UUSIMMAT

ilomilo (Xbox 360)

15.01.2011 16:00 | Juho Anttila

Tekijä: SouthEnd Interactive, Microsoft Game Studios
Julkaisija: Microsoft
Testattu: Xbox 360
Saatavilla: Windows Phone 7, Xbox 360
Pelaajia: 1-2 samalla konsolilla
Pelin kotisivu: http://blog.ilomilo.com/
Arvostelija: Juho Anttila

Indiepelit ovat nykyään kovasti pinnalla. Pärjätäkseen isoja vastaan on niiden kilpailtava tuotantoarvojen sijaan omaperäisyydellä. Tämän lisäksi olisi vielä oltava nokkelampi kuin ne kymmenen muuta samalla alueella operoivaa pikkupeliä.

ilomilo lataa pöytään tuttuja aineksia. On hellyttävä ulkoasu, jonka takaa löytyy taiteellinen taustatarina. Tämän päälle liimataan läjä puzzleja, joissa on Oma Idea. Onhan näitä jo nähty, mutta tällä kertaa homma toimii.

Ilo ja Milo ovat kaksi hieman höpsön stressilelun näköistä otusta. Parhaat ystävät antennipäineen ja töppöjalkoineen. Ilo ja Milo tahtovat tavata joka päivä puistossa, mutta voi! Reitti toinen toisensa luo on joka päivä erilainen. Vai onkohan Ilon ja Milon muistissa vikaa?

Kolmiulotteista päänsekoitusta

Puisto ei olekaan ihan tavallinen paikka. Se leijuu ilmassa ja koostuu kuutioista. Ilo ja Milo aloittavat matkansa eri puolilta kenttää. Kenttä on läpäisty, kun ystävykset löytävät toisensa. Saman kuution eri tahot eivät riitä, sillä pahimmassa tapauksessa matka samalle puolelle palikkaa voi olla lähes mahdoton.

Painovoima on niin tylsä konsepti, kertoo kaveruksia välillä neuvova Sebastian. Tietyissä, etukäteen määritellyissä paikoissa kuution reunalle on liimattu matto, jonka kautta kulkemalla pääsee kiepsahtamaan viereiselle taholle. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että pelaajan pää menee pahemman kerran pyörälle hahmottaessa kaikkia kolmea ulottuvuutta lahjakkaasti hyödyntäviä pulmia.

Xbox 360

Kulmikkaassa maailmassa myös asukit ovat kuutioita. Näitä löytyykin useampaa eri lajia. Tavallinen pehmokuutio kelpaa auttamaan yhden ruudun mittaisen kuilun ylitse. Haitarikuutio venyy tarvittaessa kolmenkin ruudun pituiseksi. Omituinen porsaskuutio kelpaa omenakuutioiden raivaamisen lisäksi myös ratsuksi, kun taas hissikuutiolla taittuu matka ylöspäin. Tosin sanan ylöspäin merkityssisältö hämärtyy ympäristössä, jossa suunnat ovat olemassa vain suhteessa kameran kulloiseenkin asentoon.

Sankarit pystyvät kumpainenkin kuljettamaan mukanaan yhden kuution kerrallaan. Pulmat perustuvat kolmiulotteisen tilan hahmottamisen lisäksi usein sen päättelemiseen, miten apuvälineitä kannattaa käyttää. Välillä on hoksattava antaa kuutioita hahmolta toiselle. Tämä onnistuu jättämällä kuutio sellaiseen paikkaan, josta toinen sankari pystyy sen mukaansa poimimaan, vaikka hahmojen reitti toistensa luo ei olisikaan vielä auennut.

Windows Phone 7

Alkupään puzzlet ovat vielä suorastaan itsestään selviä, mutta pelin 49:ään kenttään mahtuu mukaan myös melkoista aivojumppaa. Tila on syytä hahmottaa, jotta ongelmat aukeavat. Kolmas ulottuvuus nostaa haasteen välillä kolmanteen potenssiin ja pakottaa pohtimaan tilanteita uudella tavalla. Kokonaisuutena vaikeustaso pysyy kuitenkin kurissa. ilomilon parissa ei turhaudu, paitsi ehkä sisällön kesken loppumiseen.

Bonuksia ja taidetta

Täydellistä suoritusta hakeville ei tietenkään riitä pelkkä kenttien läpäiseminen. Kerättävänä on myös monenlaisia bonuksia. Jokaiseen tavalliseen kenttään on piilotettu kolme Safka-otusta. Kun pelaa yhden maailman kaikki Safkat, saa pelattavakseen kolme bonuskenttää.

Paitsi että lisäkentät ovat tavallisia haasteita vaikeampia, on niihin piilotettu myös mukavia yllätyksiä. Rakastetuimmista indiepeleistä tutut hahmot tekevät cameorooleja taustalla ja välillä Sebastian-apuri kertoo neljään osaan jaettua omaa versiotaan vanhasta, ketusta ja metsästäjästä kertovasta sadusta.

Windows Phone 7

Joihinkin kenttiin kätketyt äänilevyt avaavat musiikkia kuunneltavaksi, toisista kentistä löydettyjä kuvia pääsee taas katselemaan erikseen. Keräämällä eräänlaisia kristallinsirpaleita pääsee lukemaan pelin taustatarinaa avaavia kirjeitä. Ilona ja Milton käyvät kirjeenvaihtoa ja tahtoisivat nähdä toisensa uudelleen, mutta matkassa on mutkia. Onko Ilon ja Milon seikkailu allegoria Ilonan ja Miltonin etsinnästä vai toisin päin? Sitä ei kerrota, mutta lisäähän tällainen indiepeleissä kovin suosittu kevyt monitasoisuus tarinaan hieman syvyyttä.

Omaleimainen visuaalinen ilme kruunaa hyvän puzzlepelin. Kuutioista muodostuvat kentät, joista muodostuu myöhemmin jo melkoisia häkkyröitä, leijuvat keskellä sadunomaisia maisemia. Sumeana näkyvät taustat näyttävät ja tuntuvat käsin askarrelluilta, kuin satukirjasta reväistyiltä. Itse hahmot ovat absurdin naivistisia.

Xbox 360

ilomilo on veikeä yllätys, aidosti omaperäinen ja mukava puzzlepeli. Muutama pieni puute estää sitä kuitenkin nousemasta indiepelien aivan terävimpään kärkeen. Joissakin kentissä hahmot on mahdollista saada jumiin tilanteeseen, josta ei ole enää paluuta. Tämä harmittaa, varsinkin kun joidenkin pulmien ratkaisemiseen voi kulua pahimmillaan vartin verran. Yhtä lailla harmillista on pelin tapa jumittaa koko konsoli tietyillä asetuksilla.

Myös moninpeli jää pettymykseksi. Pelaajat ohjaavat kumpikin omaa hahmoaan, mutta vuoron perään. Vaikka toinen pelaaja voikin antaa ohjeita, tuntuu ominaisuus lähinnä puolitetulta yksinpeliltä. Eikä sitä pelattavaa lopulta löydy ihan niin paljoa kuin toivoisi.

Näistä puutteistaan huolimatta ilomilo on ehdottomasti tutustumisen arvoinen pieni puzzlepeli. Teos maksaa vaivaiset 800 pistettä XBLA marketplacella. Lisäksi se on myös käännetty suomeksi, joten perheen nuoremmatkin jäsenet pääsevät helposti mukaan pelin tarinaan.

 

Lue myös

Battlefield Bad Company 2: Vietnam (PC, PS3, Xbox 360)

Create (PS3, Wii, Xbox 360)

Gray Matter (PC, Xbox 360)

Joe Danger (PS3)1

Last Window: The Secret of Cape West (DS) 2

Majin and the Forsaken Kingdom (PS3, Xbox 360)

Super Meat Boy (Xbox 360)

 

Keskustelu

Southend Interactive on pieni itsenäinen studio. Microsoftin rooli julkaisijana selittyy alustavalinnalla. Siitä en ole varma, kuinka suuri rooli Microsoftilla on ollut kehittämisen apuna, mutta valistuneena arvauksena heittäisin, että ilomilo on Southendin peli, jossa Microsoftin kehittäjärooli on lähinnä liittynyt mobiilialustan luomiin haasteisiin. Julkaisupuolella taas, no, Microsofthan on toiminut mm. Braidin julkaisijana enkä ole kuullut kenenkään väittävän, etteikö Braid olisi indiepeli.

Se on sitten makuasia ja määrittelykysymys, että onko kytkös niin vahva, ettei ilomiloa sen vuoksi voi enää laskea indiepeliksi.

”Muutama pieni puute estää sitä kuitenkin nousemasta indiepelien aivan terävimpään kärkeen”

Voidaanko tässä puhu indiepelistä, kun Microsoft ollut mukana tekemässä ja julkaisemassa? Vai olenko ymmärtänyt termin ”indie” väärin?

Muropaketin uusimmat