Coded Arms (PSP)

Uudet käsikonsolit, PSP ja Nintendo DS, yllättävät molemmat uudella rintamalla. Tähän asti käsikonsoleilla ei ole juuri pelailtu 3d-räiskintöjä, mutta uusilla laitteilla sekin on jo mahdollista. PSP:n yksinäistä analogitikkua on kuitenkin epäilty huonoksi fps-ohjaimeksi. Toisin kävi. Vaikka Coded Arms on pelinä mitäänsanomaton, tärkein onnistuu: peli todistaa, että 3d-räiskintä toimii PSP:llä.

Vasemmalla puolella olevaa analogitattia käytetään liikkumiseen ja tähtääminen hoidetaan oikean puolen neljällä näppäimellä. Näppäinjärjestystä voi myös halutessaan vaihtaa, mutta suosittelen ennemmin harjoittelua. Ohjaukseen tottuu nopeasti, varsinkin kun pääsee Coded Armsin suoraviivaisen ammuskelun makuun.

Viholliset eivät juuri ajattele, vaan osaavat vain tykittää, hyppiä ja rynniä.

Taustatarina selittelee, kuinka pelaaja tunkeutuu sisälle tietokoneen virtuaalimaailmaan etsimään erilaisia aarteita ja aseita. Kenties sekavaa tekoälyä voi perustella sillä, että monet vastustajat ovat hulluksi tulleita hakkereita.

Pelin kentissä ei kuitenkaan tunnu tietokonemaailmassa oleminen. Verrattuna Tron 2.0:n tai Darwinian virtuaalityyliin pimeissä käytävissä ei tunnu lumoa ollenkaan.

Myös arkkitehtuuri tökkii. Kentät luodaan sattumanvaraisesti, joten pelaaja vaeltaa loputtomissa neliöissä, suorakulmioissa ja käytävissä. Jännittävästä ideasta seuraa ainoastaan puutumista. Vain moninpelissä arpomisesta on iloa: ainakaan kukaan ei tunne kenttiä ennalta.

Pohjimmiltaan Coded Arms tuntuu tekniikkatestiltä. 3d-moottori pyöriikin vikkelästi, moninpeli ei laahaa, ohjauksen oppii ja 30 pyssyn valikoimassa on käytetty oikeasti mielikuvitustakin. Sääli vaan, ettei Konami ehtinyt rakentaa rungon ympärille kunnon peliä.

Veikkaanpa, että kakkososasta tai seuraavasta pelimoottoria käyttävästä pelistä tulee jo tutustumisen arvoinen tapaus.

Lassi Kurkijärvi