Iron Brigade (PC, Xbox 360)
Tekijä: Double Fine
Julkaisija: Microsoft Game Studios
Testattu: Windows 7, Intel Core i5-750, GeForce 570 GTX 1280Mb, 8 Gt keskusmuistia
Saatavilla: 360, PC
Laitevaatimukset: Windows XP, Intel Core 2 Duo, 1 Gt keskusmuistia, 256 Mt DirectX 9.0c –yhteensopiva näytönohjain
Pelaajia: 1-4 (Internet)
Pelin kotisivu:http://www.ironbrigadegame.com/
Muuta: vaatii Games for Windows Liven
Arvostelija: Miikka Lehtonen
Double Fine on vuosien varrella totuttanut meidät siihen, että tekivät he mitä tahansa, he eivät tee sitä ihan tyypillisten kaavojen mukaan. Eivätkä tee nytkään, sillä vaikka Iron Brigade voi paperilla kuulostaa aika perinteiseltä, kokemuksena se on puhdasta Double Fineä.
Otetaan annos tower defenceä, heitetään mukaan vähän tavallista erikoisempi aihepiiri ja reippaasti loottihuorausta. Maustetaan neljän pelaajan co-opilla ja kaikilla konsoliversion päivityksillä. Tuloksena on pelin paras mahdollinen versio.
Iron Brigade, omaa sukua Trenched, kulki pitkän tien päästääksemme iloksemme. Yhdysvalloissa jo viime vuoden kesänä Xbox 360:lle julkaistu veikeä tower defence -peli katosi mystisesti Euroopan pelilistoilta julkaisupäivänsä aamuna.
Pitkän ihmettelyn ja arvonnan jälkeen kävi ilmi, että portugalilainen pelikehittäjä omisti tekijänoikeudet Trench-pelinimelle kehittämänsä lautapelin ansiosta. Lautapeliä ei vieläkään ole nähty kaupoissa, mutta Microsoft pelasi varman päälle: peli pistettiin takalevylle, kunnes joku keksi, mitä sille tehtäisiin.
Lopulta peli sitten ilmestyi loppusyksystä Iron Brigade –nimellä, kesken kiivaimman pelitykityksen ja vähäisellä mainonnalla. Ja kuten arvata saattaa, jäi aika vähälle huomiolle. Tämä oli suuri harmi, sillä peli itsessään on täyttä rautaa. Ja nyt itse kukin voi vihdoin huomata sen, sillä se on julkaistu Steamissa.
Juoksuhaudassa tapahtuu
Iron Brigaden taustatarina on puhdasta Double Fineä: ensimmäisen maailmansodan jälkimainingeissa kaksi sodassa haavoittunutta sotilasta keksi kumpikin tavan nähdä maailmaa. Jalkansa panssarin alle menettänyt miekkonen rakensi kävelevät juoksuhaudat, joiden puikoissa hän pystyi kulkemaan pitkin maita ja mantuja siinä sivussa räiskien kaiken vastaantulevan kumoon.
Hänen kumppaninsa taas halusi tuoda maailman luokseen ja rakensi monovision, television kaltaisen viritelmän, joka kuitenkin syystä tai toisesta muistuttaa enemmän sähköistä ja johdoista kyhättyjä robotteja.
Ja kuten näissä hommissa miltei aina käy, edessä oli konflikti. Ihmiskunnan rippeet taistelevat hullun tiedemiehen televisioarmeijaa vastaan merkittävimpänä aseenaan Trenchit, jotka ovat kuin mechin yläkropan päälle rakennettuja juoksuhautoja. Kylkiin pultataan sitten kiinni niin paljon erilaisia konekivääreitä, tykkejä, IT-kanuunoita ja muuta kuin runko suinkin kestää. Ja sitten taistellaan!
Koska kyseessä on tower defence –peli, ideana on, että pelaajan joko yksin tai kolmen kaverinsa kanssa pitäisi suojella omaa tukikohtaansa vihollisaalloilta, jotka vyöryvät sitä kohti ennaltamääriteltyjä reittejä pitkin. Reittien varrelle voi pudotella erilaisia tykkejä, jotka tyypistä riippuen ampuvat nopeasti mutta heikosti, hitaasti mutta kovaa, hidastavat vihollisia tai tekevät mitä tower defencen tornit nyt tekevätkään. Kyllä te niitä olette pelanneet.
Iron Brigade ei jätä hommaa siihen, vaan se pelaajan Trench on vähintään yhtä tärkeässä roolissa tämän marssiessa ympäri taistelukenttää tykittämässä vihollisia kumoon ennakkoon valitsemillaan aseilla.
Kumpi tyyli on parempi? Se riippuu omista mieltymyksistä. Tarjolla on Trenchien runkoja niin taistelusta kuin rakentelustakin pitäville: kaikissa rungoissa on tietty paikka kiintopisteitä ja tornislotteja. Mitä isompi ja mehukkaampi vehje, sitä todennäköisemmin sen saa kiinni vain rynnäkkö- tai insinöörirunkoon. Ja jos haluaa ammuskella suurilla kanuunoilla, mukaansa ei saa parempia torneja. Ja tietenkin myös päinvastoin.
Kustomointi on suuri osa pelin viehätyksestä. Erilaisia pelitapoja on useita ja pelin kulkiessa ne myös muuttuvat. Viholliset kun droppailevat säännöllisesti loottia, joka on värikoodattu perinteisen World of Warcraft –kaavan mukaan. Niinpä käykin helposti niin, että aluksi mahdottomalta tuntuva tehtävä muuttuu helpoksi, kun pulttaa katolleen epic-luokan tykin.
Ilahduttavasti tehtäviinkään ei ole mitään yhtä automaattisesti parasta ratkaisua, vaan suositellut asevaihtoehdot vaihtelevat tehtävästä toiseen. Jos vastassa on kamalasti lentäviä ja pikkuisia vihollisia, hidas megakanuuna ei välttämättä ole yhtä hyvä valinta kuin sirpaleita ampuva IT-tykki tai haulikko.
Tekniikkaa ja moninpeliä
Pelillinen sisältö on siis laadukasta, PC-versiossa vielä konsoliversiota enemmän. Se kun sisältää jo valmiiksi 360:lle erikseen julkaistun DLC-paketin, joka lisää lisätehtävien ohella mukaan muun muassa loputtomista aalloista koostuvat haastekentät. Niinpä sille kovimmallekin lootille on jotain käyttöä ja pelin parissa voi viettää aikaa loppupomon kaatumisen jälkeenkin. Niin, ja mainita pitänee myös, että lisäosa lähettää pelaajat Marsiin taistelemaan marsilaista avaruuskarhua vastaan. Miksi? Koska Double Fine!
Moni todennäköisesti lirauttaa lusikallisen housuunsa kuullessaan, että vaikka Iron Brigadea myydään Steamin kautta, se on Games for Windows Live –peli. Minulla ei Microsoftin ohjelman kanssa ole ikinä ongelmia ollut, joten en ehkä osaa suhtautua asiaan sen vaatimalla vakavuudella, mutta mukana se joka tapauksessa on.
Jos itse peli onkin kehujen arvoinen, tekniikka on vähän rosoisempaa osastoa. Ensinnäkin pelimoottorin rajoituksista johtuen pelin FPS on capattu 30 FPS:n nopeudelle. Sama ongelmahan vaivaa kaikkia Double Finen PC-pelejä ja ratkaisua ei kuulemma ole tulossa ennen kuin koko moottori uusitaan. Sen projektin aikataulusta taas ei ole tietoa.
Lisäksi verkko-ongelmat vesittävät sen hauskimman pelitilan, co-opin. Itse yritin arvostelujakson aikana useampaankin otteeseen pelata co-opia, mutta ilmeisesti kaikki pelikaverini olivat Zimbabwesta tai kuun pimeältä puolelta, sillä tiukemmissa taistelukohtauksissa – ja neljän pelaajan co-op on noin 90% niitä – peli pysähteli sekunnin pätkiksi verkon tökkiessä ja yskiessä paketteja pitkin maailmaa. En ole myöskään yksin ongelmieni kanssa, vaan samanlaista valittaa moni muukin.
Harmi, sillä se Iron Brigaden pelattavuus todellakin on rautaa. Yksinäänkin peli on hauska, mutta oikeuksiinsa se nousee vasta kun neljä pelaajaa taistelee toisiaan tukevilla strategioilla valtavia vihollislaumoja vastaan. Tämä mielessä pelin mahdollisesti ostaessaan kannattaakin sijoittaa samalla Steamissa myytävään neljän pelin versioon ja trokata ne kolme pelikavereilleen. Niin koettuna co-op voi jopa toimia.
PC-version ongelmat ovat harmilliset, sillä yritystä löytyy. Taistelu sujuu mainiosti näppis ja hiiri –kombolla, mutta pad-ohjaimillekin löytyy suoraan omat, konsoliuskolliset bindauksensa. Graafisia optioita voi säädellä ja kaikki asetukset tappiin käännettynä Iron Brigade on pahuksen nätti peli.
Kunnon mechirymistelyä ei ole maailmassa ikinä liikaa ja Iron Brigade edustaa genreä mainiosti. PC-versio kompuroi hieman teknisiin ongelmiinsa, mutta jos ne onnistuu ohittamaan, pinnan alla piilee rautainen peli. Periaatteesta en kuitenkaan ongelmien johdosta voi pelille peukkua myöntää.
Lue myös
Logitech G600 -MMO-hiiri hämmentää ja sekoittaa
