The Golden Compass (PC, PS2, PS3, Wii, 360)

Lisenssipelit eivät yleensä ole kovinkaan kaunista katseltavaa. Vähällä vaivalla ulos puserretut jöötit yrittävät rahastaa nopeasti kuumilla elokuvien nimillä ja paikata näin firmojen ailahtelevia talouksia.

The Golden Compass ei tee poikkeusta, vaan teoksen urakaari on synkkä. Kelvollisesta kirjasta väsyneeksi elokuvaksi, väsyneestä elokuvasta täydeksi roskapeliksi. Jos Philip Pullman olisi kuollut, hän pyörisi haudassaan niin että multa vain pöllyäisi.

Alkuperäiset kirjat – ja vähemmässä määrin niihin perustuva elokuva – kertovat nuoren tytön matkasta ihmeellisen maailmaan, joka on kuin steampunk-designin ja fantastisen magian kohtauspiste.

Lyra-tytöllä on hallussaan esine, joka on kultaakin arvokkaampi, tarinan nimeen päässyt kultainen kompassi. Maaginen vempain pystyy erottamaan totuuden valheista ja olisi näin ollen vaikka sodan arvoinen monille tahoille. Tämän kaiken voi unohtaa saman tien, sillä itse pelissä ei alkuperäistarinan käänteistä ole jäljellä kuin rippeitä, jotka nekin on vielä runneltu täysin. Hyvä alku, siis.

Kahdenlaista kauhua

Kultaisen kompassin eeppiset tapahtumat on luonnollisesti puristettu väsyneeksi toimintaseikkailuksi, jota minipelit täplittävät. Pelaaja ohjaa vuoroin Lyraa ja tämän panssaroitua karhuystävää pelihahmon määrätessä miten pelataan.

Lyra ei itse voi taistella lainkaan, joten hänen osioissaan keskitytään väistelemään vihollisia ja pelaamaan tympeitä minipelejä. Joskus yritetään vakuuttaa vastaantulija keskustelemalla siitä, että Lyra on totuuden asialla, toisinaan taas pyöritellään huonosti dokumentoitua ja sekavaa kompassia yrittäen arpoa puhujien sanojen totuudellisuutta.

Iorek-karhun kentät taas ovat perustympeää toimintarymistelyä, joissa vihollisia tulee vastaan – ja pistetään kanveesiin – kymmenmäärin. Surkeat kontrollit, kenties pelihistorian huonoin kamera ja yleisen väsynyt pelisuunnittelu pitävät kuitenkin huolen siitä, että joudun sanomaan jotain, mitä en olisi ikinä uskonut sanovani – vihollisten murjominen panssaroituna karhuna on suolesta.

Jos pelattavuus on täyttä shittiä, samaa löytyy muustakin toteutuksesta. Pelissä ei luonnollisesti kuulla sanaakaan suomea ja miksipä kuultaisiinkaan, kyllä lapset englantia tällaisen pelin takia opettelevat. Graafisesti peli edustaa tasoa, joka olisi masentanut jo PlayStation 2:n alkupäivinä. En valehtele pätkääkään kun sanon, että monet konsolin julkaisupeleistä näyttivät selvästi paremmilta.

Mutta eihän tämä toisaalta ole edes yllättävää. Ei Golden Compass yritä edes olla hyvä peli, se on vain nopea ja kyyninen yritys rahastaa suositun elokuvan ja sen kirjaesikuvan maineella. Kiertäkää kaukaa, ostakaa mieluummin elokuva DVD:llä tai vielä mieluummin kirjasarjan ensimmäinen osa. Sillä tavalla oppii ainakin muuta kuin vihaamaan pelin kehitystiimiä.

Tekijä: Shiny Entertainment
Julkaisija: SEGA
Testattu: PlayStation 2
Saatavilla: DS, PC, PlayStation 2, PlayStation 3, PSP, Wii, Xbox 360
Pelin kotisivu: http://www.sega.com/gamesite/goldencompass/

Lisää aiheesta

Kultainen kompassi (****)

Kultaisen kompassin eksymätaulukko

Viikon traileri: Kultainen Kompassi

Vuoden 2007 parhaat elokuvat

Lue lisää eDomesta

EA Pataponin jäljillä – Zubo-rytmipeli junnuille

Habbo Hotellissa tutkittiin nuorten elämänasenteita ja brändimieltymyksiä

Link’s Crossbow Training vie Wii-pelaamisen taas uuteen suuntaan

Mehiläisen elokuva -peli / Bee Movie Game on laadukas leffapeli

Pokémon Battle Revolution tuo Pokémon-mestarit Wiille

Professor Layton and the Curious Village – huimaa DS-älypelaamista

The Sims 3 – täysi vapaus tutkia, tehdä ja keksiä

The Sims: Selviytymistarinat – oma paratiisi, omalla saarellasi