Tesla Effect: A Tex Murphy Adventure (Mac, PC)

16.07.2014 14:15 | Pekka Leinonen

Tekijä: Big Finish Games
Julkaisija: ATLUS
Testattu: PC Windows 7 64-bit, i-7 4770k, Geforce GTX 770, 16 Gt muistia
Saatavilla: Mac, PC
Laitevaatimukset: Windows XP tai uudempi, 2 Ghz tuplaydinprosessori, 4 Gt muistia, 16 Gt levytilaa
Pelaajia: 1
Muuta: Ladattava peli, hinta noin 20 euroa (mm. GOG.com, Steam)
Pelin kotisivu: http://texmurphy.com
Arvostelija: Pekka Leinonen

 

Compact Discien lyötyä läpi pelimarkkinoilla 90-luvulla seurasi niitä ilmiö nimeltään Full Motion Video, tuttavallisemmin FMV. Suurin osa FMV-peleistä oli käsittämätöntä kuraa ja levyjen vaihtaminen oli tehdä monet hulluksi. Ainakin allekirjoittaneen ja kaverinsa.

Silti tuostakin genrestä erottui eräs helmi: Tex Murphy -seikkailut. Niitä julkaistiin kolme kappaletta, joista viimeisin vuonna 1998. Nyt 16 vuotta myöhemmin Tex on palannut, mutta vieläkö scifiä, noirea, ja huumoria yhdistelevällä pelillä riittää charmia?

 

Compact Disc? Se on se CD-levy, hei!

Full Motion Video? FMV? CD-asemien yleistyessä pelien kokorajoitukset katosivat pitkäksi aikaa. Siinä missä levykkeille mahtui enimmillään 1,4 megatavua dataa, CD-levylle sitä mahtui 700 megatavua. Samoihin aikoihin tietokoneissa alkoi olla riittävästi tehoa suhteellisen hyvälaatuisen videokuvan pyörittämiseen suurella kuvakoolla. Tämä aiheutti monta vuotta kestäneen FMV-villityksen, kun videopeleihin tungettiin hurjasti animaatioita ja videokuvaa. Pelien ennustettiin muuttuvan videopätkistä koostuviksi interaktiivisiksi elokuviksi. FMV-villitys koki aikanaan luonnollisen kuoleman, sillä useimmat FMV-pelit olivat surkeita, niin peleinä kuin elokuvina.

Tex Murphy –pelejä julkaistiin 1989-1998 välisenä aikana viisi kappaletta, joista kolme FMV-seikkailuja – niitä harvoja, oikeasti hyvä FMV-pelejä.

 

Maailmalle ei käynyt kolmannen maailmansodan jälkeen ihan niin kuin Einstein ennusti, vaan mutantit ja ihmiset elävät hieman kyseenalaisen epävakaassa harmoniassa. Kaupungitkin ovat pystyssä, teknologisesta kehityksestä puhumattakaan.

Tex Murphy on 2040-luvun New San Franciscon viimeinen vanhan koulukunnan yksityisetsivä, joka sai lupansa pientä korvausta vastaan ja on itseoikeutettu tanssinopettaja, joka rakastaa bourbonia ja tupakkaa. Maailma ei ollut juurikaan muuttunut sodasta huolimatta muutamassa vuosikymmenessä. No, paitsi mitä hologrammit olivat tulleet itsetietoiseksi ja mutantit koittavat selvitä ihmisten kanssa kaupungissa, jonka kaltaisen voisin ehkä löytää vaikka jonkin hakurobotin palvelulla. Lentävät autot sentään on keksitty.

Tutulta näyttää, kovin tutulta…

Ennen vanhaan dekkareissa oli asennetta. Nykyään niitä ei edes jaksa lukea tai katsoa, kun olennainen seikka tuntuu olevan välillä se, että valmistetaan tomaattikastiketta tai spagettia ja syödään sitä. Tex Murphy ei siihen sortunut, hän vain halusi vain selvittää keissinsä – ja sai välillä rautaputkesta selkäänsä. Mutta silti. Se tietty  etsivän työhön sisältyvä kunniakkuus sai aina hänet jatkamaan työtä, josta ei paljon pennejä irronnut.

Chris Jones näytteli aiemmissa Tex Murphyissä päähenkilöä, joka yritti parhaansa selvittääkseen tapauksensa ja loppujen lopuksi yleensä onnistuikin tavoitteessaan, kuin Leisure Suit Larry konsanaan.

Pelasin alkuvuodesta aiemmat pelit ja mietin, että miten hienosti voikaan joku näytellä samaan aikaan niin vakavaa ja koomista hahmoa. Nerokkaita one-linereitä riitti jatkuvasti ja vitsejä viljeltiin.  Mutta kun asiat menivät kuumiksi, niin sitten vedettiin naama pokerilla, ettei vain tullut nappia otsaan. Murphyllä oli myös jatkuvasti vuokranmaksuvaikeuksia, eivätkä yritykset vastakadun lehtimyyjänkään iskemiseksi menneet aina ihan putkeen. Mutta ainakin Tex yritti, mikä on aina arvostettava piirre.

Murphyn toimisto sijaitsee edelleen kaupungin rähjäisemmässä osassa Chandler Avenuella, juuri niin kuin aidon kumikengän kuuluukin. Hän on myös useimpien tietämättä pelastanut maailman useammin kuin Suomi on voittanut jääkiekon MM-kultaa.

Seitsemän vuotta sumussa

Alkoholijuomien harrastamissa voi olla se ikävä puoli, ettei välttämättä muista illasta, viikonlopusta tai viikosta juuri mitään. Texillä mopo on ilmeisesti hirttänyt pahemman kerran kiinni, koska hän herää pää humisten ja kuhmu otsassa kämpiltään ja saa pian huomata ettei viimeisestä seitsemästä vuodesta ole mitään muistikuvia. Mitä on tapahtunut? Ennen niin hyväsydämistä ja rehtiä miestä pelkäävät Chandler Avenuella kaikki. Ilmeisesti keikkaa on heitetty urakalla, koska huoneen nurkasta löytyy salkku täynnä riihikuivaa. Tyttöystäväkin on kateissa ja useimpien mielestä vainaa. Ei auta kuin laittaa fedora päähän ja aloittaa arvoituksen selvittäminen.

Kuten asiaan kuuluu, ei mene paria päivää kauempaa, kun Texin henkilökohtainen keissi muuttuu jälleen kerran maailmanpelastamiseksi. Mutta mitä ihmettä yli vuosisata aiemmin kuolleella keksijänerolla Nikola Teslalla on tekemistä maailmanlopun kanssa, kun kaikki kerran tuntuvat yllättäen olevan hänestä kiinnostuneita?

Vain etsivät voivat pukeutua fedoraan

Tex Murphy yhdistelee oikeilla näyttelijöillä esitettyä videota, perinteistä first person -tutkintaa vapaassa 3D-ympäristössä ja ongelmanratkontaa. Videopätkät ovat hyvää b-laatua, mutta Murphyn maailmassa parasta a-luokkaa. Etenkin Texin rooliin palaavan Chris Jonesin suoritus on täyttä rautaa. Videoita pätkitään toisinaan kolmella eri vastausvaihdolla, jotka myös määrittävät pelin lopun ja hahmojen suhtautumisen tarinaan. Valitettavasti vaihtoehdot olivat useimmiten niin kryptisiä, etten tiennyt pelasinko Bogartina, Archerina vai Graysina. Yhteistä oli, että kaikki repliikit on kirjoitettu hyvin ja niille sai nauraa, usein ääneen.

Sarjan aikaisempiin osiin ei ole pakko tutustua, vaikkakin muutama sisäpiirivitsi jää tajuamatta. Bonuksena tietyt esineet laukaisevat muiston edellisten osien parhaista paloista. Naavaparroille nostalgiatekijä on korkealla. Vanhoja naamoja tulee vastaan tämän tästä ja heidän luonteensa tunnistaa kyllä. Suosittelen kuitenkin pelaamaan aiemmat seikkailut ihan jo sen takia, että ne ovat erittäin mainioita pelejä. Jos vain pääset yli järkyttävistä kontrolleista.

Musiikit taas iskevät tajuntaan kuin pullo bourbonia. Heti pitkän intron aikana tulee olo, että nyt ei ole kyse ihan turhasta pelistä. Ääninäyttely oli mainiota heti alkuunsa, kuten myös muut pienet yksityiskohdat, joista erottuu häiritsevästi yksi mitätön mutta omituinen asia: missä ovat askeleiden äänet? Ehkä Murphy kulkee kuin kunnon yksityisetsivä, hiljaa ja salakavalasti, kuin jänis konsanaan.

Käyttöliittymä on yksinkertainen. WASD:lla liike. Vasempaan hiirennappiin ilmestyy toiminnat ja oikeasta avataan valikko. Valikon käyttöratkaisu vaati jokseenkin totuttelua, mutta tunnin tai parin jälkeen sitä ei edes ajatellut. Paitsi viskipäissään, kun valikon valintojen maailmaan eksyi kuin mummo metsään.

Vain etsivät selviävät luodista rintaan

Vaikeusasteita on kaksi. Helpommassa pelaajalle tarjotaan mahdollisuus lukea koko läpipeluuohje pelin sisältä, hypätä puzzlejen yli ja mikä parasta, taskulamppu saa poimittavat esineet hohtamaan. Vaikeammalla näitä ylellisyyksiä ei löydy.

Vaikka olisitte miten HC-seikkailija, niin suosittelen nielemään ylpeytenne ja valitsemaan helpomman tason taskulamppuominaisuuden vuoksi. Esinemetsästys ilman sitä on melko turhauttavaa. Rehellisesti sanoen, paria esinettä en ollut löytää senkään kanssa. Myös vihjesysteemi osoittautui tärkeäksi. Jos pidin pelaamisessa vähänkään pitemmän tauon, niin muistin tekemisistäni yhtä paljon kuin Matti Vanhanen. Niinpä minun piti luntata siitä toisinaan seuraava tavoite, mutta muuten jätin toiminnon rauhaan.

Varsinaiset puzzlet ovat kohtalaisen helppoja. Kaikki niiden kikat on nähty nähty jossain muodoissa moneenkin kertaan, mutta silti niitä oli hauska ratkoa. Vain parin yli jouduin hyppäämään julkaisuversiossa bugin takia, mutta samoihin ongelmiin en enää toisella, päivitetyllä kierroksella törmännyt.

Vain etsivät eivät asetta kaipaa

Tesla Effect on hyvä peli, sekä jatko-osana että itsenäisenä teoksena. Huumoria piisaa, Texin charmi ei ole laimentunut pisaraakaan ja tarina on jälleen varsin mainio ja jaksaa loppuun asti, vaikka sen kunnollinen ymmärtäminen saattaakin vaatia pari läpäisykertaa. Se ei ole ongelma, koska ainahan voi valita keskusteluissa eri linjan ja nauraa uudelle vitsille. Puzzlet toimivat, ja vain esineiden etsiminen voi saada tarttumaan pulloon. FMV:t ovat laadultaan loistavia ja vihjejärjestelmän suomin eduin pelin voi kokea esim. oluen kanssa lähes pelkkänä elokuvana. Kestoakin riittää reilusti yli kymmeneksi tunniksi. Voin helposti suositella teosta uusille pelaajille sekä vanhojen ystäville, jos eivät ole sattuneet huomaamaan pelin julkaisua.

Seikkailun lopussa ilmestyi mittari, joka määrittyy pelin aikana saaduista pisteistä. Tulos kertoo kuinka hyvä etsivä pelaaja olikaan. Itse olin vasta kolmanneksi korkeimmalla sijalla, eli gumshoe (perhanan loppupuolen äkkikuolemat söivät pistemäärää kuin paarmat), mutta taidan silti laittaa lierihatun päähän sekä trenssin ylle ja lähteä kylille selvittämään mitä ihmettä viime viikonloppuna tapahtui.

 

 

Mulkaisu: Tesla Effect

Nelinpelin suurin Tex Murphy -fani Jason istuttaa muut nelinpeliläiset katsojien kanssa tutustumaan FMV-aikakauden suurimpiin seikkailunimikkeisiin. Kuuluuko modernisoitu Tesla Effect klassiseen Tex Murphy -seikkailujen perimään? Ehdottomasti. Onko se hyvä vai huono asia? Sekä että.

 

Lisää aiheesta

Graphic Adventures -kirja sukeltaa seikkailupelien Wikipedia-historiaan

Huopahatun paluu: Tex Murphy -kickstarter ylitti tavoitteensa reilusti ja toteutuu suunniteltua parempana!

Lords of Midnight (Android, iOS, Mac, PC)

Marvel Heroes 2015 (PC)

The Last Door Collector’s Edition (Linux, Mac, PC)

Uusi Tex Murphy: lähettikö joku HD-kameran vuoteen 1997?

Valiant Hearts (PC, PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One)