Arvostelu: WRC 8 ei ole vuoden 2019 parhaita ajopelejä – mieluummin jatkamme Dirt Rally 2.0:n parissa
WRC 7 oli varsin mukiinmenevä kokemus pari vuotta sitten. Jostain syystä vaihdelaatikosta löytyi ainoastaan pakki, kun tehtiin siirtymä WRC 8:n suuntaan. Uuden pelin kohdalla voidaankin puhua viimeistelemättömästä vuosipäivityksestä.
Julkaisu: 5.9.2019
Studio: Bigben Interactive
Julkaisija: Kylotonn
Saatavilla: PC (Windows, testattu), PlayStation 4 & Xbox One
Pelaajia: 1-2 (offline, verkossa enemmän)
Ikäraja: K3
Peliä pelattu arvostelua varten: 11 tuntia
Ajopeleissä mehevin pihvi on usein uratila. Siinä demonstroidaan kuinka kehityspolku noviisista mestariksi taittuu. Näin on myös WRC 8:n kohdalla. Ajamisen ohessa pitää pyörittää omaa tallia, että homma kulkisi saumattomasti niin erikoiskokeilla kuin niiden ulkopuolellakin. Tekemiseen kuuluu mm. tallin managerointi. Rasva-apinat ja meteorologit eivät jaksa paahtaa kuin yhden rallin, kun he jo väsyvät ja reservistä pitää kaivaa verestä voimaa tilalle. Ralleista ja kaikesta ajamisesta jaetaan kokemuspisteitä ja kokemustasonousun myötä saa pisteitä, joilla saa availtua parannuksia kykypuusta. Avattavilla ”taidoilla” pystytään parantamaan esimerkiksi sitä, miten paljon hilloa menestyksekkäistä ajoista heruu tai pienentämään huonon menestyksen vaikutusta tiimin moraaliin.
Luonnollisesti rahastakin pitää pitää huolta. Kassakaapin täytettä saa menestymällä ralleissa. Toisaalta ylimääräistä tuohta saa raavittua kasaan suorittamalla ns. passiivisia haastetehtäviä. Haasteisiin lukeutuu sellainen, että koko ralli pitää ajaa pehmeillä renkailla tai ettei saa aikasakkoja enempää kuin minuutin. Käytännössä haastetehtävät ovat ilmaista rahaa. Lisääntynyt mikromanagerointi ei kuitenkaan tuntunut WRC 8:n kohdalla millään tavalla palkitsevalta, lähinnä ylimääräiseltä pakkopullalta. Onneksi tarjolla on Season-pelimuoto, jossa ralleja voi ajaa ilman ylimääräistä kikkailua.
Pelin ollessa autopeli, tärkeintä on tietenkin ajaminen. Siitä WRC 8 suoriutuu tyydyttävin arvosanoin. Auto käyttäytyy pitkälti niin kuin sen tahtoo. Harmillisesti kaasun käyttö heijastui yllättävän heikosti auton käytökseen, ottaen huomioon, millaisia voimia konepellin alla säilötään. Tähän toki pystyy vaikuttamaan autoon tehtävillä säädöillä. Tarjolla on yksinkertaiset classic-asetukset ja advanced-asetukset, joissa namikoita on säädettäväksi hengästyttävän paljon. Onneksi pelistä löytyy Test Area -tila, jossa auton säätöjä pystyy muuttamaan lennosta. Tallennettuja asetuksia voi hyödyntää sitten ralleissa. Kesken rallin tehdyt säädöt kun voivat olla hyvinkin kohtalokkaita.
Sitä tosiasiaa ei pääse karkuun, että virheetön tai vähävirheinen ajo itsessään on jo äärimmäisen palkitsevaa. Se tunne, kun auton keula suukottaa hennosti sisäkurvia 90 asteen mutkassa, josta jatketaan täysillä eteenpäin, on yksiselitteisesti parhautta. Ralliromantiikka kuitenkin saa väistyä, koska suuressa osassa erikoiskokeista tiet ovat hämmentävän kapeita. Ajolinjoja ei toki tarvitse valita, koska tarjolla on vain yksi, keskellä kapeaa tietä. Tien leveyden ollessa samaa luokkaa auton kanssa, luovuuden ajolinjojen suhteen saa unohtaa. Lisää ikävää värinää ajamiseen tuo se, että teitä reunustaa epämääräiset pahkat. Usein nämä pahkat toimivat kyseenalaisena hyppyrinä, joka laittaa auton heittämään voltteja. Lepikon kutsu on aina läsnä, kun pahkat ilmestyvät väijymään.
Toki ajamisessa pitää olla haastetta, mutta sitä on riittävästi jo kapeilla teillä pujottelussakin. Pysäytysvoimaa piilee myöskin ranteen paksuisissa näreissä, joka tuntuu olevan rallipelien ikiaikainen murheenkryyni. Epäilemättä kasvava puu tekee vahinkoa autolle, mutta että pysäyttää sen täydestä vauhdista… WRC 8:n immersiota nakersi osaltaan myös se, että osassa ralleja, teillä oli nyrkin kokoisia kiviä, mutta ne eivät vaikuttaneet auton käyttäytymiseen mitenkään. Sitä olettaisi, että terävä, nyrkin kokoinen kivi tekisi höpöä renkaille tai autonpohjaan osuessa kartanlukijalle, jos tämä sattuisi olemaan Timo.
Lisää suolaa haavoihin kylvää WRC 8:n hämmästyttävän haalea värimaailma. Ongelmaksi se muodostuu, kun tietä ei meinaa erottaa muusta maastosta. Australian rallissa maisema muuttuu ajoittain niin ruskeasävyiseksi, että tie katoaa muuhun maastoon. Samaa katoavien teiden kirousta on havaittavissa myös muissa ralleissa. Epäily omasta näkökyvystä ja näytön ongelmista tuli eliminoiduksi kokeilemalla keväällä arvosteltua Dirt Rally 2.0 -peliä. WRC 8:n väripaletti on haaleampi ja elottomampi kuin post-apokalyptisessä selviytymistarinassa.
Värien ohessa WRC 8:n grafiikatkaan eivät niitä kiitosta. Maisemat näyttävät hyvin staattisilta ja kököiltä. Vaikka eipähän sitä aikaa hirveästi ole ihailulle, mutta esimerkiksi puut ja muu kasvusto näyttävät hyvin tökeröiltä. Autossa sen sijaan ei ole tingitty yksityiskohdissa. Harmi vain, että käytin ajaessa pääasiassa auton sisällä olevaa kuvakulmaa. Äänimaailmassa ei sen sijaan ole moitittavaa. Hevosvoimat välittyvät hyvin autojen äänistä, mutta aivan samalle tasolle ei päästä keväällä julkaistun ”kilpakumppanin” kanssa. Kartanlukijan ääni ei käynyt hermoille ja nuotitus yleisestikin oli varsin toimivaa. Teknisellä rintamalla äänimaailman toteutus onkin pelin vahvin osa-alue.
WRC 8:sta löytyy myös moninpeli, aikanaan. Kirjoitushetkeen mennessä moninpelitoiminnot eivät olleet saatavilla. Kilpailu muiden ihmisten rajautuu pitkälti tulostaulujen ihailuun. Moninpeli-ihanuudesta pääsee kuitenkin nauttimaan ainakin tavallaan, koska pelistä löytyy jaetun ruudun tila.
Parhaillaan WRC 8 on oikein mukiinmenevää ajoviihdettä, mutta pahimmillaan sen puutteet nostavat pintaan hyvinkin voimakasta kiukkua. Peliä on vaikea olla vertaamatta keväällä julkaistuun Dirt Rally 2.0:een, koska se kilpailee hyvin vahvasti samasta yleisöstä, vaikkakin ilman virallista rallilisenssiä. Rallifanit ovat varmasti kotonaan WRC 8:n kanssa, mutta kilpakumppani vie omalla listallani kiistatta parhaan rallipelin tittelin, ainakin tänä vuonna.
WRC 8
”WRC 8 jää Dirt 2.0:n jalkoihin”.
