Grow Home (PC)
Tekijä: Ubisoft Reflections
Julkaisija: Ubisoft
Testattu: PC: Windows 8.1, Intel Core i5-4670k, 16 Gt keskusmuistia, Radeon R9 280x
Saatavilla: PC
Tulossa: Linux, Mac
Laitevaatimukset: Windows 7, Core 2 Duo E7300, 2 Gt keskusmuistia, GeForce GTS 450
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta 7,99 euroa
Pelin kotisivu: Grow Home
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Kun ajatellaan tyypillisiä Ubisoftin pelejä, niin ”kahdeksan henkilön kokeellinen peliprojekti” ei ole ehkä se ensimmäiseksi mieleen tuleva juttu. Mutta kyllähän Ubisoft pieniäkin pelejä uskaltaa kokeilla.
Tällä kertaa kokeilu on lievästi sanoen onnistunut, sillä Grow Home on herttainen ja hurmaava tarina pienestä robotista ja suuresta kasvista.
Grow Home sai alkunsa, kun kahdeksan hengen tiimi leikki Unity-pelimoottorilla ja rakenteli proseduraalista animaatiosysteemiä. Tällä siis tarkoitetaan sitä, että animaatioita ei purkiteta valmiiksi, kuten peleissä yleensä, vaan ne luodaan fysiikkamoottorin avulla lennosta. Tavallaan mallinnetaan hahmolle kuvitteelliset lihakset ja sitten annetaan niiden reagoida pelaajan liikkeisiin.
Erikoinen ja yksinkertainen koeversio taisi olla aika kivaa pelattavaa, sillä tiimi paitsi vakuuttui sen potentiaalista, myös onnistui vakuuttamaan pomonsa. Ja niin Grow Home pääsi ilahduttamaan pelaavaa kansaa, kuin pusikosta konsanaan.
Ei juuri sanoja, mutta silti paljon sanottavaa
Grow Home ei juuri sanoja käytä, sillä tarinaa siinä ei hirveästi ole. Syystä tai toisesta pikkuinen BUD-robotti saapuu planeetalle, jossa ei ole kauheasti nähtävää. Ainakaan aluksi. Pienellä saarella on kiviä, oudosti täriseviä lampaita ja jättimäinen, tuulessa nariseva pavunvarsi. Saarella hortoillessaan pelaaja saa tutustua kiikkeriin kontrolleihin, sillä BUD ei todellakaan ohjaudu aivan perinteisellä tuntumalla.
Pikkuisen robotin liikkeissä on todella paljon inertiaa, eli liike-energiaa. Kun BUD kerran lähtee liikkeelle, varsinkin epätasaisessa maastossa tätä on todella vaikea pysäyttää. Tämä taas tulee tarpeeseen pian, sillä ei aikaakaan kun BUDin tie vie jo pavunvartta ylöspäin. Kiipeily on suunnattoman helppoa: vasen olkanappi tarttuu kiinni vasemmalla kädellä, oikea taas oikealla. Näin liipaisimia vetelemällä ja tikkua liikuttelemalla voi kiipeillä suuntaan jos toiseenkin. Kuten vaikka ylös.
Pavunvarresta törröttää versoja, joita BUD voi ohjastaa kuin raketteja konsanaan. Ne pitäisi kiinnittää taivaalla kelluviin saarekkeisiin paristakin syystä. Ensinnäkin saarekkeet – kuten kaikki muutkin pelin paikat – ovat täynnä jalokiviä, joita pitäisi keräillä. Lisäksi upottamalla aina tietyn määrän versoja ravinnepitoiseen maahan saa pavunvarren kasvamaan. Taivaalta taas avautuu kerros toisensa jälkeen hämmentäviä lentäviä saarekkeita. Jotkut ovat pieniä kiviryppäitä, kuin Saturnuksen renkaat konsanaan. Toinen on täynnä jättimäisiä sieniä, kolmannessa on hirmu suuri vesiputous.
Näin tie vie aina ylöspäin uusien salaisuuksien, näkyjen ja ihmeiden toivossa. Ja hurmaavissa tunnelmissa.
Niin söpö, niin kiva
Todella yksinkertaisella vektorigrafiikalla toteutettu Grow Home on ihan älyttömän hellyyttävä peli. Sininen taivas ja alla venyvä sininen meri, sekä taivasta täplittävät pilvet ja saarekkeet ovat ne varsinaiset maisemat. Taivaalla lentelee välillä perhosia, kivillä hyppii mulkosilmäisiä lampaita ja niin edelleen.
Ainekset ovat todella simppelit, mutta niin valloittavat. Hassusti vanhoilla modeemisurahduksilla kommunikoiva BUD on myös veikeä kaveri, varsinkin liikkeessä. Ubisoftilla ollaan otettu myös kaikki söpöilystä irti, sillä kun BUDin on esimerkiksi aika avata laskuvarjo, se onkin jättimäinen päivänkakkara.
Yhdistetään tähän vielä se, että Grow Home on aika harmiton peli noin yleensäkin. Siinä ei ole taistelua, ei vihollisia, ei mitään stressaavaa. Pudotakin voi vaikka kilometrin, kunhan ei veteen osu. Ja jos osuu, spawnaa heti uudelleen ja pääsee teleportilla takaisin sinne, mistä putosi.
Joku voisi nyt kysyä, että mitä se pelattavuus sitten oikein on, jos ei taistelua. Se on tutkimusmatkailua, ihmettelemistä ja ihailemista. Sekä vähän keräilyä. Niiden kätkettyjen jalokivien avulla kun avataan BUDille uusia kykyjä ja ominaisuuksia. Mutta pääasiassa täällä ollaan rentoutumassa ja antamassa paineiden purkautua. Yksinkertainen grafiikka, ilmava äänimaailma ja rento meno kun ovat mitä parhainta stressilääkettä.
Peli ei ole hirveän pitkä. Saaret on tutkittu ja näyt nähty illassa, kaikki jalokivetkin etsitty parissa. Kehitystiimi on puhellut, että lisäsisältöä voi olla tulossa, mutta toistaiseksi näillä mennään. Kahdeksan euron hintaiseksi peliksi se on minusta jo ihan kivasti, varsinkin kun ne kahdeksan tuntia menevät niin hurmaavissa ja rentouttavissa tunnelmissa. Kuin hyvä hartiahieronta videopelimuodossa.
Lisää upeita pelivideoita eDomen videokanavalta osoitteesta https://www.youtube.com/user/wwweDomenet.
Lisää aiheesta
Child of Light (PC, PS3, PS4, PSV, Xbox 360, Xbox One)
Rayman Legends (PS4, Xbox One)
Trials Fusion (PC, PS4, Xbox 360, Xbox One)
Valiant Hearts (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)
