Mistä huonot pelit tulevat – ja miksi?

Miksi moni pelitalo tekee huonoja pelejä? Pelimaailman huipulle kiipeävät megapelit keräävät suurimmat myynnit ja kovimmat voitot? Eikö siis kaikkien kannattaisi yrittää tehdä huippupelejä? Niinhän sitä voisi kuvitella, mutta ei kannata.

Karu fakta on, että peliala toimii monella tasolla. Joskus niin sanottujen hardcore-pelaajien kaameiksi katsomat ”roskapelit” ovat niitä, jotka myyvät tuhansia ja kymmeniä tuhansia kappaleita, siinä missä ne kovat hypepelit jäävät jalkoihin.

Osa peleistä tehdään isolla budjetilla, isolla hypellä ja myydään isolla rahalla. Toiset syntyvät pikkurahalla – ja myydään pikkurahalla. Pienen budjetin lasten- ja kasuaalipeleihin ei laiteta hirmuisia panoksia, vaan tehdään kiva pieni peli, joka menee kaupoissa suoraan budjettilootaan. Toiset tekevät näkyvän leffan rinnalle lisenssipelin, jonka matematiikassa luotetaan toisaalta leffan vetovoimaan, toisaalta leffapelien tuttuun sisältökaavaan ja sinnepäin menevään pelattavuuteen. Profiittia kertyy joka tapauksessa.

Ja toki monesti pelisuunnittelu on pielessä tai jokin vain menee perusteellisesti pieleen kehitystyön aikana.

Aiheesta voi lukea lisää täältä: Why Bad Games Are Made

Lue myös

Arvostelu: Sonic Chronicles: The Dark Brotherhood (DS)

Arvostelu: World of Warcraft: Wrath of the Lich King (Mac, PC)

Bileet pystyyn Xbox 360:llä – osallistu ja voita joulun parhaat bilepelit

Luke Skywalkerin valomiekka nettosi 153 000 euroa

Peligrafiikoiden kehittyminen kahdessa vuosikymmenessä: Wing Commanderista Fallout 3:een