16.2.2024
Studio: Nintendo
Julkaisija: Nintendo
Saatavilla: Nintendo Switch
Pelaajia: 1–2
Ikäraja: 3
Peliä pelattu arviota varten: noin 5 tuntia
Koska Nintendolla ollaan erityisen tykästyneitä vanhojen pelisarjojen uudelleenlämmittelyyn, ei ole yllätys, että myös Donkey Kong saa osansa remake-maniasta. Tällä kertaa kasvojenkohotukseen pääsee vuonna 2004 Game Boy Advancelle julkaistu, myöskin Mario vs. Donkey Kong nimeä kantava teos. Käännös on säilynyt varsin uskollisena alkuperäiselle pelille, mutta mukana on myös hitunen ennennäkemätöntä sisältöä, uusi vaikeustaso sekä kaksinpelattava co-op-tila.
Tarinallisesti luvassa on perinteisen kevyttä höttöä. Mini-Marioihin kiintynyt Donkey Kong kähveltää lelutehtaan tyhjäksi putkimiestä muistuttavista figuureista. Se aito ja oikea Mario näkee tämän kaiken kauheuden tapahtuvan, eikä putkimiehelle jää muuta vaihtoehtoa kuin pinkaista tuhatta ja sataa rosmon perään.
Peruskenttiä on kahta sorttia: toisissa hypähdellään Mini-Marion tykö, kun taas osassa päämääränä on noutaa avain ja tökätä se lukittuun oveen. Reitti lelujen luo vilisee kuitenkin esteitä ja vihollisia, joiden kynsistä Marion on selvittävä hengissä saadakseen kaikki lelut takaisin. Eteenpäin pääseminen vaatii usein värikkäiden nappien painelua, köysissä kiipeilemistä sekä vihollisten väistelyä.
Kuvakaappaus Mario vs. Donkey Kong -pelistä © Nintendo
Maailmojen valloitusta
Pääjuonen läpäiseminen vaatii kahdeksan eri maailman valloittamista. Jokainen näistä sisältää kuusi pulmien täyttämää kenttää. Kenttien jälkeen avautuu vielä kaksi koettelemusta, joista ensimmäisessä pelaaja johdattaa Mini-Mariot takaisin lelulaatikkoon. Huipennuksen huntua kantaa pomotaistelu Donkey Kongia vastaan. Kaksintaistelussa viskotaan tynnyreitä päin raivokasta gorillaa, ja väistellään samalla Kongin heittelemiä esineitä.
Pari tuntia kestävän pääjuonen läpäisee kertaalleen ilman suurempia mutinoita, mutta tämän jälkeen avautuva lisäpelattava ei oikeastaan jaksa kiinnostaa. Kentät ovat kyllä ihan kekseliäitä, mutta ne alkavat pikkuhiljaa tuntumaan toistensa kopioilta. Tämä saa pelaamisen maistumaan puulta.
Ulkoisesti meno on taattua Mariota. Maisemat ovat tuttuun tapaan iloisen värikkäitä ja viholliset leluversioita Sienimaan julmimmista pahiksista. Söpöintä pelissä ovat kuitenkin Mini-Mariot. On aivan sydäntäsärkevää kuunnella lelujen suloisia hätähuutoja, kun Mario matkaa liian kauaksi häntä uskollisesti seuraavista olennoista.
Kuvakaappaus Mario vs. Donkey Kong -pelistä © Nintendo
Liian helppoa
Tarjolla on kaksi vaikeustasoa: helppo kasuaali sekä aikarajallinen normaali. Edes normaalilla vaikeustasolla meno ei missään vaiheessa ylly kovin hankalaksi: Pääjuonen läpisemisen jälkeen avautuvat pelimoodit tarjoavat jonkin verran haastetta, mutta peruskentät eivät aiheuta itkua tai hammasten kiristystä. Vaikeustasonsa raakana haluavat joutuvatkin pettymään, sillä peli on kokonaisuudessaan helpommanpuoleinen.
Kasuaali vaikeustaso sopii vähän nuoremmille pelaajille, tai heille, jotka haluavat nautiskella pelinsä rennolla otteella. Helpommalla vaikeustasolla aikaraja loistaa poissaolollaan, minkä lisäksi maailmasta löytyy tallennuspisteitä. Homman tekee kivuttomammaksi myös se, että Mariolla on käytettävissä vähän enemmän elinvoimaa.
Kuvakaappaus Mario vs. Donkey Kong -pelistä © Nintendo
Kaksin aina kaunihimpi
Uutena ominaisuutena mukana on kahdestaan pelattava co-op-tila. Toinen pelaajista ohjastaa Toadia, ja normaalista poiketen kenttiin on piilotettu kaksi avainta yhden sijasta. Yhteistyötila on kiva lisä, mutta siinä on ongelmansa. Pelaajien mahdolliset tasoerot aiheuttavat joskus pieniä vaikeuksia, sillä kamera seuraa sitä ketterämpää ja nopeampaa hyppelijää. Aikarajallisissa kentissä homma menee usein sähellykseksi, joten co-op-moodi ei sovi rentoa ajanvietettä perheen kesken arvostaville.
Pelille lätkäisty noin 50 euron hintalappu tuntuu aikamoiselta liioittelulta. Sisältöä on varsin rajatusti ja suurin osa siitäkin vähästä on aivan liian helppoa. Mitään erityisen hienoa ei muutaman tunnin aikana koeta. Ehkäpä tämä peli olisi toiminut paremmin alkuperäisenä versiona Nintendo Switch Online -palvelussa.
Mario vs. Donkey Kong tuntuu karvaalta pettymykseltä putkimiehen viimeisimmän 2D-seikkailun, loistavan Super Mario Bros. Wonderin jälkeen. Toki tällä kertaa kyseessä on remake vanhasta klassikosta, mutta Wonderin myötä vaatimustaso 2D-peleille nousi niin korkealle, ettei ”ihan kiva” enää riitä.
MARIO VS DONKEY KONG
”Mario vs Donkey Kong on uskollinen remake vanhasta klassikosta, mutta nykypäivän standardeilla se jää keskinkertaiseksi.”
