Gigabyte Blue Eye VGA Waterblock (GH-WPBV1), Gigabyte 3D Galaxy II (GH-WIU02) & Gigabyte Blue Eye - Lämpötila- ja ylikellotustestit
Tutustuimme ja testailimme siis juuri neljän eri valmistajan ilmajäähdytysratkaisuja, jotka osoittautuivatkin varsin tehokkaiksi, erityisesti testinäytönohjaimen vakioratkaisuun nähden. Ilmalla on siis mahdollista saada aikaan hyviä tuloksia, mutta mitä jos pakkaa sekoitetaan vielä hieman vesiblokin voimin?
Gigabyte toimitti testiin varta vasten näytönohjaimille tarkoitetun Blue Eye -vesiblokin, joka on pakattuna oranssinsävyiseen pahvipakkaukseen. Nykytrendin mukaisesti pakkaus on varustettu ikkunalla, josta tuotetta pääsee tutkimaan paketin läpi.
Pakkauksen kompakteista ulkomitoista huolimatta sisältä paljastuu varsin runsas valikoima erinäisiä tarvikkeita. Päätuotteen eli vesiblokin ohella mukaan ovat päässeet pätkä letkua, letkuhaaroittimia, letkukiristimiä, muistisiilejä, kiinnitystarvikkeita sekä ohjekirja.
Gigabyte Blue Eye on perinteisen näköiseen vesiblokkiin tottuneelle hieman erikoinen tuttavuus, sillä sen yleisilmettä hallitsevat sinisen ja harmaan väriseksi sävytetyt muovikuoret. Muovikuorten alta löytyy kuitenkin kuparinen blokki ja kyljistä löytyy 1/4 tuuman letkulähdöt. Koko komeuden ulkomitat ovat 113 x 61,5 x 40,5 mm.
Blokin kuorten toisesta päästä löytyy pieni kirkasmuovinen kohta, jonka takaa pilkistää pieni sininen UV-aktiivinen propelli. Kyseessä on virtausmittari, joka pyörii jäähdytysnesteen kiertäessä järjestelmässä. Lisäksi propelli on vielä taustavalaistu siniseksi UV-valon avulla. Mittarin käytännön hyöty jää kuitenkin vähäiseksi ja sitä voitaneenkin kutsua lähinnä visuaaliseksi ja markkinoinnilliseksi kikaksi.
Kun blokki pyöräytetään ympäri käy sen todellinen rakenne nopeasti selville. Kookas L-mallinen muovikuori on tosiaankin vain pelkkää bluffia ja itse blokkiosa sijaitsee kuorten alla toisessa päädyssä. Virtausmittari on toteutettu erillisellä komponentilla, joka on kytköksissä blokin kanssa lyhyen letkunpätkän avulla. Niinpä siis jo pelkästään Blue Eyen sisältä löytyy kaksi letkuliitosta, joka ei ole sinällään hyvä asia, sillä jokainen letkuliitos on potentiaalinen vuotokohta. Kuvassa näkyy myös selvästi virtausmittarin valaisemiseen käytettävä led-valo.
Blue Eyen pohjaa ympäröi metallinen kiinnityslevy, joka on vaihdettavissa käytettävän näytönohjaimen mukaan. Blokin pyöreä pohja on kuparia ja työstöltään keskitasoa. Pohja on tasainen, mutta pinnan viimeistely ei ole aivan loppuunsa vietyä – kynnellä koitettaessa on havaittavissa pieniä työstöuria.
Asennus aloitetaan valitsemalla omaan näytönohjaimeen sopiva kiinnityslevy ja vaihtamalla se tarpeen vaatiessa blokkiin kiinnitetyn oletuslevyn tilalle. Levyn kiinnitys tapahtuu yksinkertaisesti neljän ruuvin avulla. Kun sopiva levy on kiinnitetty blokkiin, kaivetaan tarvikepussista kierretapit ja kiinnitetään ne levystä löytyviin kierteistettyihin reikiin. Tässä välissä kannattaa myöskin kiinnittää jäähdytyssiilet muistipiirien päälle. Tämän jälkeen grafiikkapiiri kannattaakin valmistella kontaktiin lämpötahnan avulla, ja laskea blokin päälle niin, että kierretapit osuvat piirilevyn kiinnitysreikiin.
Kortin taustapuolella operaatio viimeistellään muovisen tukilevyn, paksujen kumisten prikkojen sekä jousitettujen mutterien avulla. Prikoista löytyy tarrapinta ja ne liimataan tukilevyn pohjaan oikeiden kiinnitysreikien kohdalle. Kun tukilevy on saatu paikoilleen, kiristetään koko paketti kasaan neljän jousitetun mutterin avulla. Kiristämiseen tarvitaan ristipäistä ruuvimeisseliä, ja testikappaleessa harmillisen jäykät jouset vaikeuttivat asennustoimenpidettä. Valmistaja informoi kuitenkin korjanneensa tilanteen pienten asennustarvikkeisiin tehtyjen muutosten avulla.
Blue Eyen kiinnitys on tukeva, eikä siltä osin ole esitettävissä valituksen sanaa. Kuten kuvasta näkyy, virtausmittari asettuu kortin ulkoreunan puolelle, oletettua kotelon sivupaneelin ikkunaa kohden. Jouduin kuitenkin toteamaan, että kun mittarin taustavalon kytkee toimintaan, on propellin pyörimistä todella vaikea todeta. Kyseessä on siis ehdottomasti lähinnä visuaalinen kikka. Matalan yleisrakenteen sekä sivulle suuntautuvien letkulähtöjen ansiosta Blue Eye -blokit ovat yhteensopivia myös SLI- ja CrossFire-kokoonpanojen kanssa.
Blue Eyen ohjeet ovat pienen oranssikantisen kirjan muodossa, jonka sisälle on ympätty yksitoistasivuiset ohjeet kymmenellä eri kielellä. Valitettavasti Suomi ei ole päässyt mukaan kyseisten kielien joukkoon. Asennusohjeet ovat tasoltaan keskinkertaista heikommat, sillä mustavalkoiset esimerkkikuvat ovat liiallisen tummuuden ja pienen koon takia liian epäselviä.
Gigabyte 3D Galaxy II (GH-WIU02)
Vesiblokki tarvitsee tietenkin kaverikseen ainakin pumpun ja jäähdyttimen, ja tähän tarkoitukseen sopii mainiosti Gigabyten valikoimista löytyvä 3D Galaxy II -nestejäähdytysjärjestelmä. Galaxyn ykkösversio oli runsas vuosi sitten mukana ”Valmiit vesijäähdytyspaketit”-testissä, ja kakkosversion kohdalla kyse on lähinnä muutamiin komponentteihin tehdyistä parannuksista.
3D Galaxy II toimitetaan kookkaassa ja näyttävässä oranssinsävyisessä pahvipakkauksessa, joka on kuluttajan onneksi varustettu tarpeeseen tulevalla kantokahvalla. Järjestelmän kaikki tärkeimmät komponentit ovat näyttävästi näkyvillä läpinäkyvän kannen alla.
3D Galaxy II:n tärkeimmät komponentit on pakattu vaahtomuoviseen pehmustelevyyn tehtyihin koloihin, joissa ne pysyvät suht tukevasti paikallaan kuljetuksen ajan. Paketti käsittää säädettävällä 120 mm tuulettimella varustetun jäähdytinyksikön, vesipumppu-tankki-yhdistelmän, kaksi sulkuventtiilein varustettua letkuhaaroitinta, kuparisen prosessoriblokin, emolevyn komponentteja jäähdyttävän MOSFET-tuuletinyksikön sekä kuuden desin pullollisen sinistä jäähdytysnestettä.
Toinen suurempaa päivitystä kokeneista komponenteista on vesitankki-pumppu-yhdistelmä, joka aiemmin koostui selvästi toisistaan erotettavissa olevasta pumpusta ja säiliöosasta. Nyt kaksikko on pakattu samojen muovikuorien sisään ja pumppu löytyy tankin alta valkoisen muoviosan sisältä. Kirkasmuovinen säiliöosa on saanut osakseen sinertävän sävyn ja koko yksikön muotoilu on tehty sijoittelun kannalta helpommaksi.
Keraamisesti laakeroitu pumppu on sama kuin aiemmassa versiossa, eli se kykenee pumppaamaan 400 litraa nestettä tunnissa, nostokorkeuden ollessa maksimissaan kaksi metriä. Vikaantumisväliksi on ilmoitettu 70000 tuntia. Aikaisempaa sutjakammaksi muotoillun tankin (100 x 197 x 55 mm) vetoisuus on 2,2 desilitraa. Tankki-pumppu-yksikön sisään on myöskin rakennettu seurantaelektroniikka, joka tarjoaa käyttäjälle LWP- (Low Water-Level Protection) ja OHP (Over-Heating Protection) -turvaominaisuudet, jotka osaavat tarpeen vaatiessa sammuttaa tietokoneen. Tankin pohjaan on sijoitettu kaksi valoa, joista sininen valaisee tankin vettä järjestelmän ollessa käytössä, ja punainen vilkkuu vedenpinnan laskettua kriittisen tason alapuolelle (LWP).
Valmistajan mukaan 3D Galaxyn kakkosversion suurin mukanaantuoma uudistus on sulkuventtiilein varustetut letkuhaaroittimet, joiden avulla näytönohjain- ja piirisarjablokit on helppo lisätä kiertoon jälkikäteen. Haaroittimet on tarkoitus asentaa prosessoriblokin molemmin puolin, jolloin mahdolliset GPU- ja piirisarjablokit ohittavat prosessoriblokin eivätkä joudu käyttämään prosessorin kertaalleen lämmittämään jäähdytysnestettä.
Gigabyte Blue Eye – Lämpötila- ja ylikellotustestit
Blue Eye -blokkia testattiin samalla kokoonpanolla ja samoin metodein kuin ilmajäähdytteisiä ratkaisuita edellisellä sivulla. Blokki kiinnitettiin Gigabyte 3D Galaxy II -vesijäähdytyspaketin kiertoon ja koko järjestelmä asennettiin Antecin P150-koteloon. Myös prosessoriblokki oli käytössä testien aikana, sillä erittäin harvoin vesijäähdytysjärjestelmää käytetään pelkkää grafiikkapiiriä varten. Kuvassa on meneillään nestekierron ilmausvaihe, jolloin kokoonpano oli vielä pöydällä.
Lämpötilalukemat kirjattiin kahdella eri asetuksella: 3D Galaxy II:n jäähdyttimen tuulettimen pyöriessä maksimi- sekä minimikierroksilla. Karkeasti arvioiden nämä asetukset edustavat hiljaista ja erittäin äänekästä vaihtoehtoa. Gigabyte ilmoittaa jäähdyttimen 120 x 120 x 25 mm tuulettimen kierrosnopeusalueeksi 1200 – 2600 rpm, ja melutasoksi 19-39 dB. Verrokiksi blokille otimme ATI:n vakiocoolerin lisäksi edellisellä sivulla parhaiten menestyneet, eli Zalmanin ja Thermalrightin vaihtoehdot.
Jo nopean vilkaisun perusteella voi päätellä kuka heiluttaa tahtipuikkoa tässä orkesterissa. Vielä lepolämpötilojen osalta erot ovat varsin pieniä, erityisesti Thermalrightin ja Blue Eyen välillä, mutta rasituksen alkaessa ilmajäähdytysratkaisut ropisevat kyydistä näyttävästi. Ilmajäähdytyspuolen tehokkaimmalla, Zalmanilla, jää eroa Blue Eyeen noin parisenkymmentä astetta. X1900 XTX:n alkuperäisen coolerin rasituslukema on lähes kaksinkertainen blokkiin nähden. Kuvaajasta käykin hyvin selville yksi vesijäähdytyksen valteista: pienehköt lämpötilamuutokset eri rasitusasteiden välillä.
Muistipiirien lämpötila mitattiin Blue Eyenkin tapauksessa ulkoisella mittarilla, ja muisteilla käytettiin samoja jäähdytyssiilejä kuin ilmacoolereiden kanssa. Eräs nestejäähdytyksen heikkouksista tulee esille tämän kuvaajan yhteydessä. Koska grafiikkapiirin lähistöltä ei blokkia käytettäessä löydy yhtään tuuletinta, jää ilmavirta näytönohjaimen muiden komponenttien ympäriltä vähäiseksi. Tämä näkyy käytännössä mm. muistipiirien ja virransyötön komponenttien korkeampina lämpötiloina.
Kuten kuvaajasta näkyy, ovat muistipiirien lämpötilat ilmajäähdytysratkaisuiden yhteydessä vuorostaan viileämpää katseltavaa kuin Blue Eyen tulokset. Sinänsä hieman huvittavaa on, että Blue Eye onnistuu päihittämään rasituksessa ATI:n vakiocoolerin pelkkien passiivisten muistisiilten avulla.
Ylikellotustestissä haimme testicoolereiden välille eroja nostamalla näytönohjaimen kellotaajuuksia RivaTuner-ohjelman avulla. Vakiokellotaajuuksiksi RivaTuner näytti 648 MHz grafiikkapiirin- ja 1548 MHz muistien osalta. ATI:n vakiocoolerilla GPU:n kellotaajuutta saatiin nostettua 52 MHz ja muistien tehollista kellotaajuutta 92 MHz. Muistien osalta parhaimpaan tulokseen ylsi Zalman 1650 megahertsin tehollisella kellotaajuudella, ja grafiikkapiiri venyi puolestaan parhaimpaansa vähemmän yllättäen Blue Eyen parina. Kovinkaan suurta prosentuaalista kellotaajuuden nousua ei siis tässä tapauksessa saatu yksinkertaisella vesijäähdytyksellä aikaan.
