UUSIMMAT

Arvostelussa 3D-päivitetty Zelda-klassikko Ocarina of Time 3D

20.07.2011 15:30 | Jukka O. Kauppinen

Legend of Zelda -seikkailupelit ovat viihdyttäneet Nintendo-seikkailijoita jo vuodesta 1986 lähtien. Alkujaan NESillä nähdyn esikoispelin jälkeen Zeldat ovat olleet jokaisen Nintendon konsolin ykköspelejä, ja niin myös nyt uusimmalla 3DS:llä. Miten GameCubelle 1998 julkaistu Ocarina of Time pärjää uusversiona?

Tero Lehtiniemi otti selvää

Uusi 3D-käsitelty grafiikka on käsikonsoliympäristössä suorastaan loistavaa. Alkuperäisversioiden ajan hampaiden pureskelemiin maisemiin on puhallettu aivan uutta eloa. Luolasto- ja puzzledesigniin tällä ei valitettavasti kauheasti ole voitu vaikuttaa, joskin alkuperäisessä versiossa harmaita hiuksia monille aiheuttanut vesitemppeli on tehty astetta miellyttävämmäksi kokemukseksi uusilla opasteilla ja inventaariojärjestelmällä.

Lisää haastetta mukana on vielä pelin läpäisyn jälkeen avautuvan Master Questin muodossa, joka tarjoilee vanhoista luolastoista uusia ja pirullisempia versioita.

Toinen huomionarvoinen uudistus on kosketusnäytön mahdollistama inventaariojärjestelmä. Linkin reppuun kertyy seikkailun edetessä hirveä määrä erilaisia apuvälineitä, ja alkuperäinen inventaariojärjestelmä teki saappaiden, linkojen, bumerangien sun muiden käytöstä suhteellisen vaivalloista. Nyt esineitä voi niputtaa useamman näppäimen taakse kätevästi, jolloin inventaariossa ei tarvitse ravata kokoajan.

Lue koko arvostelu: Legend of Zelda: Ocarina of Time 3D (3DS)

Lisää aiheesta

The Legend of Zelda: The Wind Waker (GC) 

On Zeldoja pelannut ennen tai ei, hetken kokeiltuaan The Legend of Zelda: The Wind Wakeria alkaa selvitä, mistä tämä kohu on lähtenyt liikkeelle. Vaikka grafiikasta voi olla mitä mieltä tahansa, peli on muuten aivan mahtava. Kaikki sujuu pelissä vain niin hyvin ja loogisesti.

The Legend of Zelda: The Minish Cap (GBA)

Koko maailman tulevaisuus on jälleen vaakalaudalla, kun Vaati-niminen kelmi muuttaa prinsessa Zeldan kivipatsaaksi ja pirstoo Hyrulen valtakunnan rauhan taanneen miekan säpäleiksi. Ainoa tapa vapauttaa Zelda ja päihittää Vaati on korjata miekka.

The Legend of Zelda: Twilight Princess (GC, Wii)

Twilight Princessin tarinaa seuratessa tulee pakosta mietittyä, miltä peli olisi tuntunut ääninäyttelyn kera. Presentaatio on jo niin lähellä nykyisten roolipelien tasoa, että varsinkin hienoimmissa välipätkissä kaipaisi muutakin kuin vain älähtelyä ja Midnan höpinää siansaksaksi.

Link’s Crossbow Training (Wii)

Mikään vakava peli se ei kylläkään ole, ei missään nimessä. Se on kevyt hupailu, jossa on samaa henkeä kuin Wii Sportsissa. Tässä Wiillä pelaamiseen otetaan taas aivan uudenlainen näkökulma. On näet kaksi täysin eri asiaa huitoa kuvaruutua päin kaukosäätimellä – tai ammuskella ruudulla liikkuvia öttiäisiä tähtäinten läpi. Näin on.

Legend of Zelda: Spirit Tracks (DS)

Wind Wakerin hengessä kalutut merelliset maisemat vaihtuvat sarjan uusimman osan myötä kuitenkin tukevasti maan kamaralle: tällä kertaa Linkin pääasiallisena kulkupelinä toimii juna, ja on pakko myöntää että homma hoituu Nintendolta astetta paremmin kuin VR:ltä.

Keskustelu

”Miten GameCubelle 1998 julkaistu Ocarina of Time…”

Ei GameCubelle vaan Nintendo 64:lle. GameCubellekin peliä sai The Wind Wakerin kylkiäisenä ja Collector’s Editionissa, mutta vasta vuonna 2003.

Muropaketin uusimmat