Arvostelu The Chant on laatupeli H. P. Lovecraftin ja kosmisen kauhun ystäville
Lovecraft-henkinen kauhuseikkailu The Chant vie pelaajan new age -hippien viikonloppuleirille, joka muuttuu veriseksi selviytymistaisteluksi.
Julkaisupäivä: 3.11.2022
Studio: Brass Token
Julkaisija: Prime Matter
Saatavilla: PC (Windows), PS5, Xbox Series X/S (testattu)
Pelaajia: 1
Ikäraja: 16
Peliä pelattu arviota varten: 7 tuntia
Laadukas kosminen kauhu on aina tervetullutta, sillä valtaosa kauhupeleistä keskittyy enemmän säikyttelyyn, jopa silloin kun ne ratsastavat H. P. Lovecraftin nimellä. Siksi pienen budjetin kauhuseikkailu The Chant on varmasti monelle pelaajalle suurta herkkua.
The Chantin tapahtumat sijoittuvat hengelliselle retriille, syrjäiselle saarelle, jonne traumoistaan toipumaan saapuu päähahmo myös Jess (jo aiemmin tänä vuonna The Quarry -kauhupelissä näytellyt Siobhan Williams). Jo ensimmäisenä iltana yhteisön rituaali menee kuitenkin mönkään, ja ryhmä onnistuu vahingossa avaamaan portin tuonpuoleiseen maailmaan. Tästä alkaa kaoottinen taistelu pimeyden voimia vastaan, jotka tuntuvat imevän voimansa ihmisten sisältä.
Pelillisesti The Chant on tutunoloinen kolmannen persoonan seikkailu, johon on helppo tarttua. Jessillä on kolme pääominaisuutta: henki, ruumis ja mieli, joita kehitetään pelin edetessä uusilla kyvyillä. Aseistuksena taas on joukko erilaisia okkultistisia välineitä, jotka käytännössä jakautuvat heitto- ja lyömäaseisiin muutamalla erilaisella ominaisuudella.
Pelijärjestelmät ovat siis tuttuja, kuten muutkin ratkaisut pelisuunnittelussa, aina pelimaailman rakennetta myöten. The Chant kuitenkin hoitaa asiansa niin pätevästi, että pelin parissa viihtyy ihan huomaamattaan.
Myös tarina on lopulta aika tuttua kauraa, mutta se on elokuvallisesti kirjoitettu ja hyvin ääninäytelty. Juoni pitää riittävän hyvin otteessaan, ja parasta on oikeastaan kosmisen kauhun tunnelma. The Chant ei juurikaan säikyttele tai mässäile raakuuksilla (vaikka niitäkin on mukana), vaan se pyrkii selvästi nyrjähtäneeseen ja aavemaiseen tunnelmaan. Lovecraftilaisen kauhun ystävät eivät tule pettymään.
Pelisuunnittelusta täytyy erikseen kehua, kuinka hyvin The Chant on tasapainotettu. Keskimmäisellä vaikeusasteella peli on jatkuvasti hieman haastava, mutta se ei käy missään vaiheessa ylitsepääsemättömäksi. Resursseja löytyy juuri sopivan niukasti, ja jopa pienet boss-taistelut on pidetty hillityissä mittasuhteissa. Monet alueet on myös suunniteltu niin, että pakeneminen on ihan pätevä vaihtoehto. Hahmoa saa myös kehitettyä yllättävän nopeasti kristalleja keräämällä, mikä helpottaa pelaamista olennaisesti.
Hauskana yksityiskohtana pelimaailmasta löytyvien viestien ja muistiinpanojen lukeminen vahvistaa Jessin mieltä. Tässä pelissä taustakertomusta kannattaa siis todellakin keräillä kokoon!
Teknisesti ja visuaalisesti The Chant jättää enemmänkin toivomisen varaa. Pelimaailma ja vastaan tulevat hirviöt ovat näyttäviä, mutta hahmot ja heidän animaationsa ovat vähän kankeita ja vanhan oloisia. Kun peliä pelasi Xbox Series S:llä, oli suoraan sanoen vaikea tajuta miksei tätä saman tien ole käännetty vanhemmillekin konsoleille. Ainakin teknisesti sen luulisi olevan mahdollista. Tosin peli on nytkin jäänyt vaille kunnollista viimeistelyä, minkä pienet bugit osoittavat matkan varrella.
The Chant on hyvä esimerkki ns. AA-pelistä (”double-A”), sillä se on jättimäisiä AAA-pelejä lyhyempi, kevyempi ja myös tuntuvasti edullisempi. Seikkailu pysyy kohtuullisessa mitassa, eikä pelimaailma ole tolkuttoman laaja. Hillitty laajuus tarkoittaa tietysti, että kertomusta ja peliominaisuuksia ei viedä aivan niin pitkälle kuin voisi, mutta toisaalta peliin on helpompi tarttua kun sille ei tarvitse omistaa koko elämäänsä.
The Chant on lopultakin oikein viihdyttävä kauhuseikkailu. Se ei tuo mitään uutta genreensä, mutta onnistuu juuri siinä missä pitääkin, eikä haahuile turhille sivuraiteille. Peli saa myös odottamaan kiinnostuneena, lähteekö pelistudio Brass Token laajentamaan seikkailuaan pidemmäksi sarjaksi. Sitä melkein toivoisi, sillä tyylilajissaan The Chantin tarinamaailma on lopultakin sieltä paremmasta päästä.
THE CHANT
”The Chant on pätevää kosmista kauhua ja viihdyttävä seikkailu pienistä vioistaan huolimatta.”
