Atlantic Fleet on kunnon merisotaa pitkäpinnaisille (PC)
Tekijä: Killerfish Games
Julkaisija: Killerfish Games
Testattu: PC Windows 7, Intel Core i5 3,4 GHz, 8 Gt muistia, GeForce GTX 760
Saatavilla: PC
Laitevaatimukset: PC Windows XP tai uudempi, edes jokin prosessori, 1 Gt muistia, 400 Mt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 9,99 euroa (Steam) 9,99 euroa iOS (App Store ), 11 euroa Android (Play Store)
Pelin kotisivu: http://killerfishgames.com/games/atlantic-fleet
Arvostelija: Jukka O. Kauppinen
Jos Åålannin sota oli kauhia, niin oli kyllä Atlantinkin sota. Taistelua Atlantista käytiin koko toisen maailmansodan ajan, vaikka taistelu käytännössä ratkesikin 1943. Mutta miten käy tällä kertaa, kun komennossa olet sinä?
Hyviä merisotapelejä on yllättävän vähän. Etenkin isojen sotalaivojen ystävät joutuvat raapimaan laarinpohjia löytääkseen kunnon merisotaa toisen maailmansodan ajalta, jos World of Warshipsin reaaliaikainen raskaiden yksiköiden sota ei lämmitä. Kovin on kauan kulunut aikaa SSI:n loistavista Great Naval Battleseista, eikä niiden veroisia pelejä ole sen koommin nähty. Eikä nähdä vieläkään. Silti Atlantic Fleet tavoittaa jotain tiettyä tuntumaa siitä hienosta fiiliksestä, kun sotalaivasto suuntaa merille jahtaamaan vihollista isänmaan puolesta.
Pelin ytimen voi tiivistää hyvin pieneen tilaan: se on kiinnostava merisotastrategia, josta harva innostuu.
Se kuitenkin täyttää hyvin genren vastakkaisen kulman Warshipsiin nähden. Warships on täyttä teräshirviöonanointia, Fleetissä taasen kaikki hoituu vuoropohjaisesti, ihan kaikessa rauhassa, sekä taktisten että strategisten osioiden kautta. Toisen yhteenotot ovat yleensä 10-15 minuutin mittaisia kertapuraisuja, Fleetissä yhtä taistelua väännetään välillä reilusti pidempään ja niukemmilla visuaalisilla efekteillä höystettynä.
Tämä ei silti tarkoita, että Fleet olisi huono. Tai tylsä. Se vain on erilainen.
Pintalaivaston yksiköt ja sukellusveneet vaanivat Atlantilla 1939.
Kyllä, herra amiraali
Fleet jakautuu kahteen osaan. Toisessa pelaaja komentaa laivastonsa yksiköitä aavalla merellä, toisessa yksittäisiä aluksia näiden kohdatessa vihollisia. Saksan sotalaivaston päämäärä on tehdä selvää liittoutuneiden meriherruudesta ja kuristaa Britannia, liittoutuneet taasen yrittävät jahdata alivoimaisia mutta kieroja saksalaislaivoja ja turvata saattueet.
Strategiointi on sekä helppoa että vaivalloista. Alusten liikuttelu kartalla on sujuvaa, mutta etenkin sukellusveneiden kohdalla käyttöliittymän informatiivisuus on heikkoa. Kyllä siinä jurppii, kun huomaa että keskellä Atlanttia partioi viikosta toiseen sukellusvene torpedoputket tyhjinä. Olisi aluksen voinut lähettää kotiinkin täydennystä hakemaan.
Alusten asettelu on kuitenkin kiintoisaa. Laivojen ja sukellusveneiden asettelu maailman merille haastaa sopivasti, etenkin kun pelaa pitkää kampanjaa, jossa viikot muuttuvat kuukausiksi ja vuosiksi. Uudet laivat ja varusteet muuttavat hiljalleen sotatilannetta, samoin kuin oma menestys varsinaisissa meritaisteluissa.
U-29 ja U-39 tekivät selvää jälkeä brittisaattueesta.
Niin, ne meritaistelut. Niissä on Fleetin pihvi, hyvässä ja pahassa. Pelaaja antaa aluksilleen komennot yksittäin tai ryhmissä, sihtaa ja laukoo tykistöllä, lopuksi kaikkien laivojen ja osapuolten liikkumiskäskyt toteutetaan yhtaikaa. Minne kukin kääntyy, oliko torpedojen ennakko kohdallaan?
Meritaistelussa tarvitaan melkoisen pitkää pinnaa, sillä alusten komentaminen ja aseiden sihtaaminen tehdään kaikki vaihe kerrallaan. Isommassa yhteenotossa on jo hyvä käyttää kynää ja paperiakin, että varmasti muistaa menikö tämän aluksen täysilaidallinen yli, ali vai kohdalleen. Pelin omien apuvälineiden lisäksi on tietysti hyvä käyttää omaa arviopäätään, sillä välillä sillä osuu paremmin.
Näin adhd-aikakautena laivojen hitaahko komentaminen vähän jo syö miestä, sillä isomman saattue- tai pintalaivastoyhteenoton pureskeluun menee aikaa. Etenkin sen loppupäässä, kun vastustaja on jo nujerrettu ja mieluummin jo irtautuisi kuin yrittää väkisin upottaa pakoon sinnittelevää kauppalaivaa. Laivojen liikkuminen voi tässä vaiheessa tuntua myös tuskallisen hitaalta, saatikka kun komentaa itse yhtä tai kahta sukellusvenettä, ja vastassa on 20 aluksen saattue. Irtautuminen ei onnistu, torpedoputkia vasta ladataan ja sitä vain naputtelee vuoronvaihtonappia odotellen, että pääsisi taas tekemään jotain semijärkevää.
Tästä ei brittilaiva taida selvitä.
Ihan alkujaan Atlantic Fleet ja sen edeltäjä Pacific Fleet ovat mobiilipelejä, mikä näkyy karunpuoleisessa grafiikassa ja käyttöliittymän tietyssä kömpelyydessä. Peliä olisi voitu vähän viilata isommalle ruudulle niin, ettei täppäilytausta erotu niin hyvin. Mutta tällä mennään, eivätkä pelin ongelmat ole missään nimessä tappajatasoisia, vain hienoisen ärsyttäviä kömpelyyksiä.
Silti, hyvä merisota on harvinaista herkkua ja tässä sitä on. Vaikka välillä vähän meinaakin pänniä, niin kyllä tästä merisotanarkki hittinsä saa.
iOS- ja Android-versioita voi kokeilla myös ilmaisella Lite-versiolla, jollainen löytyy sekä Atlantic- että Pacific Fleet -peleistä.
Lisää aiheesta
World of Warships on loistava sotapeli (PC)
Tyttö onkin taistelulaiva – jo on peli
Upeaa purjelaivojen merisotaa pelinä – Naval Action astui early accessiin
World of Warships –haastattelu: historiallisuuden ja pelattavuuden tasapaino on tarkka juttu
Command: Modern Naval Air Operations (PC)
Rebel Raiders on the High Seas (lautapeli)
