Asetek Antarctica
Asetekin vesijäähdytysjärjestelmiin on tutustuttu Muropaketin testeissä jo useaan otteeseen. Tällä kertaa testissä on kuitenkin yksittäinen prosessorille tarkoitettu vesiblokki, joka tunnetaan paremmin nimellä Antarctica. Asetekin valmistama Antarctica on suunniteltu mahdollisimman tehokkaaksi ja kykenee valmistajan mukaan siirtämään helposti jopa 200 W lämpöenergiaa. Vesiblokin ainoa tai välttämättä edes tärkein ominaisuus ei kuitenkaan ole lämmönsiirtokyky, vaan myös ulkonäkö, helppo asennus ja käytettävyys näyttelevät usein ratkaisevaa roolia.
Näyttävä Antarctica poikkeaa ulkomuodoltaan ja toimintaperiaatteeltaan hieman useimmista muista vesiblokeista. Paksun akryylistä (tai polykarbonaatista) koneistetun päälliskuoren alta löytyy kuparinen pohjalevy, jonka keskelle on työstetty pieni vaakasuuntainen rivasto. Keskimmäisestä putken reiästä vesi syöksyy suoraan blokin kuumimpaan keskiosaan ja ryöppyää molemmille puolille suunnaten pakoaukoista takaisin letkuihin.
Blokin lisäksi pakettiin kuuluu asennussarja blokin kiinnittämistä varten sekä metrin verran paineletkua. Blokin akryyliseen kanteen on koneistettu kattava määrä reikiä ja blokki sopiikin sen vuoksi kaikkiin yleisimpiin prosessorikantoihin. Asennussarjaan kuuluu pakollisten ruuvien ja prikkojen lisäksi myös tuubi piitahnaa, waterchill-tarroja ja Y-haara poistoaukkojen yhdistämiseen. Ruuvien, muttereiden ja muiden kovien osien lisäksi mukana tulevat luonnollisesti englanniksi kirjoitetut asennus- ja käyttöohjeet.
Rakenne
Läpinäkyvästä akryylistä työstetty kansi on kiinnitetty kuparisen pohjan päälle neljästä kohdasta. Tiivistyksestä huolehtii kannen ja pohjan väliseen uraan muotoiltu O-rengas. Kuusi millimetriä paksuun pohjaan on työstetty neljä milliä korkeat rivat, jolloin pohjan paksuudeksi prosessorin ytimen kohdalta jää vain kaksi millimetriä. Optimaalisesti vesi johdetaan muotoillun uran avulla suoraan blokin kuumimpaan pisteeseen keskelle, josta se virtaa kahdeksan kanavan avulla molemmille sivuille. Blokin tehokkuutta voidaan tällä menetelmällä säätää suoraan veden virtausnopeutta ja painetta muuntelemalla. Blokki onkin varmasti parhaimmillaan keskimääristä tehokkaampia vesipumppuja käytettäessä.
Kymmenen millimetrin paksuiselle paineletkulle suunnitellut pikakiinnikkeet blokin kannessa ovat varmatoimiset ja nopeat käyttää. Ainoastaan käyttämällä vääränlaista letkua tai leikkaamalla letku viistosti, saadaan mahdollisia vuotoja aikaiseksi. Suurin ongelma Antarctica-vesiblokkia käytettäessä ovat kuitenkin monissa tapauksissa juuri nämä pikaliittimet. Asetek Waterchill-jäähdytysjärjestelmät kun ovat käytännössä ainoita vesijäähdytysratkaisuja tällä hetkellä, joissa jäykät paineletkut ovat yleisesti käytössä. Pikakiinnityksiä ei ole mahdollista vaihtaa esimerkiksi perinteisiin liittimiin, joihin yleisimmin käytössä olevat joustavat PVC- ja silikoni-letkut kävisivät ongelmitta.
Blokin tasaiseksi koneistettu pohja on jätetty kiillottamatta, joka on pienestä näyttävyyden kärsimisestä huolimatta parempi vaihtoehto kuin koneellinen kiillotus. Koneellisesti kiilloitetut pinnat pyrkivät olemaan lopulta epätasaisempia hämäävästä kiillosta huolimatta. Kuljetuksen aikana blokin pohjaa suojaa tarra, ja ainakaan testiblokissa minkäänlaisia naarmuja pinnassa ei ollut havaittavissa. Sen sijaan pientä kuparin hapettumista, joko koneistuksessa käytetyistä nesteistä tai kondension seurauksena, oli pintaan hieman päässyt kertymään. Pohjasta näkee myös Socket-A -prosessorikantoja varten työstetyn syvennyksen, joka muuten symmetrisessä blokissa onkin liki ainoa asennuksessa erikseen huomioitava asia.
Akryylista ja kuparista valmistetun blokin käytössä tulee olla hieman varovaisempi kuin kokonaan metallisen blokin kanssa. Asioita joita tulee huomioida, ovat esimerkiksi puhdistusaineiden soveltuvuus akryylille ja tietysti itse jäähdytysnesteen soveltuvuus. Mm. etanoli ja asetoni kannattaa unohtaa suosiolla, sillä ne sulattavat muovin pehmeäksi. Myös erittäin kylmät nesteet ja muoviset liittimet saattavat aiheuttaa esimerkiksi liittimen jäädyttyä ongelmia.
Myös Y-liittimen kolme reikää ovat varustettu pikaliittimin. Letkua pikaliittimeen asentaessa on syytä tarkistaa letkun oikea paksuus, joka tässä tapauksessa oli tasan 10 mm ja sen lisäksi leikkausjäljen laatu. Vinosti tai muuten huonosti leikattu letku, tai rispaantunut letkun pää huonontaa liitosta ja pahimmassa tapauksessa aiheuttaa vuodon. Letku on myös muistettava työntää tarpeeksi syvälle, eli runsas voiman käyttö on suositeltavaa. Pikaliittimien ansiosta myös letkun irroittaminen on helppoa. Liittimen yläosassa olevaa kiinnitysrenkasta liittimeen päin painamalla ja samalla letkua liittimestä poispäin vetämällä se irtoaa helposti.
Asennus
Testasimme Antarctica-vesiblokkia Pentium 4 -alustalla ja sen vuoksi seuraava asennusvaiheista kertova kuvasarja toimii ohjenuorana luonnollisesti vain vastaavanlaiseen kokoonpanoon blokkia asennettaessa. Testikoneeksi valittiin Pentium 4 -kokoonpano nykyisten Prescott-ytimellä varustettujen Pentium 4 -prosessorien suuresta lämmöntuotosta johtuen. Kellotetun ja reilusti ylivoltitetun prosessorin lämmöntuotto ylittää perinteisten ilmajäähdytysten suorituskyvyn ja lähes vaatii esimerkiksi tehokkaan vesijäähdytyksen käyttöä ja niinpä testialusta katsottiin optimaaliseksi tehoblokkien testaamiseen.
Antarctican kiinnitystä varten emolevy on lähes poikkeuksetta poistettava kotelosta. Ensimmäinen operaatio on irroittaa Pentium 4 -emolevyjen mukana tuleva vakiotuulettimen muovinen asennuskehikko. Vesiblokin kiinnitystarpeiden asennus vaatii emolevyn läpi ulottuvat reiät. Itse blokki on hyvin maltillisen kokoinen ja mahtuu helposti kiinnityskehikon rajaaman alueen sisäpuolelle kiinnitystarpeineen. Kaikista Socket 478-, Socket 754- ja Socket 940 -emolevyistä löytyvät tarvittavat reiät Antarctican kiinnitystä varten, mutta osa Socket A -emolevyistä ei tarvittavia reikiä sisällä ja kiinnitystä on mahdoton suorittaa mukana tulevilla tarpeilla.
Ensimmäisessä vaiheessa pitkät metallitapit ruuvataan emolevyn reikiin takapuolelta pienillä ruuveilla. Ruuvien ja emolevyn väliin on syytä laittaa nylon-prikat mahdollisten oikosulkujen ja emolevyn piirilevyn pinnan turmelemisen välttämiseksi. Tämän vaiheen jälkeen emolevyn voi kiinnittää paikoilleen koteloon tai muuhun alustaan, jossa kokoonpanoa on tarkoitus käyttää.
Kuivaharjoittelukuvasta näkyy kuinka emolevylle kiinnitetyt tapit ohjaavat vesibokin täsmällisen varmasti omalle paikalleen. Socket A -alustalla on tässä vaiheessa kuitenkin syytä tarkistaa menikö blokin pohjassa oleva ura oikealle puolelle. Myöskään prosessorin ja blokin väliin tulevaa piitahnaa ei kannata unohtaa. Käytännössä pitkät kiinnitystapit helpottavat vesiblokin asentamista erittäin merkittävästi erityisesti ahtaissa koteloissa, jolloin blokin kiinnipitäminen ja kiinnittäminen emolevyyn saattaa usein vaatia vähintään kolme kättä, runsaasti aikaa ja paljon kirosanoja.
Lopulta blokki kiinnitetään emolevylle neljästä kulmasta sormiruuvein. Asennustappien ympärille pujotettavat jouset painavat blokkia emolevyä vasten sormiruuveja kiristettäessä. Sormiruuvit kiristetään pohjaan asti, jolloin kiinnitys asettuu automaattisesti sopivalle jäykkyydelle.
Lopputilassaan kiinnityspaketin tulisi näyttää kuvan mukaiselta. Jousi on pujotettu kiinnitystapin ympärille ja sormiruuvin ja jousen väliin on sujautettu nylon-prikka, jolloin jousi ei pureudu sormiruuviin. Sormiruuvit kannattaa kiristää tuttuun tyyliin vastakkaisia kulmia yhtäaikaisesti tai varovaisesti vuorotellen kiristämällä, jolloin blokki ei missään vaiheessa kanttaa prosessorin päällä.
Käyttökokemukset
Jo aivan artikkelin ensimmäisessä kappaleessa todettiin, että suuri osa vesiblokin käytännön omininaisuuksista on ennenkaikkea käyttöön liittyviä. Antarctica onnistui yllättämään sekä positiivisesti, että negatiivisesti. Positiivisin yllätys oli blokin erittäin varma ja helppo asennus vakiokokoonpanoon. Blokin paikoilleen ohjaavat tapit ovat erittäin suureksi avuksi vaakatasosta poikkeavissa asennusympäristöissä ja sormiruuvien kiristäminen ilman työkaluja säästää monilta vahingoilta ja ongelmilta. Suorituskykyvertailussa vertailukohteina käytetyt Watercube GT3 ja Zalman ZM-WB2 ovat tässä suhteessa huomattavasti kehnompia. Watercuben kiinnitys onnistuu yhdysrakenteisen kiinnitysmekanismin ansiosta pienellä harjoittelulla ja sorminäppäryydellä vielä kohtuullisen nopeasti, mutta Zalmannin kiinnittäminen pystyasennossa olevaan tornikoteloon on erittäin hankala operaatio.
Negatiivisimmat huomiot Antarctica saa vesiletkujen pikaliittimistään. Itse pikaliittimet ovat todella näppärät, toimivat ja pitävät, mutta ongelmaksi muodostuu letkuvalinta muita kuin Waterchill-jäähdytysjärjestelmiä käytettäessä. Pikaliittimiä varten on käytettävä jäykkää paineletkua, jonka taivuttaminen kotelon sisuksiin sekä liittäminen muiden valmistajien blokkeihin, vesipumppuihin ja muihin tarpeellisiin osiin on hankalaa. Mikäli pikaliittimet olisivat helposti vaihdettavissa, ongelma olisi huomattavasti pienempi. Testikokoonpanossa päädyttiin tavallisten PVC-letkujen yhdistämiseen paineletkuihin, jolloin paineletkut väänsivät pehmeän PVC-letkun täysin haluamalleen mutkalle kotelon ahtaissa sisätiloissa.
Testit
Testikokoonpanossa käytettiin Intel Pentium 4 2,4 GHz -prosessoria. Prescott-ytimellä varustettu testiprosessori ylikellotettiin testien ajaksi 3,2 GHz:n kellotaajuudelle ja jännitettä syötettiin 1,6 volttia, jolloin prosessori tuotti keskimäärin 140 watin edestä lämpöenergiaa. Kiitokset Akiba Oy:lle hienosti lämpiävän prosessorin toimittamisesta testiin. Samassa kierrossa testiblokkien kanssa oli myös Radeon 9800 Pro -näytönohjain, joka omalta osaltaan lämmitti vesi-glygoliseosta. Vesipumppuna testeissä käytettiin Hydor Seltzin valmistamaa L20 II -mallia ja veden jäähdytyksestä huolehti koteloon kiinnitetty Opel Kadetin syyläri ja kaksi 120×120 hiljaista Papstia seitsemän voltin käyttöjännitteellä.
Testit suoritettiin kolmella vertailublokilla samalla kaavalla. Idle-lämmöt mitattiin koneen idlatessa Windowsin työpöydällä, jolloin mitattiin prosessorin lämpö käyttäen DFI Infinity 875 -emolevyn ilmoittamaa lukemaa, sekä blokin kupariosan lämpötila ja veden lämpötila DigiDoc 5:n ulkoisilla antureilla. Mikään testeissä käytetyistä mittareista ei ole kalibroitu, joten testitulokset on ilmoitettu lämpötilaeroina, eikä absoluuttisina lämpötiloina. Huoneen lämpötila testeissä varmistettiin asteen tarkkuudella samaksi digitaalisella lämpömittarilla. Varsinainen prosessorin rasitus saatiin aikaan CPUBurn P6 -ohjelmalla, jota pidettiin päällä kunnes veden lämpötila ei enää noussut.
Testituloksista voidaan havaita, että kaikki vertailun kolme vesiblokkia sijoittuivat kohtuullisen kapeaan reilun neljän Celsius-asteen kaistaleeseen. Asetekin Antarctica näyttää olevan testiryhmän tehokkain vesiblokki, mutta käytännössä monet asiat vaikuttavat lopullisiin tuloksiin. Antarctican kanavat olivat puhtaat, kun taas molemmat vertailublokit tulivat suoraan käytöstä ja vesikanavat olivat enemmän tai vähemmän likaiset, joka luonnollisesti huonontaa lämmönsiirtokykyä. Myös vesiblokkien pohjan kosketus prosessorin pintaan on ratkaisevassa asemassa ja hyvin pienetkin epäpuhtaudet piitahnassa voivat aiheuttaa jopa asteiden lämpötilaeroja.
Watercuben tuloksista voi analysoida, että blokin lämmönsiirtokyky jäähdytysveteen on selkeästi joukon kehnoin. Ero jäähdytysveden ja blokin pintalämpötilan välillä oli sekä idlenä, että rasituksessa erittäin suuri. Sen sijaan prosessorin ja veden lämpötilaero ei ollut suhteessa yhtä suuri kuin blokin ja jäähdytysveden lämpötilaero. Watercuben pohja olikin selkeästi hieman koholla prosessorin kohdalta, jollon kosketus hieman kuperaan Pentium 4 -prosessoriin oli sattumalta paras ja kompensoi hieman tuloksia.
Zalmannin blokki pärjäsi tasaisen varmasti, mutta osoitti pieniä hyytymisen merkkejä rasitustestissä. Kokonaisuudessaan blokin ja veden lämpötilaero osoittaa, että Zalmannin isossa möhkäleessä on runsaasti potentiaalia ja suorituskyky on aivan huippuluokkaa myös kovassa kuormituksessa. Zalmannin blokin pohja oli tasainen ja kiiltävä, ehkäpä liiankin tasainen ei niin tasaiselle Pentium 4 -prosessorille.
Asetek Antarctica oli kolmikon paras ja prosessorin rasittaminen ei käytännössä nostanut blokin pintalämpötilaa lainkaan. Suorituskykyä on siis reservissä vielä kovempaankin kuormitukseen. Myös prosessorin lämpötila nousi vähiten idlen ja rasituksen välillä, joka vahvistanee havainnon.
Loppusanat
Asetek Antarctica on epäilemättä erittäin suorituskykyinen vesiblokki vaativaan käyttöön. Pienikokoisena ja näyttävänä se kerää pisteet kotiin myös epävirallisessa vesiblokkien kauneuskilpailussa. Antarctican kiinnitys emolevylle ja yhteensopivuus eri prosessorimalleille on niinikään erinomainen. Moitteen aiheitakin on ja suurin ongelma on varmasti paineletkujen käyttöpakko ja se, että liittimiä ei voi vaihtaa. Myös hinta saattaa hirvittää heikkohermoisimpia, sillä Antarctican omistajaksi pääsee vasta vajaalla 60:llä eurolla.
Antarctican käyttäminen omatekoisissa vesijäähdytyksissä vaatii erikoisratkaisuja. Joissain tapauksissa kynnys paineletkujen käyttämiseen voi olla liian suuri ja muuten mainio blokki jää kaupan hyllylle. On suorastaan harmittavaa, että Asetekillä ei ole tarjottavana blokista kunnollista versiota.
Asetekin tuotteita Suomessa edustaa ainakin Coolputer.
Antti Valkeinen 30. Maaliskuuta 2004 (antti.valkeinen@https://muropaketti.com)
