Hiljainen tietokone
Pitkän tauon jälkeen Muropaketissa esitellään kotelomodifikaatioon liittyvä artikkeli. Projektia lähdettiin suunnittelemaan seuraavilla kriteereillä: hiljainen, hillitty, tyylikäs, vesijäähdytetty ja pieni. Alustavan suunnittelun ja ideoinnin jälkeen jäähdytykseen ja hiljennykseen keskittyvä Coolputer oli hommassa mukana täysin rinnoin.
Artikkelin ei ole tarkoitus toimia modifiointioppaana tai kertoa miten asiat tehdään oikein. En ole aikaisemmin porannut reikiä peltiin tai alumiiniin, saati sitten käsitellyt pistosahaa, joten kyseessä on ensikertalaisen kotelomodifikaatio. Toivottavasti joku kuitenkin saa tästä ideoita omaan projektiinsa.
Allekirjoittaneen mielestä alumiininen Lian-Li PC52 on yksi tyylikkäimmistä markkinoilla olevista koteloista, joten se valittiin projektin rungoksi. Valitettavasti pienten saatavuusvaikeuksien takia koteloa jouduttiin odottelemaan Hollannista useampia viikkoja, mutta loppujen lopuksi se vihdoin saatiin Muropaketin pajaan.
Kotelon pieni koko toi hommaan lisähaastetta, sillä vesijäähdytys oli tietenkin saatava mahtumaan kotelon sisälle. Jäähdytyksessä päätettiin käyttää hyllyyn jäänyttä H2O Sprinter -vesijäähdytystä, joka arvosteltiin jo keväällä Muropaketissa.
Yllä olevassa kuvassa näkyy kotelon sisusta. Katossa oli valmiiksi paikka 80 millimetrin tuulettimelle, mutta ruma ritilä sai luvan väistyä ja tilalle kaavailtiin 120 millimetrin tuuletinta. Hetken kotelon ihailun lopputuloksena syntyi seuraavanlainen suunnitelma:
- Kattoon reikä 120 mm tuulettimelle
- Pohjaa reikä jäähdyttimen 120 mm tuulettimelle
- Korotusjalat kotelolle
- Vesijäähdytyksen asentaminen koteloon
- Kotelon vuoraaminen äänieristysmatolla
- Kiintolevyn vaimentaminen (Level HDD Shell)
- Tuulettimet pyörimään hiljaa + kylmäkatodi (Vantec Nexus NXP-301)
- CD-asemalle alumiininen etumaski (Cooler Master AFP-U01)
Kotelon modifiointi vaatii aina työkaluja, joten tarvittavat välineet on syytä käydä ostamassa tai lainaamassa naapurilta. Työkalun merkki/laatu määrää hyvin pitkälle hinnan, joten esimerkiksi iskuporakoneeseen voi helposti sijoittaa 10 tai 100 euroa. Kannattaa myös harkita kuinka paljon työkaluja tarvitsee jatkossa, ennen kuin lähtee ostoksille.
Itse kiertelin paikallisia rautakauppoja ja ihan perinteisiä tavarataloja useampaan otteeseen. Monissa paikoissa oli jatkuvasti tarjouksia esimerkiksi porakoneista ja pistosahoista. Loppujen lopuksi ostin seuraavat työkalut: iskuporakone (16 e), useampia teriä (n. 5 e), säädettävä reikäsaha (5 e), pistosaha (24 e), alumiiniin sahaukseen tarkoitetut terät (4 e), rautasaha (2 e), rautaviila (2 e) ja mattopuukko (50 snt). Työkaluihin voi helposti upottaa enemmän rahaa, kuin itse koteloon, mutta itse selvisin melko vähällä.
Modifiointi
Valitettavasti autotallia tai erillistä verstasta ei ollut käytettävissä, joten modifiointi suoritettiin kerrostaloasunnossa. Ennen aloittamista kannattaa kehitellä joku keino kiinnittää kotelo tiukasti paikoilleen. Poraaminen, sahaaminen ja hiominen onnistuvat huomattavasti paremmin, kun kotelo ei heilu koko ajan.
Projekti aloitettiin tekemällä kotelon pohjaan reikä 120 mm:n tuulettimelle. Reiän tekemiseen käytettiin säädettävää reikäsahaa ja sopivan kokoinen reikä saatiinkin aikaiseksi melko helposti. Kun reikä oli tehty, seuraavaksi sijoitettiin tuuletin oikeaan kohtaan ja porattiin tarvittavat kiinnitysreiät.
Jäähdytin asennettiin aivan kotelon etuosaan siten, että 120 mm:n tuuletin ottaa ilmaa kotelon alta ja puhaltaa sen kotelon sisälle. Pohjaan asennettiin tuulettimelle vielä varmuuden vuoksi sormisuoja.
Kotelon alkuperäisten muovisten jalkojen tilalle haettiin K-Raudasta 35 millimetrin metallijalat, jotka pultattiin kiinni kotelon pohjaan. Näin kotelon alle jää tilaa ja tuuletin pääsee siirtämään ilmaa jäähdyttimen läpi kotelon sisälle.
Katossa ollut reikä olikin hieman vaikeampi pala, sillä ritilän takia reikäsahan käyttäminen oli mahdottomuus. Reikäsahaa ei saatu millään pidettyä paikoillaan, joten edessä oli siirtyminen pistosahan käyttöön.
Pistosahaan hankittiin erillinen alumiinin sahaamiseen tarkoitettu terä ja aloitusreikää varten ostettiin 12 millin poranterä. Homma sujui ensikertalaiseltakin varsin mallikkaasti, mitä nyt tuli vahingossa haukattua pari milliä piirretyn reiän ulkopuolelta.
Ongelmia tuotti emolevyn kiinnityslevyn kisko, joka oli asennettu kotelon kattoon siten, että 80 millimetrin tuuletin mahtui juuri ja juuri paikoilleen. 120 mm:n tuuletin ei mahtunut läheskään paikoilleen, joten kiskot revittiin irti ja kotelon katossa olevasta tukipalkista sahattiin rautasahalla tarvittavan mittainen pala pois. Tämän jälkeen reiän leikkaaminen onnistui loppuun asti.
Rauhallinen etenemistahti ja tarpeeksi jyrkkä kääntäminen ovat avaintekijät alumiinin leikkauksessa pistosahalla. Lopuksi valmiin reiän ympärille sovitettiin mustaa kumista ikkunalistaa, jonka avulla voidaan peittää kaikki mahdolliset sahausvirheet tiettyyn pisteeseen asti. Aluksi reiän ympärille yritettiin sovittaa Etolasta ostettua hopeista muovilistaa, mutta sen asentaminen osoittautui työlääksi ja lopputulos ei läheltä katsottuna miellyttänyt.
Koteloprojektissa käytettiin Papstin 120 mm:n 4412FGL-tuulettimia, jotka toimivat 12 voltin jännitteellä ja pyörivät 1600 kierrosta minuutissa. Tuuletinta ei voi asentaa aivan ikkunalistaan kiinni, sillä pahimmassa tapauksessa lavat ottavat kiinni tiivisteeseen. Tällöin tuuletin ei pyöri mihinkään, kun virrat kytketään päälle. Kotelon päälle asennettiin lopuksi vielä sormisuoja.
Kun reiät olivat valmiit ja tuulettimet paikoillaan, siirryttiin äänieristyksen ja vesijäähdytyksen asentamiseen. Kotelo vuorattiin sisäpuolelta Coolputer Medium 1 -vaimennusmatolla, joka on 10 millimetrin paksuista polyeetterivaahtomuovia. Vaimennusmaton toisella puolella on liimapinta ja toinen puoli on päällystetty mustalla huopakankaalla.
Jäähdyttimeen viereen asennettiin vesitankki ja tarvittavat letkut vedettiin prosessorin, Radeon 9700 Pro -näytönohjaimen GPU-blokin ja jäähdyttimen kautta. Vaimennusmatosta leikattiin sopivan kokoiset palaset kotelon kattoon, pohjaan sekä taka- ja etuseinään. Myös sivupaneelit vuorattiin vaimennusmatolla siten, että sivuseinät saa vielä takaisin paikoilleen ja jatkossa irti.
Kokoonpano varustettiin Intel Pentium 4 2,4C -prosessorilla ja H2O Sprinterin blokki pultattiin tiukasti kiinni. Letkujen kiinnittäminen sujui ongelmitta ja ruuvattavan kiinnitysmekanismin ansiosta letkut saatiin kulkemaan todella siististi.
Vesitankin sisälle sijoitetun pumpun virtajohto survottiin kulkemaan vaimennusmattojen liitoskohdassa.
Hercules Radeon 9700 Pro -näytönohjaimelle asennettiin kaapista löytynyt Swiftechin GPU-blokki, jonka letkulähtöjen sisähalkaisija oli yhtä suuri, kuin H2O Sprinterissä käytettyjen letkujen ulkohalkaisija. Letkut saatiin yhdistettyä metallisilla kiristysrenkailla, jotka väännettiin tarpeeksi tiukkaan.
