Abit AT7-MAX2 & Soltek SL-75FRV
Alkusanat
Muropaketin testipenkissä on jo käväissyt Asus A7V8X KT400 -emolevy, mutta rivistö kasvaa tämän artikkelin myötä vielä Abitin AT7-MAX2:lla sekä Soltek SL-75FRV:llä. VIA KT400 -piirisarjan ominaisuuksia ei tässä artikkelissa enää kerrata ja muistin virkistämiseksi tiedot kannattaa katsastaa tästä.
Abit AT7-MAX2
Abit AT7-MAX2:sta huomaa heti kättelyssä, ettei kyse ole mistään keskitason varustelun omaavasta emolevystä, vaan Abit on panostanut KT400-emolevyynsä kunnolla. Viiden PCI-liittimen yläpuolelta löytyy AGP3.0-standardin mukainen liitin, joka valitettavasti on sijoitettu sen verran ylös, ettei muistikampojen vaihtaminen onnistu ilman näytönohjaimen poistoa.
Muistiliittimiä löytyy neljä kappaletta ja näihin voidaan asentaa yhteensä 3,5 gigatavun edestä DDR333- tai DDR400-muistia ja kahteen gigatavuun asti DDR200- tai DDR266-muistia.
Pystyasennossa olevan prosessorikannan alapuolelta löytyy kolmivaiheinen virransyöttö. ATX-liitin on sijoitettu muistiliittimien ja prosessorikannan väliin, mutta tämän lisäksi emolevystä löytyy Intel Pentium 4 -emolevyistä tuttu +12V-liitin. Virransyötön lähelle sijoitetulla liittimellä pyritään pitämään +12 voltin jännitelinja tasaisena. KT400-northbridgen päältä löytyy pienikokoinen alumiinisiili varustettuna 40 millimetrin tuulettimella.
Normaalit kaksi ATA133-liitintä on sijoitettu muistiliittimien viereen keskelle emolevyn oikeaa reunaa.
AT7-MAX2:n I/O-liittimien määrää on ällistyttävä ja normaalien PS/2-liittimien lisäksi löytyy kuusi kappaletta USB2.0-, kaksi kappaletta IEEE1394- sekä 10/100 Ethernet-liittimet. Ääniominaisuuksien määrä ei jää jälkeen vaan käsittää liittimet sisääntulolle, mikrofonille, etu- ja takakaiuttimille, keskikaiutille/subwooferille sekä optiselle ulostulolle.
Oikea alareuna on liitinrikas ja kattaa mustan diskettiliittimen lisäksi kaksi IDE-RAID-liitintä, jotka tukevat RAID0-, 1- ja 0+1-tasoja. RAID-ominaisuuksien ohjaa varsin yleinen HighPointin HPT374-piiri.
Itseään läpi lyömässä olevaa Serial ATA:aa silmällä pitäen Abit on sijoittanut emolevyynsä kaksi SATA-liitintä, joita kumpaakin ohjaa Marvelin valmistama 88i8030-NNC -piiri. Mukavana yksityiskohtana mainittakoon, että patteri on AT7-MAX2:ssa sijoitettu pystyasentoon, joka helpottaa sen irrottamista. Lisäksi kaikki jumpperit on varustettu pidennetyllä muoviklipsulla, joka on varsin tervetullut pieni yksityiskohta.
Oheismateriaalina emolevyn kaveriksi on lisätty ohjekirjan, Serillel-ohjeen, ajuri-CD:n ja RAID-ajuridisketin lisäksi kaksi kappaletta IDE-kaapeleita, yksi diskettiaseman kaapeli, I/O-paneeli sekä kaksipaikkainen USB2.0-paneeli.
Hieman erikoisempana paketista löytyy Serillel-adapteri, jolla normaaleja IDE-kovalevyjä voidaan liittää Serial ATA -liittimiin. Suorituskyvyssä tällä tavalla ei kuitenkaan hyödytä käytännössä lainkaan, mutta suurempi hyöty onkin ohut kaapeli, joita Abit on mukaan laittanut yhden kappaleen. Mukana tulee vielä virtahaaroitin Serillel-adapterille sekä johtojen kiinnitysvälineitä.
Biosin säätömahdollisuudet ovat erittäin kattavat varsinkin ylikellotusominaisuuksien puolesta. Väylätaajuutta voidaan nostaa 100 MHz:stä aina 250 MHz:iin asti ja kerrointa 22.5X:ään asti. Tosin aivan kaikkia puolikkaita kertoimia ei löydy. Väylätaajuuden, AGP:n ja PCI:n kellotaajuuksien suhteita voidaan säätää kolmen eri vaihtoehdon turvin: 3:2:1, 4:2:1 ja 5:2:1.
Jännitteen nostomahdollisuuksista moni muu valmistaja saisi ottaa mallia Abitista, koska Vcore voidaan nostaa jopa 2.325 volttiin asti 0.025V:n pykälin ja muisteille syötettävää jännitettä 2,55V:sta 3,25V:iin 0,1 voltin välein.
Muistisäädöistä löytyy kaikki tarpeelliset säädöt, mutta ei kovin paljon muuta: muistien kellotaajuus, CAS Latency Time, Bank Interleave, Precharge to Active, Active to Precharge ja Active to CMD.
Soltek SL-75FRV
Abitista poiketen Soltek SL-75FRV on varsin köyhä ominaisuuksien puolesta ja päälisin puolin silmään ottaa ainoastaan violetti piirilevy. AGP8X-liitin on käytön kannalta kuitenkin sijoitettu muistiliittimistä sen verran kauas, ettei samaa kiinnitysongelmaa tapahdu kuin Abitin mallilla. Prosessorikanta poikittain emolevyyn nähden on myös käytännöllinen ratkaisu, koska cooleri pystytään helpommin vaihtamaan emolevyn ollessa kotelossa paikoillaan. KT400-piirisarjaa jäähdyttää ainoastaan pieni alumiinisiili, joten meluhaittaa tältä osin ei tule.
ATA133- ja diskettiaseman liittimet on sijoitettu varsin alas, joka saattaa olla ongelmallista CD-asemille joissain tapauksissa. Muistiliittimiä SL-75FRV:stä löytyy kolme kappaletta. Bios-piiri löytyy emolevyn vasemmasta alareunasta ja on varsin retrohenkinen flashpiiri.
I/O-liitinpaneelista ei mitään erikoista löydy. USB2.0-liittimiä löytyy kaksi kappaletta ja KT400-piirisarjan tukevat loput neljä jää näin hyödyntämättä kokonaan, koska mukana ei tule erillistä USB-paneelia korttipaikkaan. Vaikka kyseessä onkin budjettiluokan emolevy, olisi mukava silti nähdä normaalien ääniominaisuuksien lisäksi 10/100-verkkokortti integroituina.
Virransyöttö on sijoitettu prosessorikannan vasemmalta puolelta ja vastaavasti ATX-liitin emolevyn keskiosasta. Liittimen ollessa näinkin lähellä virransyöttöä, jännitehäviö jää pieneksi. Käytön kannalta tämä ei kuitenkaan välttämättä ole kaikkein paras paikka, koska johdot joudutaan vetämään coolerin yli.
Prosessorikannan ympäriltä ei myöskään löydy enää neljää coolerin kiinnitysreikää, joten esimerkiksi Swiftechin isompien coolerien kiinnitys jää vain haaveeksi. Niukkojen ominaisuuksien takia Soltek SL-75FRV ei ole kovin kallis emolevy ja hinta pyörii alimmillaan hieman reilussa 90 eurossa.
Soltekin mukana tulevat tavarat eivät juuri koreile monipuolisuudellaan ja laatikon pohjalta löytyy ainoastaan ohjekirja, ajuri-CD, IDE-kaapeli, diskettiaseman kaapeli sekä muutama muu paperilappunen.
Ajuri-CD:ltä kuitenkin löytyy varsin kattava ohjelmistopaketti, joka käsittää PC-Cillin 2002:n, VirtualDrive 7:n, RestoreIT! 3 Liten, PartitionMagic 6.0 SE:n sekä DriveImage 4.0:n.
Ylikellotusvara ei myöskään ole kovin ihmeellinen, vaikka perusmahdollisuudet biosista löytyvätkin. Väylätaajuutta voidaan nostaa ainoastaan 200 MHz:iin ja kerrointa vastaavasti 18X:ään.
Prosessorille voidaan syöttää jännitettä enintään 1.85 volttia, joka sekään ei kovin pitkälle riitä. AGP:n jännitevara kattaa 1,5; 1,6 ja 1,7 voltit ja muistit vastaavasti 2,5; 2,6 ja 2,7 voltit.
Muistiasetukset ovat erittäin niukat, eikä kellotaajuuden lisäksi voida muuttaa kuin CAS Latencyä, Bank Interleavea, Burst Lenghtiä sekä Command Ratea. Tästä syystä testejä ei tällä emolevyllä voitu ajaa CAS2-2-2 -asetuksilla kuten muilla, vaan CAS2-3-3:lla.
Biosin PC Health -valikosta löytyy turvatoimet prosessorin turvaamiseksi jos tuuletin sammuu tai prosessorin lämpötila nousee kriittisen korkeaksi. Mukavana lisänä prossorin lämpötila mitataan Athlon XP -prosessoreiden sisäisellä anturilla, joten heittoa suuntaan taikka toiseen ei juuria ole. Prosessorin tilaa tarkkailee Attansic ATXP1 -piiri, joka myös katkaisee virran jos biosista määritelty lämpötila ylittyy.
Samaisesta valikosta löytyy lisäksi normaalit tuulettimien kierrosluvut sekä eri jännitearvot.
Testikokoonpano
- AMD Athlon XP 2200+
- Corsair XMS3500 512MB CS2
- Corsair XMS3200 256MB CS2
- Albatron Ti4680 Turbo (Ti4200-8X)
- DetonatorXP 41.09 WHQL
- Maxtor 5400rpm 30GB
- Antec 400W
- LG 52X
- Windows 2000 SP3
- DirectX 9.0
- Abit AT7-MAX2 & Soltek SL-75FRV (KT400): VIA Hyperion 4-in-1 4.45
- Leadtek K7NCR18D Pro (nForce2): 2.03
Leadtekin ja Abitin emolevyt ajettiin CAS2-2-2 -muistiasetuksilla, mutta Soltek näistä poiketen CAS2-3-3 -asetuksilla biosin puutteiden takia. DDR333:n lisäksi testit ajettiin Abitilla ja Soltekilla DDR400-asetuksilla.
Emolevyjen vakioväylätaajuudet:
- Abit AT7-MAX2: 133,39 MHz
- Soltek SL-75FRV: 133,87 MHz
- Leadtek K7NCR18D Pro: 133,64 MHz
Näiden emolevyjen kesken ei onneksi nähdä räikeitä väylähuijauksia, joten kaikki mallit ovat samalla lähtöviivalla testeissä.
SiSoft Sandra 2003, PCMark2002, PiFast & SuperPI
SiSoft Sandra 2003:lla Memory Bandwith -testiosiossa DDR333-asetuksilla parhaiten pärjää Abit, Leadtek hipoen aivan perässä. Soltek jää edellä mainituista emolevyistä noin viisi prosenttia.
DDR400:lla tulokset Abitin ja Soltekin välillä tasoittuvat, eikä eroa enää ole käytännössä lainkaan. Abitin kohdalla tulokset huononevat hieman DDR333-asetuksiin verrattuna, mutta Soltek vastaavasti parantaa noin neljä prosenttia.
CPU Arithmetic -osiossa tulokset ovat käytännössä samat. DDR400-asetuksilla ALU:n osalta tulokset hieman paranevat, mutta FPU:ssa taas huononevat.
Futuremarkin PCMark2002:ssa prosessoritestit jatkavat SiSoft Sandra 2003:n kanssa samaa linjaa, mutta muistiosiossa Leadtek ottaa pienoisen etusijan kaksikanavaisen muistiohjaimensa ansiosta. Eroa toiseksi parhaiten pärjänneeseen Abitiin muodostuu noin kuusi prosenttia.
DDR400-asetuksilla CPU-testit ovat lähes identtiset DDR333:een verrattuna, mutta Memory-osiossa tulokset paranevat aavistuksen.
Pifastissa kärkijan nappaa Abit, Soltekin pärjäten ehdottomasti huonoiten jääden lähemmäs kaksi sekuntia Abitista. Leadtek Abitin perässä jää 0.13 sekuntia. DDR400-asetuksilla Abit parantaa aikaa noin 0.2 sekuntia, mutta Soltekin aika karkaa käsistä ja jää yli kolmella sekunnilla kärkituloksesta.
SuperPI:ssä DDR333-asetuksilla Leadtek pärjää parhaiten 62 sekunnin ajalla. Abit jää tästä sekunnin ja Soltek viimeisenä neljä sekuntia. DDR400:lla vastaavasti Abitin aika pysyy samana, mutta Soltek parantaa aikaa sekunnilla.
3DMark2001 SE & Unreal Tournament 2003
3DMark2001 SE:ssä ilmeneekin Abitin osalta epävakauksia kun muistit toimivat DDR400-asetuksilla. DDR333:lla kuitenkin kaikki emolevyt toimivat moitteetta, jolloin Abit ottaa ykkössijan. Ero toiseksi tulleeseen Leadtekiin jää kuitenkin vajaaseen kolmeen prosenttiin. Soltek pärjää jälleen huonoiten ja ero Abitiin on noin viisi prosenttia. DDR400-asetuksilla Soltek ainoana kasvatti omaa tulostaan muutamalla kymmenellä 3DMarkilla DDR333-asetuksiin verrattuna.
Unreal Tournament 2003 testattiin pelin demo-versiolla ja apuna käytettiin [H]ard|OCP:n Benchmark Utility 2.0:aa. Tarkemmat tiedot ohjelmasta löytyy tästä.
DDR333-asetuksilla Abit pärjää jälleen parhaiten eron ollen muihin emolevyihin noin yhdeksän fps:ää. Ero Leadtekin ja Soltekin välillä on minimaalinen dm-asbestos -kentässä.
Dm-citadelissa erot tasoittuvat, mutta Abit pysyy vankasti ykkösenä 126,3 fps:n tuloksella. Leadtek jää noin neljän fps:n päähän ja Soltek vastaavasti tasan seitsemään.
DDR400-asetuksilla 3DMark2001 SE:n tapaan ainoastaan Soltek läpäisee testit. Ero DDR333:n ja DDR400:n välillä on ainoastaan 0,1 fps:ää suuntaan ja toiseen kentästä riippuen.
Loppusanat
VIA KT400 ominaisuuksien valossa jää hieman pettymykseksi, jos verrataan vaikka menestyneeseen KT333-piirisarjaan. Virallinen DDR400-tuki olisi ollut varsin piristävä uudistus, mutta valitettavasti tätä ei kuitenkaan vielä tässä mallissa nähdä. VIAn paranneltu versio KT400-piirisarjasta, KT400A, tekee kuitenkin jo tuloaan ja huhujen mukaan ensimmäiset samplet eri emolevyvalmistajilta nähtäisiin jo maaliskuun aikana CeBit 2003 -messuilla.
Abit AT7-MAX2 emolevynä itsessään on todella kiitettävä suoritus monipuolisella ominaisuusmäärällä, joka kattaa niin IEEE1394:n (FireWire), USB2.0:n, Serial ATA:n, IDE-RAID:n kuin ääniliittimet I/O-paneelissakin. Ylikellotusominaisuudet biosissa ovat myös huippuluokkaa. Jos AT7-MAX2 olisi toiminut vielä DDR400-asetuksilla pelitesteissä vakaasti, ei tästä emolevystä löytyisi mitään kovinkaan suuria puutteita.
Soltek SL-75FRV sen sijaan ei koreile ominaisuuksilla, mutta pärjää kohtalaisen hyvin ottaen huomioon hinnan, noin 90 euroa. Oli myös varsin piristävää nähdä, että emolevy suoritui moitteetta läpi kaikki testiohjelmat DDR400-asetuksilla. Yleisesti ottaen SL-75FRV on hyvä keskitason emolevy, mutta ylikellotukseen se ei sovellu biosin niukkojen säätömahdollisuuksien takia.
