Pelikääntäjän arkea: rentoa meininkiä ja rintaliivien kuppiarvoituksia
Japanilaisen Atlus-pelifirman tuotteita länsimarkkinoille kääntävä Madoka Ueno kirjoittaa firman nettipäiväkirjassa kääntäjän arjesta. Ei ihan kamalinta mahdollista hommaa, jos kertomukseen on uskominen.
”Kääntäminen on yksi vähiten stressaavista hommista täällä. Meillä on töissä aika rentoa, mutta toki meilläkin on omat kiireemme ja crunchimme deadlinejen lähestyessä. Siltikin, kun tuottajat rähjäävät monitoreilleen ja projektipäälliköiden huuto kaikuu seinistä, niin minä vain istun sisäisen rauhan vallitessa koneellani.”
Madokan mukaan kääntäjän homma on monella tapaa helpompaa ja miellyttävämpää kuin muut pelifirman tehtävät. Kääntäjät voivat esimerkiksi pelata, siis ihan oikeasti pelata, käännettävää tuotetta, toisin kuin pelitestaajat. Eikä kääntäjien tarvitse raportoida bugeista tai pelata niitä läpi niin montaa kertaa, että he menettävät siinä sivussa sielunsa.
Ja onhan kääntäjillä silti valinnanvaraakin. Kääntäminenhän ei ole pelkkää sanasta sanaan kääntämistä, vaan pikemminkin tulkintaa. Tärkeintä on viestin saaminen läpi halutussa muodossaan, eikä sanojen mekaaninen kääntäminen – mikä pätee muuten myös uutisoinnissa. Madoka kertookin varsin mainiosta käännöshaasteesta, josta projektipäällikkö palkitsi hänet oikein karkilla.
Kaiken työnteon sivussa kääntäjien mieleen taltioituu kaikenlaista outoa tietoutta vaikkapa keskiaikaisista aseista, japanilaisista hautapyhätöistä, puolalaisista ruokalajeista ja japanilaisten rintaliivien kuppikokojen kääntämisestä länsimaisiksi.
Melkoista hommaa.
Atlus tunnetaan lännessä parhaimmin peleistään Persona-, Shin Megami Tensei- ja Trauma Center –pelisarjoistaan.
Lue juttu: World of Translators
Lue myös
Äänestä: Valitse vuoden 2008 parhaat pelit
Naispelaajat vallanneet EverQuest II:n
