UUSIMMAT

Kokeilu | Corsair 4000D AIRFLOW -miditornikotelo – Hillitty olemus pitää sisällään hienosti toimivan ilmankierron

29.11.2020 10:00 | Antti Voutilainen

 

Kotelossa yksi olennaisimmista ominaisuuksista on, miten hyvin ilmankierto on mahdollistettu. Useat valmistajat ovatkin ottaneet tämän kehityskohteeksi. Yksi näistä on Corsair, jonka 4000D AIRFLOW -miditornikotelon otimme tarkempaan syyniin. Sen kohdalla pääasiat tuntuivat olevan kunnossa.

Kotelomarkkinoilla trendit elävät vahvasti. Suosituksi todetut ominaisuudet pyritään omaksumaan mahdollisimman nopeasti. Kuluneena vuonna ilahduttava trendi on ollut se, että useampi valmistaja on panostanut koteloissaan ilmankiertoon. Karkaistua lasia olevat etupaneelit ovat joutuneet tekemään tilaa verkkoetupaneeleille. Kaikki valmistajat eivät ole lähteneet täysillä trendiin mukaan, mutta se ei varsinaisesti haittaa. Vaihtoehtojen runsaus on kuluttajan kannalta tietenkin se ihanteellisin tilanne.

Valinnassa voi nyt – ehkä selkeämmin kuin koskaan – painottaa ulkonäköä tai jäähdytystehoa. Unohtamatta tietenkään muita valintakriteereitä, joita voivat olla esimerkiksi laajennettavuus. Tai se, että mahtuuko suunnitellut komponentit jäähdytysratkaisuineen koteloon.

Miditornikoteloissa alle sadan euron hintaluokassa Hintaoppaasta löytyy peräti 339 eri vaihtoehtoa. Valinnan varaa piisaa suorastaan yltäkylläisesti. Määrässä on toki mukana tiettyjen mallien eri värivariantteja, mutta budjetin ollessa 100 euroa sopivan mallin uskoisi löytyvän.

Kokeiluun otetun Corsair 4000D AIRFLOW -miditornikotelon hinta on kirjoitushetkellä vajaat 90 euroa. Samassa hintaluokassa sen kanssa kilpailevat Fractal Designin Meshify C, Phanteksin Eclipse P400A, Antecin DF500 RGB ja Bitfenixin Nova Mesh. Huomion arvoista on, että kilpailevista malleista löytyy kaikista verkkoetupaneeli, joka sallii paremman ilmankierron.

Kokeilussa tutustuimme kotelon ulkonäköön, kokoonpanon rakentamiseen ja siihen, miten ilmankierron salliva etupaneeli vaikuttaa lämpötiloihin.

Corsair julkaisi 4000D -kotelomalliston syyskuun puolessa välissä. Mallistoon kuuluu kolme eri versiota. Ne ovat 4000D, 4000D AIRFLOW ja 4000X RGB.

Kaikki mallit ovat ulkomittojensa puolesta identtisiä. Eroksi muodostuu etupaneeli ja mukana toimitettavat tuulettimet. Testiin otettu 4000D AIRFLOW -versio on nimensä mukaisesti se malli, jossa ilmankiertoon on panostettu. Siitä huolehtii etupaneelin varsin avoin verkkorakenne. 4000D AIRFLOW -kotelosta on saatavilla mustan ja valkoisen värisenä.

Kotelon ulkomitat ovat 453 x 230 x 466 millimetriä. Ulkomittojen puitteissa koteloon saa mahtumaan Mini-ITX-, mATX-, ATX- tai E-ATX -emolevyn. Jälkimmäisen kohdalla kokorajoitukseksi on asetettu 305 x 277 millimetriä. Näytönohjaimen pituusrajoitus on 360 millimetriä ja prosessoricoolerin 170 millimetriä.

Virtalähdesuojan alta löytyy kiintolevykelkka, johon saa asennettua kaksi 3,5 tuuman kiintolevyä. Emolevyn takaa löytyy paikat kahdelle 2,5 tuuman asemalle.

Kotelon etupaneelissa on eniten tilaa tuulettimille tai jäähdyttimelle. Etupaneeliin saa mahtumaan suurimmillaan 360 millimetrin jäähdyttimen tai kolme 120-millimetristä tuuletinta.

Kattopaneelissa on tilaa joko kahdelle 120 millimetrin tuulettimelle tai kahdelle 140 millimetrin tuulettimelle. Takapaneelissa on tilaa yhdelle 120 millimetrin tuulettimelle.

4000D AIRFLOW -kotelon mukana toimitetaan kaksi PWM-ohjattua, 120-millimetristä AirGuide-tuuletinta. Ne ovat esiasennettuna taka- ja etupaneeleihin.

Kotelon kattopaneelin etuosaan sijoitetusta I/O-paneelista löytyy virta- ja reset-painikkeiden lisäksi USB 3.0 Type-A -liitäntä, USB 3.1 Type-C -liitäntä ja 3,5 mm:n yhdistelmäliitäntä kuulokkeita ja mikrofonia varten.

Päällisin puolin tarkastellessa kotelo näyttää varsin tyylikkäältä, mutta hillityltä. Corsairille on nostettava hattua yhtenäisestä muotoilukielestä. Kotelon etupaneelin ja kattopaneelin ilmanottoaukot koostuvat pienistä kolmioista, joka on linjassa vasta julkaistun K100 RGB -näppäimistön kanssa.

Ainoat mustasta väristä erottuvat yksityiskohdat ovat keltainen USB-liitäntä, magneettikiinnitteisen pölysuodattimen läppä ja kotelon sisällä olevan kaapelisuojan pieni keltainen neliö. Kaikki eivät välttämättä ole ihastuneita tällaisesta hillitystä linjasta, mutta omaa silmääni se miellytti.

Huomion arvoinen yksityiskohta on mustassa versiossa se, että lasipaneeli on sävytetty. Eli jos haluaa esitellä kokoonpanoaan täydessä loistossa, valkoisessa versiossa sävytys ei ole ainakaan niin peittävä kuin mustassa.

Pintapuolisessa tarkastelussa kotelosta ei löytynyt mitään huomautettavaa sisä- tai ulkopuolelta.

Kokoonpanon kasauksessa ei myöskään ilmennyt erityisempiä ongelmia. Kaikki osat löysivät paikkansa ja läpiviennit kaapeleita varten oli siinä määrin ilmavia, ettei niiden kanssa tullut ongelmia.

Lasipaneelin avaamisessa on syytä olla varovainen, sillä paneeli tipahtaa ”kiskoiltaan” hyvin herkästi kun sitä lähtee avaamaan. Kiinnitys itsessään on pitävä, mutta avatessa paneelia sitä kannattaa tukea alapuolelta, ettei se pääse iskeytymään pöytään. Toisella puolella kiinnitysmekanismi on sama, mutta teräspaneelilla ei samaa rikkoutumisen uhkaa ole.

Kotelon yksi erikoisuus on se, että kylkipaneelit voi vaihtaa keskenään. On tosin vaikeaa keksiä, kuka haluaisi laittaa lasipaneelin oikealle kyljelle, jossa näkyville jää lähinnä kaapelit – mahdollista se kuitenkin on.

Varsinainen vastoinkäyminen tapahtui virtalähdesuojan alla olevan kiintolevykehikon kanssa. Tuotekuvauksen mukaan kehikko on liikutettava tai halutessaan sen voi ottaa myös pois.

Tarkoitus oli siirtää kehikkoa vähän lähemmäs kotelon etuosaa, että virtalähteen kaapeleille saisi tilaa. Toinen kiinnitysruuveista oli kiristetty niin tiukalle, että sormivoimin sitä ei saanut liikkeelle. Epäilemättä ruuvi olisi antanut periksi oikeilla työkaluilla, mutta kun kyseessä oli testikappale, niin pysyttelimme lihasvoimassa kosmeettisten vahinkojen välttämiseksi.

Kaapeleiden läpiviennin osalta kotelossa on onnistuttu varsin mainiosti. Läpivienneissä on reilusti tilaa ja kaapelit saa paikalleen siististi. PCIe-lisävirtakaapeleille olisi kuitenkin toivonut omaa läpivientiä virtalähdesuojaan.

Kotelo muistutti jälleen kerran siitä, miksi modulaarinen virtalähde on suositeltava valinta, varsinkin kompaktien koteloiden kohdalla. Kaapelioksennus eli kokoonpanon kannalta ylimääräiset kaapelit joutuu survomaan virtalähdesuojan alla olevaan tilaan. Lopputuloksesta tulee harvoin kaunis. Tässä tapauksessa kaapelit olisivat haitanneet etupaneelin alimmaista tuuletinta, jos sellainen olisi ollut asennettuna.

Kokonaisuutena kasaus luonnistui varsin sujuvasti eikä sen aikana ilmennyt mitään selkeitä puutteita tai vikoja.

Koteloon kasattiin käyttökelpoista, mutta hieman vanhempaa rautaa edustava kokoonpano. Prosessorina toimi Kaby Lake-S -sukupolven Core i7-7700K ja emolevynä Asuksen ROG Strix Z270F Gaming. Näiden rinnalla oli 16 gigatavua Kingstonin DDR4-2666 -muistia ja MSI:n Geforce GTX 1070 -näytönohjain. Massamuistina toimi 2,5 tuuman SSD-asema 500 gigatavun kapasiteetilla. Prosessorin jäähdytyksestä vastasi Cryorigin H7-prosessoricooleri.

Lämpötilojen käyttäytymistä testattiin Prime95 Torture test- ja FurMark CPU Burner -kuormitustesteillä. Testejä ajettiin yhtäjaksoisesti kymmenen minuuttia kaikissa eri testitilanteissa. Testeissä voimassa oli emolevyn oletuksena olevat tuuletinkäyrät prosessoricoolerille ja kotelon mukana tulleille tuulettimille.

Kuormitustestit ajettiin ensin etupaneelin ja sen takana oleva pölysuodatin paikallaan. Sen jälkeen testit ajettiin ilman pölysuodatinta ja etupaneelia. Tulosten perusteella voidaan todeta, että kotelon etupaneeli rajoittaa ilmankiertoa vain nimeksi ja tulokset menevät käytännössä virhemarginaalin sisään.

Prime 95 Torture test -kuormitustestissä prosessorin lämpötila nousi korkeimmillaan 83 asteeseen ns. normaalitilanteessa. Kun etupaneelin ilmankierron esteet poisti, maksimilämpötila laski 82 asteeseen.

FurMarkin CPU Burner -kuormitustestissä maksimi lämpötila oli 74 asetetta, kun etupaneeli ja pölysuodatin olivat paikallaan. Ilman etupaneelia maksimilämpötila laski 73 asteeseen.

Näytönohjaimen kohdalla tilanne toistui vastaavalla tavalla. FurMarkin GPU Stress test -kuormitustestissä lämpötila asettui 76 asteeseen suodattimen ja etupaneelin ollessa paikallaan. Ilman pölysuodatinta ja etupaneelia lämpötila vakiintui 75 asteeseen.

Testien perusteella voidaan todeta, että etupaneeli ja pölysuodatin häiritsevät varsin vähän ilmankiertoa.

Corsairille on annettava pisteet siitä, että tuulettimet olivat varsin hiljaisia kuormituksessa oletustuuletinkäyrällä.

Tuuletinkäyriä muokkaamalla kokemuksen saa muokattua itselleen varsin mieluisaksi. Tässä tapauksessa tuuletinmelun huomasi kunnolla vasta, kun prosessorin lämpötila nousi yli 80 asteeseen. Muutoin tuulettimien tasainen kohina hukkui taustameluun.

Kokonaisuutena 4000D AIRFLOW on onnistunut kotelo. Sen hillitty ulkonäkö ja toimiva ilmankierto ovat varsin houkutteleva yhdistelmä. Lukuunottamatta kiintolevykehikon tiukkaan jumittunutta sormiruuvia ja lasipaneelin kiinnitysmekanismia, kotelosta oli vaikea löytää moitittavaa.

Laajennusvaraa kotelossa ei ole merkittävästi, mutta sitä saadakseen joutuu loikkaamaan selvästi yli 100 euron hintaluokkaan.

Alle 90 euron koteloksi 4000D AIRFLOW on erittäin houkutteleva vaihtoehto. Samasta hintaluokasta löytyy toki varsin kovia kilpailijoita vastaavilla ominaisuuksilla. Valinnan joutuukin tekemään ulkonäön ja mahdollisen merkkiuskollisuuden perusteella.

Hyvää

  • Hillitty ja yhtenäinen ulkonäkö
  • Ilmankierto
  • Hinta

Huonoa

  • Lasipaneelin kiinnitysmekanismi
  • Kiintolevykehikon kiinnitysruuvien jäykkyys

Tärkeimmät ominaisuudet

  • Hintaluokka: 90 euroa
  • Ulkomitat: 453 x 230 x 466 mm
  • Yhteensopivat emolevystandardit: E-ATX, ATX, mATX ja Mini-ITX
  • Mukana toimitetaan kaksi esiasennettua 120 mm:n tuuletinta
  • Värivaihtoehdot: Musta ja valkoinen.