NVIDIA nForce4 -emolevyvertailu

Alkusanat

NVIDIAn nForce3-piirisarjaperhe on osoittautunut Athlon 64 -emolevyissä erittäin menestyneeksi, mutta nForcesta ei ole toistaiseksi päästy nauttimaan kuin AMD-alustoilla. Ennen viidennen sukupolven nForce-piirisarjoja Intel-alustoille, tutustumme nForce4-piirisarjoihin perustuviin AMD-emolevyihin. NVIDIA nForce4 -piirisarjat julkaistiin jo lokakuussa, mutta emolevyjä on alkanut saapumaan markkinoille vasta viime aikoina ja saatavuus edelleenkin melko niukkaa.

Tässä artikkelissa tutustumme nForce4-piirisarjaperheen kolmeen eri malliin ja kolmeen näihin perustuvaan emolevyyn: DFI LanParty nF4 SLI-DR:ään, Gigabyte GA-K8NXP-SLI:hin sekä MSI K8N Neo4 Platinumiin. Artikkelin loppupuolella tuttuun tapaan mitataan emolevyjen suorituskykyä ja testataan ylikellottuvuutta.

Ensikosketus nForce4-piirisarjaan saatiin Muropaketin osalta aivan viime vuoden lopulla ATI Radeon Xpress 200- ja Asus A8N-SLI Deluxe -emolevyjen yhteisartikkelissa, mutta tässä artikkelissa tutustutaan hieman tarkemmin kyseisen piirisarjaperheen tuotteisiin. Ennen tätä artikkelia kannattaa kuitenkin käydä nopeasti vilkaisemassa edellä mainittu artikkeli alla olevasta linkistä.

Muropaketti, ATI Radeon Xpress 200 & Asus A8N-SLI Deluxe

NVIDIA nForce4

NVIDIA on pitkänlinjan tekijä näytönohjainmarkkinoilla, mutta läpimurto piirisarjojen puolella tapahtui AMD K7 -prosessoreille tarkoitetulla nForce2-tuoteperheellä, johon perustuvia emolevyjä julkaistaan edelleenkin. NForce3 sai aluksi hieman kylmän vastaanoton, sillä se soveltui vain K8-prosessoreille, eikä julkaisun aikoihin markkinoilla ollut kuin serveri- ja työasemakäyttöön tarkoitettuja Opteron-prosessoreita. AMD:n julkaistua Athlon 64:n, nForce3:lle löytyi käyttöä myös normaalien kuluttajien keskuudesta ja tähän päivään asti se on vankentanut NVIDIAn asemaa piirisarjavalmistajana.

NVIDIA nForce4 on uusin tuotos ja uuden sukupolven piirisarjaperhe tuo nForce3:een verrattuna mukanaan merkittävimpänä ominaisuutena tuen PCI Express- ja SLI-tekniikoille.

NVIDIA nForce4 -tuoteperhe käsittää kolme eri piirisarjaa: nForce4:n, nForce4 Ultran ja nForce4 SLI:n. Näistä nForce4 on enemmän ja vähemmän odotetusti halvin malli, joka on suunnattu AMD Athlon 64- ja Sempron-prosessoreille ja tukee Socket 754- ja 939-kantoihin sopivia prosessoreita. HyperTransport-väylä on lukittu 800 megahertsin nopeuteen ja piiri tukee 20 PCI Express -linjaa, joista 16 kuluu näytönohjaimille tarkoitettuun PCI Express x16-väylään ja loput käyttävissä olevat neljä linjaa voidaan sijoittaa esimerkiksi PCI Express x2 ja -x1-väyliin.

NForce4 Ultra on suunnattu hieman kalliimpiin emolevyihin ja prosessoriksi käykin Socket 939- tai 940-kantaan kiinnittyvä Athlon 64 tai Athlon 64-FX. HyperTransport-väylä toimii nForce4:n 800 megahertsistä poiketen yhden gigahertsin nopeudella ja käytettävissä on 16+4 PCI Express -linjaa.

NForce4 SLI on kolmikon suorituskykyisimpiin emolevyihin suunnattu piirisarja, jonka valttikortti muihin markkinoilta löytyviin piirisarjoihin verrattuna on tuki SLI:lle (Scalable Link Interface). SLI:n ja kahden PCI Express x16 -liittimen avulla emolevyyn on mahdollista asentaa kaksi SLI-tuella varustettuanäytönohjainta, jotka kytketään toisiinsa erillisellä sillalla. NForce4 SLI:lläkään ei ole käytössä kuin 20 PCI Express -linjaa ja monet varmasti jo ynnäävät 16+16, joka ylittää 20 linjan rajan. SLI:n idea onkin jakaa yksi PCI Express x16 -väylä kahdeksi PCI Express x8 -väyläksi ja näin jäljelle jää vielä neljä vapaasti käytettävää linjaa. NForce4 SLI:n 20 PCIe-linjaa ovat myös vapaasti muuteltavissa Ultra-piirisarjan yhden ”lukitun” PCIe x16 -väylän sijaan.

NForce4-tuoteperheen kaikkia piirisarjoja yhdistää lisäksi yksi tekijä ja se on yhden piirin ratkaisu, joten saman piirin sisällä sykkii aiemmin tunnettujen north- ja southbridgejen ominaisuudet lukuun ottamatta muistiohjainta, joka on integroitu Athlon 64 -ytimeen. Southbridgen ominaisuudet niin ikään ovat eri mallien kesken lähes vastaavat ja Ultra- ja SLI-malleilla itse asiassa täysin samat. Kalliimmat nForce4 Ultra- ja SLI-piirisarjat tukevat kymmentä USB2.0-porttia, viittä normaalia 32-bittistä PCI-väylää, kahta Ultra-ATA133-väylää, neljää 300 megatavun sekuntivauhtiin yltävää SATA2-väylää, Ultra-ATA133- ja SATA2-RAID-ominaisuuksia, gigabitin verkko-ohjainta, SNE:tä (Secure Networking Engine) sekä muun muassa AC97 7.1 -ääniominaisuuksia. Halvempi nForce4 eroaa isoveljistään southbridgen ominaisuuksien osalta SATA-ohjaimella, joka tukee ainoastaan neljää vanhempaa ensimmäisen sukupolven SATA-väylää. Piiri ei myöskään tue SNE-ominaisuutta.

NForce4 Ultra ja SLI ovatkin siis SLI-ominaisuutta lukuun ottamatta identtiset piirisarjat ja Internetistä on luettavissa onnistuneita yrityksiä muuttaa Ultra-piirisarja SLI:ksi ainoastaan koteloinnin päältä löytyvien pisteiden yhdistämisellä. Myös XtremeSystemin foorumeilla eräs lukija oli huomannut MSI:n nForce4 Ultra -emolevyn kykenevän SLI-ominaisuuteen pienellä säätämisellä, kun PCI Express x16- ja PCI Express x4 -liittimiin (toimii x2-nopeudella) oltiin kiinnitetty näytönohjaimet.

AGP-väylää ei nForce4-piirisarjoissa enää ole tuettuna, mutta se ei ainakaan näytönohjaimien puolelta pitäisi suurta ongelmaa tuottaa, sillä sekä NVIDIAn että ATIn tuotevalikoima kattaa jo niin huippuluokan, keskitason kuin myös hitaamman luokan PCI Express -näytönohjaimia. Tosin emolevypäivityksen yhteydessä joutuu rahallisesti panostamaan hieman enemmän, kun pelkällä emolevyn vaihdolla ei selviä. Vaikka markkinat suuntaavatkin vahvasti PCI Express -aikakauteen, ei AGP-väylän ystävien tarvitse vielä vaipua epätoivoon, sillä molemmilla piirivalmistajila on olemassa PCI Express – AGP -siltapiiri. Siltapiirillä PCI Express -väylälliset grafiikkapiirit saadaan toimimaan AGP-näytönohjaimissa ja uusien näytönohjaimien saatavuus pitäisi olla taattu vielä jonkin aikaa.

Kolme eri piirisarjaa, kolme eri hintaluokkaa. NForce4 on suunnattu halvimpaan luokkaan, kuten jo totesimme, ja näiden emolevyjen hinnat pyörivät alle sadassa Yhdysvaltain dollarissa. Toistaiseksi halvin piirisarja ei ole laitevalmistajien keskuudessa saanut aikaiseksi hirveän innokasta vastaanottoa ja kaupoista näitä emolevyjä on todella vaikea saada. NForce4 Ultra on kuluttajahintainen piirisarja ja se näkyy myös valmistajien valikoimassa, sillä juuri Ultra-piirisarjallisia emolevyjä on julkaistu eniten hintojen liikkuessa 100 ja 150 dollarin välimaastossa. Yli 150 dollarin hintaluokan nForce4 SLI -emolevy on saatavilla lähes jokaiselta suuremmalta emolevyvalmistajalta Abittia lukuun ottamatta, mutta saatavuus on edelleen huonoa.

Gigabyte GA-K8NXP-SLI

Pakkaus

Gigabyte GA-K8NXP-SLI on sinänsä tämän vertailun erikoisin emolevy, koska nForce4 SLI -piirisarjallisen emolevyn kanssa paketissa tulee mukana valmistajan GV-3D1-mallinen näytönohjain. Yhteispaketin saatavuus Euroopassa on olematonta, Suomesta puhumattakaan, mutta GA-K8NXP-SLI-emolevy yksistään maksaa 210 – 230 euroa. Japanissa yhteispakkausta on saatavilla 63 000 – 70 000 jenin hinnalla, joka vastaa noin 460 – 515 euroa.

GV-3D1-näytönohjaimen erikoisuus on sen yhden piirilevyn SLI-toteutus, josta löytyy kaksi GeForce 6600 GT -grafiikkapiiriä. Molemmille grafiikkapiireille on pyhitetty 128 megatavua muistia ja 128-bittinen muistiohjain. Tässä artikkelissa emme paneudu enää sen tarkemmin GV-3D1-näytönohjaimeen, sillä yksityiskohtaisempi artikkeli tuotteesta julkaistiin Muropaketissa jo tammikuun alussa.

Muropaketti, ATI Radeon X800 XL & Gigabyte GV-3D1

Tummanpuhuva pakkaus on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäisestä löytyy emolevy ja siihen liittyvät materiaalit, kun taas toiseen on sijoitettu pääosin näytönohjainpuolen tarvikkeet. Pakkaus on yltä päältä täynnä erilaisia logoja ja tekstejä, joista selviää olennaisten tietojen lisäksi myös ei-niin-olennaista.

Kovalle yli 200 euron hinnalle kuluttajat varmasti odottavat myös rahoilleen vastinetta ja hyvin käsityksen tästä antaa Serial ATA -ominaisuuksiin liitettävät oheismateriaalit. Kiintolevyjen virransaannin varmistamiseksi Gigabyte on ahdannut pakettiin neljä virtaliitinadapteria, joissa jokaisessa on liitin kahdelle kiintolevylle. Kahdeksan kiintolevyn liittämiseksi emolevylle neljä kaapelia edustavat tutumman punaista tyyliä, kun taas loput neljä ovat oranssiset ja kiinnityksen varmistavat klipsut ovat metalliset. Oranssiset kaapelit on tarkoitettu pääasiassa uusille SATA2-kiintolevyille.

GV-3D1:n tarvikkeet on käsitelty jo omassa artikkelissa, joten näihin emme enää puutu. Sen sijaan kahta PCI Express -näytönohjainta varten pakkauksesta löytyy kaksi virtaliitinadapteria sekä näytönohjainten välille asennettava siltapiirilevy.

Emolevyn tarjoamia kaikkia liittimiä ei ole luonnollisesti voitu sijoittaa I/O-paneeliin, joten mukana tulee erillisiä korttipaikkaan asennettavia paneeleja. NForce4 SLI -piirisarja tukee kymmentä USB2.0-porttia ja näistä neljä saadaan käyttöön kahdella erillisellä paneelilla, kun taas kolmannesta löytyy kaksi USB2.0-porttia sekä näiden lisäksi kaksi eri liitäntätyypillistä FireWire-liitintä.

Huikean Serial ATA -kaapeliröykkiön alta löytyy myös yksi Ultra-ATA-kaapeli sekä diskettiasemakaapeli. I/O-liitinten suojaksi pakkaus pitää sisällään metallisen suojalevyn. Ainoastaan yksi Ultra-ATA-kaapeli tuntuu hieman vähältä, sillä useilta kuitenkin löytyy tietokoneesta kaksi tai useampaa CD- ja/tai DVD-asemaa sekä lisäksi vielä vanhempia IDE-kiintolevyjä, jolloin kaapeleiden määrä ei riitä kaikkein laitteiden kiinnittämiseen.

Paperimateriaaleja Gigabyte ei ole unohtanut ja kasa kattaa normaalin ohjekirjan, pika-asennusoppaan sekä SATA-RAID- ja WLAN-ohjekirjat. WLAN:lle löytyy lisäksi pieni vihkonen, tarra sekä emolevyn ja WLAN-kortin ajuri-CD-levyt.

Gigabyte on päätynyt sijoittamaan mukaan PCI-väylään liitettävän WLAN-kortin, joka tukee 802.11b- ja 802.11g-standardeja, joten käytännönläheisemmin sanottuna verkkokortti kykenee 11 tai 54 megabitin nopeuteen sekunnissa. Kortin perustana on käytetty Ralinkin RT2560F-piiriä. Emolevy sekä WLAN-kortti asennettuna koteloon työntää antennin kotelon korttipaikan reiästä ulos. Antennia on mahdollista pyörittää 360 astetta akselin ympäri ja kääntää 180 asteten säteellä.

Gigabyte GN-WPKG -tuotesivut

Gigabyte GA-K8NXP-SLI

Gigabyte GA-K8NXP-SLI edustaa komponenttisijoittelun ja värityksen puolesta hyvin perinteistä Gigabyte-tyyliä. Piirilevy on tuttuun tapaan tummansininen, kun taas muistiliittimet ovat violetit ja oranssiset, DPS-moduuliliitin sininen ja muun muassa kaikki PCI Express -liittimet mustat. Emolevy on täynnä piirejä, liittimiä ja erilaisia pintaliitoskomponentteja, joten lienee paikallaan katsastaa emolevyn tarjoamat ominaisuudet hieman tarkempaa.

Perinteiseen tapaan alakulmassa ei pääse piirilevy paljon pilkottamaan erilaisten komponenttien alta. Kuvan yläkulmasta löytyy nForce4 SLI -piirisarja, jota jäähdyttää kullankeltainen siili varustettuna 40 millimetrin tuulettimella. Tämän viereen on sijoitettu neljä keltaista Serial ATA -liitintä, joiden avulla saadaan käyttöön toisen sukupolven SATA-ominaisuudet. SATA2-kiintolevyjä ei toistaiseksi ole vielä saatavilla, mutta näihin liittimiin voidaan yhtä hyvin kiinnittää nykyisiä SATA-kiintolevyjä, mutta 300 megatavun sekuntivauhdin sijaan siirtonopeus on vain 150 megatavua sekunnissa.

Kyseessä on kuitenkin Gigabyten nForce4-sarjan lippulaiva, joten neljä Serial ATA -liitintä ei kuulosta kovinkaan erikoiselta. Jotta liittimet eivät loppuisi kesken, on Gigabyte päätynyt lisäksi erilliseen Silicon Imagen valmistamaan SataLink Sil3114CT176 -piiriin, jonka avulla Serial ATA -liittimien määrä on saatu tuplattua. Liittimet ovat kirkkaan punaiset ja ne on sijoitettu tasaiseen rivistöön emolevyn alareunaan. Silicon Imagen SATA-ohjain ei kuitenkaan tue SATA2:ta, joten nopeus rajoittuu 150 megatavuun sekunnissa. NForce4 SLI:n SATA-ominaisuuksien sijaan myös Sil3114CT176-ohjain tukee kiintolevyjen asettamista RAID 0-, 1- ja 0+1-tasoihin, mutta lisäksi ohjain tukee myös RAID 5 -tasoa.

NForce4 SLI ei tue FireWire-ominaisuuksia, mutta jo aiemmin oheismateriaaleja käsiteltäessä tuli esille emolevyn tuki FireWirelle. FireWire (IEEE 1394b) on toteutettu emolevyllä kahden eri Texas Instrumentsin valmistaman piirin kautta, jotka ovat TSB81BA3 ja TSB82AA2. Nämä sijaitsevat ylemmässä kuvassa PCI Express x16- ja PCI-liittimien vieressä.

Virta- ja reset-nappien sekä -ledien liittimien kiinnittämistä emolevylle on helpotettu värikoodien avulla, jotka ovat emolevyn oikeassa reunassa. Liittimien alapuolella on myös yksi kolmipinninen tuuletinliitinkanta.

Emolevyltä löytyy neljä muistiliitintä ja kahta tai useampaa muistikampaa käytettäessä värikoodauksilla on pyritty helpottamaan muistien oikeanlaista kiinnittämistä. Kaksikanavaisesta muistiohjaimesta hyödytään, kun samanvärisissä liittimissä on muistikampa.

Ultra-ATA-liittimiä ei emolevyllä turhan paljon ole ja ainoat kaksi löytyvät emolevyn oikeasta yläkulmasta 24-pinnisen ATX-liittimen alapuolelta. 24-pinnisellä ATX-liittimellä varustettuja virtalähteitä ei toistaiseksi ole markkinoilla kovinkaan paljon ja suurimmalla osalla käyttäjistä on virtalähde tutummalla 20-pinnisellä ATX-liittimellä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että emolevyä vaihtaessa pitäisi ostaa myös uusi virtalähde, sillä vanha 20-pinninen ATX-liitin riittää emolevyn toimintakuntoon saattamiseksi. Ainoa vain, että tällöin ylimääräiset neljä pinniä jäävät ylimääräisiksi ja Gigabyte onkin suojannut nämä liitännät mustalla muovipalalla. ATX- ja Ultra-ATA-liittimien vieressä on vanhempi edelleen suurimmasta osasta emolevistä löytyvä diskettiasemaliitin.

I/O-liittimet edustavat lähinnä perusvalikoimaa ja vasemmalta oikealta lueteltuna ensimmäisenä vastaan tulevat PS/2-liittimet näppäimistölle ja hiirelle, printteriportti, sarjaportti sekä kaksi koaksiaaliliitintä SPDIF-sisään- ja tulostulolle. NForce4 SLI -piirisarjan kymmenestä USB2.0-portista kuusi saadaan käyttöön erillisten paneelien avulla, kun taas loput neljä löytyvät suoraan kahden gigabitin verkkoliittimen alapuolelta. Gigabitin verkko-ohjaimina GA-K8NXP-SLI:ssä on Marvell 8858053-NNC- ja VITESSE VSCB8201RX -piirit.

Äänipuolen liittimet ovat myös värikoodatut ja niistä sininen, vihreä ja punainen toimivat linjasisään- ja ulostulona sekä mikrofoniliittiminä. Vastaavasti oranssi, musta ja harmaa liitin toimivat keskikaiuttimen/subwooferin sekä etu- ja sivukaiuttimien liittiminä.

PCI Express on nForce4-tuoteperheen merkittävin uudistus ja se näkyy Gigabyten emolevyllä kahtena PCI Express x16- ja x1-liittimenä. Toinen PCIe x1 -liittimistä on sijoitettu x16-liittimien väliin, joka sinänsä ei ole ihan paras mahdollinen vaihtoehto. Jos käytössä on näytönohjain, jonka jäähdytysjärjestelmä vie kaksi korttipaikkaa, ei PCIe x1 -liittimeen ole mahdollista kiinnittää korttia. Toinen PCIe x1 -liittimistä sentään löytyy ylempää ja tämän kanssa ei pitäisi ainakaan kovin helposti syntyä yhteensopivuusongelmia.

BIOS-piirit eivät ole aivan tavanomaisella paikalla, sillä emolevyltä löytyvät kaksi piiriä löytyvät PCIe x1 -liittimen vierestä. Kahden BIOS-piirin järjestelmää Gigabyte kutsuu DualBIOS’kseksi ja käytännössä tästä hyötyy esimerkiksi bioksen fläshäyksen epäonnistuttua, jolloin emolevy voidaan palauttaa toimintakuntoon tois’sijaisella BIOS-piirillä.

Gigabyten kalliimmissa emolevyissä on totuttu näkemään erillinen kuusivaiheisen virransyötön mahdollistava DPS-kortti, joka löytyy myös GA-K8NXP-SLI:stä. Korttia ei ole pakko asentaa emolevyyn, mutta tällöin virransyöttö on vain kolmivaiheinen. Pitkällä aikavälillä kuusivaiheinen virransyöttö ainakin teoriassa takaa kuluttajalle kolmivaiheista virransyöttöä paremman vakauden. K8DPS-kortin siilin alla aktiivijäähdytyksessä on kuusi mosfettia ja siiliä jäähdyttävä tuuletin on varustettu ledeillä, joten tuulettimen läpinäkyvä muoviosa hohtaa tietokoneen virtojen ollessa päällä sinisenä.

Muropaketin testiin saapunut GA-K8NXP-SLI:n ja GV-3D1:n yhteispaketti ei edusta täysin lopullista versiota. Tämä näkyy myös K8DPS-kortin asennuksen jälkeen emolevyn ja kortin korkeiden kondensaattoreihin kontaktina. Kuten kuvasta näkyy, jouduttiin kondensaattoreita vääntämään huomattavan paljon, jotta kortti saatiin asennettua paikoilleen. Tiedustelut Gigabytelle tuottivat vastauksen, jonka perusteella myyntiin saapuvista emolevyistä ei tätä ongelmaa pitäisi enää esiintyä, sillä K8DPS-kortin kondensaattori on korvattu huomattavasti matalammalla kondensaattorilla.

Vesijäähdytyksen ystäviä nForce4 SLI -piirin sijoittelu ei lämmitä, sillä piiri on ylemmän PCI Express x16 -liittimen vieressä niin, että näytönohjaimen piirilevy puolittaa piirin kahtia. Huomioitavaa on myös piiriä jäähdyttävä alumiinisiili ja tuuletin, jonka korkeus on mitoitettu todella tarkkaan näytönohjainta silmällä pitäen. Siilin ja näytönohjaimen piirilevyn väliin ei jää tilaa edes millimetriä. Käytön kannalta myöskään PCIe x16 -liittimien lukitusmekanismi ei ole kovin käytännönläheinen, sillä kuvan vasemman reunan valkoista tappia joutuu vetämään ulospäin näytönohjainta irrottaessa. Kuvassa näkyvällä GeCube Radeon X800 XL:n yhden korttipaikan jäähdytysjärjestelmällä irrotus käy vielä kohtalaisen helposti, mutta kahden paikan jäähdytysjärjestelmällä tämä vaatii jo huomattavasti enemmän sorminäppäryyttä.

BIOS

Gigabyte GA-K8NXP-SLI:ssä on hyvin suosittu Phoenixin AwardBIOS, joka päivitettiin uusimpaan F6-versioon. Ylikellotukseen liittyvät säätömahdollisuudet löytyvät MB Intelligence Tweaker (M.I.T) -välilehdeltä, josta prosessorin väylätaajuutta on mahdollista nostaa 200 megahertsistä 400 megahertsiin. Välilehdeltä löytyy myös mahdollisuus laskea prosessorin kerrointa ja säätää jännitelinjoja.

Prosessorilla syötettävää jännitettä voi säätää 0,8 voltista 1,75 volttiin 0,025 voltin pykälin, kun taas piirisarjan jännitettä voi nostaa 0,1; 0,2 tai 0,3 volttia. HyperTransport-väylälle löytyy niin ikään 0,1; 0,2 ja 0,3 voltin korotusmahdollisuudet, mutta pettymyksen tuottaa muistijännitteen valintamahdollisuudet, jotka rajoittuvat vain 0,1 ja 0,2 voltin korotuksiin.

Alimpana löytyy lisäksi M.I.B.2-valinta, jolla voi vaihtaa tietokoneesta löytyvien muistikampojen piirien oletuksia. Ainakin teoriassa oikealle asetuksella vakaudessa saavutetaan parannusta.

Muistiasetukset on kätketty Gigabytelle ominaisella tavalla ja ne saa esille painamalla päävalikossa CTRL- ja F1-napit pohjaan yhtäaikaisesti. Esiin pomppaavalta välilehdeltä löytyy muistiasetusten säätömahdollisuudet sekä lisäksi muun muassa HyperTransport-väylän kertoimen ja leveyden säädöt.

Tietokoneen hyvinvoinnin tarkkailuun soveltuva PC Health Status -välilehti on pienoinen pettymys, sillä eri jännitelinjojen jännitteitä ei ole esillä lainkaan ja niiden paikalla on pelkkä OK-merkintä, mikäli jännitteet heilahtelevat turvallisilla arvoilla. Samaiselta välilehdeltä löytyy lisäksi prosessorin lämpötilan sekä tuulettimien kierrosnopeuksien tarkkailumahdollisuudet sekä muutama lämpöihin sekä tuulettimien kierrosnopeuksiin liittyvä valinta.

DFI LanParty nF4 SLI-DR

Pakkaus

DFI:n LanParty-sarjan erikoisuus on jo nForce2-ajoilta asti ollut erittäin runsas oheismateriaalivarustelu, mutta lisäksi pinnan alla on sykkinyt potentiaalia ylikellotuksiin. DFI LanParty nF4 SLI-DR ei tuota pettymystä edeltäjiinsä nähden ja jo itse kantokahvallinen pakkaus on massiivisen kokoinen ja vetää vertoja jopa Gigabyten pakkaukselle.

DFI:n LanParty-sarja kattaa tällä hetkellä viisi eri nForce4-piirisarjoihin perustuvaa emolevyä, joista kolme perustuu SLI-piirisarjaan: nyt käsiteltävä nF4 SLI-DR sekä lisäksi tästä karsitut mallit UT nF4 SLI-DR ja UT nF4 SLI-D. Näiden emolevyjen hinnat liikkuvat Suomessa 180-200 euron tietämillä, lukuun ottamatta UT nF4 SLI-DR -mallia, jota ei Suomesta ainakaan toistaiseksi saa. Hieman halvempia malleja edustavat Ultra-piirisarjalliset UT nF4 Ultra-DR ja UT nF4 Ultra-D, joista jälkimmäistä on saatavilla Suomesta noin 150 euron hinnalla. DFI:n emolevyjä tuo maahan muun muassa Jimm’s PC-Store, mutta ainakin tällä hetkellä suoraan hyllystä näitä ei kovin helposti saa, sillä Suomeen saapuneet erät ovat ehtineet mennä jo ennakkovarausten kautta.

Pakkauksen sisältä paljastuu kasa vihreän mustia pienempiä pakkauksia, joista yksi pitää sisällään emolevyn ja sen oheistavaroita, toinen kotelon etuosaan asennettavan FrontX-paneelin, kolmas pyöristettyjä kaapeleita ja neljäs kotelon kantolaukun. Mukana tulee myös etualalla näkyvä läpinäkyvä paketti, joka pitää sisällään UV-valoon reagoivia kaapelinpäällysteitä ja liittimiä.

FrontX-paneeli on kotelon 5.25″-paikkaan asennettava paneeli, johon voidaan kiinnittää erilaisin yhdistelmin liittimiä. Mukana tulee itse paneeliosa, jonka etupuolen liittimet on mahdollista peittää näkyvistä luukun avulla sekä neljä erilaista liitintä. Serial ATA -liittimen avulla tietokoneeseen on mahdollista kiinnittää ulkoinen kiintolevy, kun taas Mini-FireWire-liittimellä onnistuu esimerkiksi digitaalivideokameran liittäminen tietokoneeseen suoraan kotelon etuosasta. Lisäksi mukana tulee S/PDIF-ulostuloliitin sekä neljällä punaisella ledillä varustettu diagnostiikkanäyttö.

Kiintolevyjen ja CD/DVD-asemien kiinnittämisestä varten mukaan on ahdettu neljä Serial ATA -kaapelia, joka tuntuu hieman vähäiseltä ottaen huomioon emolevyn kahdeksan Serial ATA -liitintä. Serial ATA -kiintolevyjä varten mukana tulee lisäksi kaksi virta-adapterikaapelia, joilla kummallakin voidaan haaroittaa virta kahdelle kiintolevylle.

Vanhempaa ikäpolvea edustaa kaksi pyöristettyä Ultra-ATA-kaapelia sekä vielä mukana tiukasti raahautuva diskettiasemakaapeli, joka niin ikään on pyöristettyä mallia.

Mukana tulee myös kattava valikoima erillisiä tavaroita, kuten I/O-liitinsuojapaneeli, iso LanParty-tarra, pienempi LanParty-tarra kotelon etuosaan, I/O-liitinsuojapaneeliin värikoodattu tarra, viisi ylimääräistä jumpperia, SLI-näytönohjaimilla vaadittava siltapiirilevy sekä erillinen ääniliitännöillä varustettu kortti, joka tutkitaan tarkemmin myöhemmin tällä sivulla. NF4 SLI-DR:ssä PCI Express x16 -väylän jakaminen kahdeksi x8-väyläksi toteutetaan jumppereilla, joten mukana tulee myös kaksi ylimääräistä jumpperirivistöä sekä näiden irrottamista helpottava työkalu.

Takansytykkeitä mukana tulee myös reilusti ja ohjekirjoja ja lappusia löytyy niin emolevylle, eri ominaisuuksille, takuuehdoille, BIOS Reloadedille, NVIDIAn SLI:lle, emolevyn kytkennöille sekä emolevyn asennuksen helpottamiseen. Lisäksi mukana tulee ajuri-CD-levy ja RAID-ajuridisketti.

DFI on tiettävästi ainoa valmistaja, jonka joidenkin emolevymallien mukana toimitetaan kotelon kantamista helpottava ”laukku”. Nylonista valmistettu ja metallipaloilla tuettu laukku on laadukasta jälkeä ja erikorkuisten koteloiden yhteensopivuuden takaamiseksi kiristys tapahtuu säädettävillä remmeillä. Sivussa on myös kaksi taskuosaa, joissa mukana kulkee tietokoneen pientarpeet kuten kaapelit, näppäimistö ja hiiri. Laukun sisään kiristettyä koteloa on mahdollista kantaa joko pehmeähköstä kumiseoksesta valmistetusta kantokahvasta tai kuvassa niputettuna näkyvällä olkahihnalla.

DFI LanParty nF4 SLI-DR

DFI LanParty nF4 SLI-DR on komponenttisijoittelun, varsinkin emolevyn yläosan, puolesta kaikkea muuta kuin normaali emolevy. Muistiliittimet on sijoitettu perinteistä poiketen vaakatasoon emolevyn yläosaan, prosessorikanta näiden alapuolelle ja virransyöttö oikeaan reunaan muistiliittimien ja prosessorikannan viereen. Täyden I/O-liitinrivistön rikkoo myös aukko, jonka vaihtoehtoisesti voi täyttää ääniliitinkortilla.

DFI ei ole mustanruskean piirilevyn päällä makaavia liittimiä värikoodannut, mutta näyttävyyden eheyttämiseksi liittimet ovat UV-reagoivia ja kotelon sisään asennetun UV-valon avulla liittimet ja kaapelit hohtavat pimeässä. Mukana ei kuitenkaan tule UV-valoputkea, joten sellaisen joutuu ostamaan erikseen.

Jos Gigabyte GA-K8NXP-SLI:n alakulma on täynnä komponentteja, on se sitä myös nF4 SLI-DR:ssä. NVIDIA nForce4 SLI -piirisarja on sijoitettu samaan paikkaan kuin Gigabytenkin emolevyllä, joten piirisarjacooleri on samaan tapaan lähes kiinni näytönohjaimen piirilevyssä. Piirisarjan ohjaamat neljä Serial ATA -liitintä löytyy coolerin vierestä oikealta puolelta, kun taas loput erillisellä piirillä ohjastetut liittimet ovat rivissä coolerin alapuolella. NF4 SLI-DR käyttää samaa Silicon Imagen Sil3114CT176-piiriä kuin GA-K8NXP-SLI:kin.

Serial ATA -liittimien yläpuolella on kaksi keltaisilla kannoilla varustettua pinnirivistöä, joihin voi kiinnittää USB-lisäpaneelin, joita mukaan ei tosin tule valitettavasti ainoatakaan. Tästä syystä USB2.0-porttien määrä jää I/O-liitinrivistöstä löytyvien porttien varaan.

Diskettiasemaliitin on Abitin emolevyjen tapaan käännetty 90 astetta ja sijoitettu emolevyn oikeaan reunaan. Ylikellottajille ja muuten vain ilman koteloa tietokonetta käyttäville BIOS-piirin alapuolella olevat kaksi painokytkintä ovat todellista herkkua. Näistä ylempi toimii reset-nappina ja alempi virtanappina, joten ruuvimeisselikäynnistykset voi tällä emolevyllä unohtaa.

I/O-liitinrivistö on hyvin pelkistetty ja esimerkiksi rinnakkais- ja sarjaportit on jätetty kokonaan pois luvusta, joka vanhempien tulostimien omistajille saattaa tuottaa ongelmia. PS/2-liittimet sen sijaan löytyvät normaaleilta paikoilta ja S/PDIF-sisään- ja ulostuloliittimet ovat näiden oikealla puolelle. Ääniliitinvalikoimaa voi täydentää erillisellä kortilla, jonka kuuden liittimen avulla ääni saadaan tuotua sisään, mikrofonille sekä etu-, taka-, sivu- ja subwoofer/keskikaiuttimille.

USB2.0-portteja I/O-rivistöstä löytyy kuusi kappaletta, joten nForce4 SLI -piirisarjan tukemista kymmenestä portista neljä jää käyttämättä, ellei sitten ole valmis ostamaan erikseen korttipaikkaan asennettavaa paneelia. USB2.0-porttitornien yläpuolelta löytyy vasemmalta oikealle lueteltuna FireWire- ja kaksi verkkoliitintä. FireWire-liitintä (IEEE 1394a) ohjaa VIAn valmistama VT6037-piiri, kun taas verkkopuolesta vastaavat Marvell 88E8001-LKJ- ja VITESSE VSC8201RX -piirit.

DFI:n emolevyt ovat olleet kovassa suosiossa ylikellottajien kesken ja suunta näyttää jatkuvan myös nForce4-emolevyjen kanssa. Kolmivaiheisen virransyötön kuusi mosfettia lämpiävät ylikellotussessioissa ja turvallisen käyttölämpötilan takaamiseksi DFI on niiden päälle asettanut suurikokoiset alumiiniset siilit. DFI on asettanut siilejä myös muiden kuumina käyvien komponenttien päälle, kuten tulemme seuraavassa kahdessa kuvassa huomaamaan.

IDE-liittimiä emolevyltä löytyy kaksi kappaletta ja näiden oikealla puolella on 24-pinninen ATX-virtaliitin sekä +12V-lisävirtaliitin. Poikkeuksellisesti DFI on päätynyt näiden kahden virtaliittimen lisäksi vielä normaaliin molex-liittimeen.

NF4 SLI-DR:n ainoa värikoodaus on muistiliittimissä, joissa kanavat on eroteltu muistiliittimien eri väreillä. Socket 939 -kantaisten Athlon 64 -prosessoreiden kaksikanavaisen muistiohjaimen saa käyttöön asettamalla muistikampaparin samanvärisiin muistiliittimiin.

Emolevyltä löytyy viisi 3-pinnistä tuuletinliitintä, joista kaksi löytyy emolevyn alareunasta ja loput kaksi muistiliittimien vasemmalta puolelta. Emolevyn keskiosassa oleva liitin on varattu piirisarjatuulettimelle.

Gigabyte GA-K8NXP-SLI:stä poiketen PCI-liittimiä on vain kaksi, mutta PCI Express -liittimiä on samaan tapaan neljä. Näistä kaksi on PCI Express x16 -liittimiä ja näiden välissä on yksi PCIe x1 -liitin. Ylimpänä on PCIe x4 -liitin, joka tosin on rajoitettu PCIe x2 -nopeuteen.

Suurimman hämmästyksen kuitenkin varmasti tuottaa PCIe x16 -liittimien välissä majaileva jumpperirivistö. Aiemmin nähdyissä emolevyissä on totuttu näkemään erillinen kortti, joka käännettäessä jakaa PCIe x16 -väylän kahdeksi PCIe x8 -väyläksi. Jumpperiviritelmä saattaa näyttää varsin antiikkiselta, mutta kannattaa pitää mielessä, ettei näitä joudu vaihtamaan kovinkaan usein. Käytännössä rivistössä on kolme riviä pinnejä, joista kaksi ylintä yhdistettynä jumppereilla säätää ylimmän PCI Express x16 -liittimen täyteen nopeuteen. Mukana tulevalla työkalulla jumpperit siirrettynä alimpiin pinneihin, saadaan käyttöön kaksi PCIe x8 -nopeudella toimivaa PCIe x16 -liitintä.

BIOS

DFI LanParty nF4 SLI-DR käyttää yleistä Phoexin AwardBIOSia ja biosista käsin väylätaajuutta on mahdollista nostaa 200 megahertsistä aina 456 megahertsiin asti, kun taas HyperTransport-väylän kertoimen voi valita x1-; 1,5-; 2-; 2,5-; 3-, 4- ja 5-valintojen välillä.

Genie BIOS -valikosta löytyy luonnollisesti myös prosessorikertoimen säätömahdollisuus sekä valinta kytkeä Cool ’n’ Quiet -ominaisuus päälle tai pois päältä.

Samaisen sivun hieman alempaa löytyy ylikellottamista varten eri jännitelinjojen nosto- sekä tarkkailumahdollisuudet. Prosessorille syötettävän käyttöjännitteen voi säätää 0,025 voltin pykälin 0,8 ja 1,55 voltin välillä. Lisäksi yksi pykälä alempaa on ”CPU VID Special Control” -säätö, jolla jännitettä voi nostaa vielä neljä, 10, 13, 23, 26, 33 tai 36 prosenttia, joten helpommin ilmaistuna 136%-asetuksella prosessorin käyttöjännitteen saa hilattua jopa 2,1 volttiin.

HyperTransport-väylän jännitettä voi niin ikään nostaa ja valintoja tälle on neljä: 1,2; 1,3; 1,4 ja 1,5 volttia. Piirisarjan jännitteennosto vastaavasti rajoittuu 1,5; 1,6; 1,7 ja 1,8 volttiin. Muistien jännitesäätö sen sijaan yllättää positiivisesti, sillä jännitettä voi nostaa 0,1 voltin pykälin 2,5 voltista aina huimaan 4,0 volttiin asti. Ylikellotuksia silmällä pitäen prosessorin käyttöjännitteen 2,1 voltin ja muistien 4,0 voltin yläraja tietävät hyvää ja tällaisia säätöjä ei Athlon 64 -emolevyissä ole totuttu aiemmin näkemään.

Ylikellotussäädöt eivät kaadu huonoihin muistisäätöihin, sillä muistien kertoimen voi valita kahdeksasta eri valinnasta: 100 (1:2), 120 (3:5), 133 (2:3), 140 (7:10), 150 (3:4), 166 (5:6), 180 (9:10) ja 200 MHz (1:1). Muistien viiveasetuksilla löytyy myös toistakymmentä eri valintamahdollisuutta ja tarkemmin näitä pystyy aina säätämään Windowsista A64 Tweaker -ohjelmalla, jos biosin valinnat tuntuvat riittämättömiltä.

Gigabyte GA-K8NXP-SLI -emolevyn jännitelinjojen ja tuulettimien kierrosnopeuksien tarkkailumahdollisuudet ovat huonot, kuten edellisellä sivulla jouduimme toteamaan. DFI LanParty nF4 SLI-DR näyttää tälläkin osa-alueella esimerkkiä ja ylikellotusvälilehden jännitelinjojen lisäksi PC Health Status -välilehti pitää sisällään tärkeimmät jännitearvot, lämpötilat sekä tuulettimien kierrosnopeudet.

Samaisen sivun ylälaidassa on myös tuulettimien kierrosnopeuksiin liittyviä säätöjä, joiden pohjalta eri tuulettimia voidaan kytkeä menevän automaattisesti kokonaan pois päältä ja päälle tiettyjen lämpötila-arvojen alittuessa/ylittyessä.

Ylikellottaessa liian korkeiden asetusten takia tietokone ei välillä lähde lainkaan käyntiin ja tällöin biosin säädöt joudutaan nollaamaan. Tämän jälkeen valikoista joutuu aina säätämään kaikki asetukset uudelleen kohdilleen. DFI on helpottanut tätä operaatiota, sillä CMOS Reloaded -välilehdeltä löytyy neljä muistipaikkaa, johon voidaan tallentaa biosin asetuksia. Asetukset saa nollauksen jälkeen käyttöön muutaman napin painalluksella.

MSI K8N Neo4 Platinum

Pakkaus

MSI K8N Neo4 Platinum on kolmikon ainoa emolevy, joka perustuu nForce4 Ultra -piirisarjaan. Muropaketin testipenkkiin saapunut testikappale ei myöskään edusta myyntiin tulevia malleja, joten oheismateriaalivarustus ja emolevyn komponenttisijoittelu saattaa poiketa jonkin verran. Emolevy toimitetaan kantokahvallisessa paketissa, jota ympäröivään pahvilevyyn on painettu emolevyn hienoilta kuulostavia mainoksia, kuten BuzzFree, LifePro, PowerPro ja SpeedStar, jotka normaalille kuluttajille eivät sano yhtään mitään. Pakkauksen takapuolella on sentään mainittu emolevyn ominaisuuksia ja mukana tulevia oheismateriaaleja.

MSI:n nForce4 Ultra -emolevyn saatavuus Suomessa on hyvä ja hinta eri jälleenmyyjien välillä vaihtelee 160 ja 180 euron tienoilla.

Gigabyte GA-K8NXP-SLI:n ja DFI LanParty nF4 SLI-DR:n mukana tulee erittäin kattava määrä erilaista oheistavaraa, mutta valitettavasti MSI K8N Neo4 Platinum ei yllä lähellekään samaa tasoa. MSI:n emolevyn huomattavasti halvempi hinta näkyy oheistavaroiden määrässä, sillä mukana ei tule kuin ajuri-CD-levy, pyöristetty punainen Ultra-ATA-kaapeli, Serial ATA -kaapeli, Serial ATA -virta-adapterikaapeli sekä korttipaikkaan asennettava paneeli kahdella USB2.0-portilla ja diagnostiikkaledistöllä.

On hämmästyttävää nähdä, ettei mukana tule useampaa Serial ATA- ja Ultra ATA -kaapelia. Ohjekirjaa ei myöskään tämän testiversion mukana tule, mutta MSI:ltä vahvistetun tiedon perusteella myyntiversioista tämän pitäisi löytyä.

MSI K8N Neo4 Platinum

MSI K8N Neo4 Platinum noudattaa valmistajan aiempien emolevyjen perinnettä värien puolesta ja piirilevy on tutun mustanruskea, alin PCI-liitin oranssi ja muun muassa muistiliittimet turkoosit ja violetit. Komponenttisijoittelun puolesta emolevy on hyvin perinteinen ja muistuttaa Gigabyte GA-K8NXP-SLI:tä: prosessorikanta on tutulla paikalla emolevyn yläosassa, virransyöttö tämän vasemmalla ja muistiliittimet oikealla puolella.

Serial ATA -liittimet on värikoodattu sen mukaan mikä piiri niitä ohjaa ja oikeammalla näkyviä sinisen liiloja liittimiä ohjaa nForce4 Ultra -piirisarja, joten nämä tukevat SATA2:ta ja kykenevät teoriassa 300 megatavun siirtonopeuteen sekunnissa. Emolevyn alareunassa, ylemmän kuvan vasemmassa reunassa, näkyvät oranssiset liittimet vastaavasti ovat ensimmäisen sukupolven SATA-standardin mukaiset ja niitä ohjaa Gigabyten ja DFI:n emolevyjen tapaan Silicon Imagen SataLink Sil3114CT176-piiri.

Emolevyn alakulman keltaisesta väristä pitää huolen USB2.0-lisäpaneelien liitäntäkannat, mutta valitettavasti näistäkään ei saada käyttöön kuin yksi, joten neljä USB2.0-porttia jää kokonaan käyttämättä. Yksi erikoisempi ja allekirjoittaneella ensimmäistä kertaa vastaan tuleva komponentti on BIOS-piirin nollaava painokytkin, joka siis toimii samalla periaatteella kuin normaalisti jumpperin siirto pinnien välillä. Tiedä sitten enteileekö tämä pahaa jo etukäteen, mutta järkevämmässä käytössä painokytkin olisi, jos se toimisi esimerkiksi virtakytkimenä.

Muistiliittimet on värikoodattu turkoosin vihreiksi ja violeteiksi, mutta DFI:stä ja Gigabytestä poiketen vastoin logiikkaa kaksikanavaisesta muistiohjaimesta hyödytään, kun muistikammat asetetaan erivärisiin liittimiin. Muistiliittimien vieressä on kaksi keltaista IDE-liitintä, musta diskettiasemaliitin sekä 24-pinninen ATX-virtaliitin.

Virransyöttö on muiden vertailun emolevyjen tapaan kolmivaiheinen ja sen vaatimat komponentit on ahdettu normaalille paikalle prosessorikannan ja I/O-liittimien väliin. ATX-liitin on emolevyn toisella puolella, joten virransyötön jännitteitä on pyritty pitämään tasaisena sijoittamalla +12V-lisävirtaliitin virransyötön välittömään läheisyyteen emolevyn yläreunaan. Vastaavasti Socket 939 -prosessorikannan reikiä suojaa oranssinen tarra, joka on syytä muistaa poistaa ennen prosessorin asentamista.

I/O-liitinvalikoima edustaa nykypäivän perusrivistöä ja mukana on PS/2-liittimet sekä sarja- ja rinnakkaisportit. Toisen sarjaportin tilalla tosin on FireWire- ja koaksiaaliliitin S/PDIF-ulostulolle. USB2.0-portteja löytyy neljä kappaletta ja yhdessä lisäpaneelilla näiden määrä saadaan nostettua kuuteen. Valitettavasti siis neljä porttia jää mukana tulevilla varusteilla käyttämättä.

Gigabitin verkko-ohjaimista toinen on PCI Express -väylää hyödyntävä Marvell 88E8053-NNC -piiri, kun taas toista liitäntää ohjaa Marvellin vanhempi 88E111-RCJ-piiri. Oikeanpuoleisesti tornista löytyy lisää ääniliittimiä: sisääntulolle, etukaiuttimille, mikrofonille, takakaiuttimille, keskikaiuttimille/subwooferille sekä optisena liitäntänä S/PDIF-ulostulo.

MSI K8N Neo4 Platinum perustuu nForce4 Ultra -piirisarjaan, joten se ei tue virallisesti SLI-tekniikkaa. Tästä syystä PCI Express x16 -liittimiä ei ole kuin yksi kappale ja väylän jakavia kortteja tai jumpperirivistöjä ei emolevyllä ole. Valkoisen PCIe x1 -liittimen yläpuolella olevasta keltaisesta PCIe x2 -liittimestä tarkkasilmäisimmät varmasti ehtivät jo huomata aukinaisen päädyn. Onepagebook-nimimerkillä kirjoitteleva henkilö havaitsi samaisella emolevyllä, että kahdella PCI Express -näytönohjaimella, siltakytkennällä ja ei-virallisilla ForceWare 66.76 -ajureilla näytönohjaimet saa toimimaan SLI-tilassa ilman SLI-piirisarjaa. Toisen PCI Express -liittimen nopeus on ainoastaan x2, mutta nForce4 SLI -piirisarjalliseen emolevyyn nähden 3DMark05:ssä oli hävitty ainoastaan pari sataa pistettä. Valitettavasti Muropaketti ei päässyt ainakaan toistaiseksi testaamaan tämän toimivuutta, mutta enemmän aiheesta voi lukea XtremeSystemsin keskustelualueelta alla olevasta linkistä.

Piirisarjacoolerin poiston jälkeen alta paljastui pienoinen yllätys, sillä vihreän koteloinnin tarrassa ei lukenutkaan nForce4 Ultra vaan nForce Pro 2200. NVIDIA nForce Pro 2200 on serveri- ja työasemakoneisiin tarkoitettu piirisarja, joka speksien puolesta on lähes identtinen nForce4 Ultra- ja SLI-piirisarjojen kanssa ja näin ollen se tukee gigahertsin nopeudella toimivaa HyperTransport-väylää, 20 kappaletta PCI Express -linjoja, kymmentä USB2.0-porttia sekä muun muassa neljää SATA2-väylää. Näkyvin ero, joka erottaa nForce4 Ultran/SLI:n nForce Pro 2200:sta, on jälkimmäisenä mainitun piirisarjan tuki Opteron-prosessoreille.

BIOS

Vertailun kolmaskin valmistaja on luottanut Phoenixin AwardBIOSiin ja Cell Menu -välilehdeltä löytyy emolevyn ylikellotusta käsittelevät asetukset. Ensimmäisenä vastaan tulee Dynamic Overclocking -asetus, jolla tietokonetta voi ylikellottaa tiettyjen prosenttien kautta, jotka on ilmaistu sotilasarvoin. Alin ylikellotusaste on Private, jolloin prosessorin kellotaajuus nousee yhden prosentin. Sergeant-taso nostaa kellotaajuutta kolmella prosentilla, Captain viidellä, Colonel seitsemällä, General yhdeksällä ja Commander 11 prosentilla.

Samaiselta välilehdeltä löytyy normaalit säätömahdollisuudet väylätaajuudelle (200 -> 400 MHz), HyperTransport-väylän kertoimelle (1x; 1,5x; 2x; 2,5x; 3x; 4x ja 5x) sekä prosessorin kertoimelle. Jännitesäädöt ovat hieman niukahkot ja prosessorin käyttöjännitteen voi nostaa 1,55 volttiin asti, muistijännitteen 2,85 volttiin ja piirisarjan jännitteen 1,85 volttiin.

Muistiasetuksille pyhitetty välilehti löytyy Cell Menun alta DRAM Configuration -nimellä ja täältä löytyy muistikertoimien (100, 133, 166 ja 200 MHz) sekä reilun kymmenen tärkeimmän viiveasetuksen säätömahdollisuudet.

H/W Monitor -välilehti on tuttua kauraa tarkkailumahdollisuuksien osalta ja kahden lämpötilan sekä tuulettimen kierrosnopeuden tarkkailun lisäksi välilehdellä on listattu tärkeimpien jännitelinjojen arvot. Prosessorijännitteen arvo listalta löytyy, mutta valitettavasti muistien sekä piirisarjan jännitteet ovat kadoksissa.

Testikokoonpano

Emolevyjen testauksessa käytettiin 2,2 gigahertsin kellotaajuudella toimivaa AMD Athlon 64 3500+ -prosessoria, kahta 256 megatavun Kingston HyperX PC3500 -muistikampaa (2-5-2-2) sekä ATI Radeon X800 XL -näytönohjainta.

Emolevyjen kanssa käytettiin uusinta virallista NVIDIA nForce4 6.39 -ajuripakettia ja näytönohjaimelle asennettiin ATI Catalyst 5.2 -ajurit. Kaikkien emolevyjen vakioväylätaajuus oli 200,9 megahertsiä, joten pienten väylähuijausten turvin kolmikko taistelee samalla lähtöviivalla.

• AMD Athlon 64 3500+
• 2x Kingston HyperX PC3500 256 MB
• ATI Radeon X800 XL
• Western Digital 80 GB SATA
• Zalman 400 W
• LG 52X
• DFI LanParty nF4 SLI-DR
• Gigabyte GA-K8NXP-SLI
• MSI K8N Neo4 Platinum
• Windows XP SP2
• NVIDIA nForce4 6.39
• ATI Catalyst 5.2
• 3DMark03 3.6.0
• 3DMark05 1.2.0
• CDex 1.51
• Cinebench 2003
• Doom 3 1.1
• PCMark04 1.3.0
• Sciencemark 2.0
• SiSoft Sandra 2005
• SPECViewpef 8.01
• SuperPI
• WinRAR 3.41

Testitulokset

SuperPI kahdeksan miljoonan desimaalin tarkkuudella tuottaa DFI:n ja Gigabyten osalta saman 434 sekunnin tuloksen, kun taas MSI saa rutistettua testin läpi sekunnin nopeammin. Miljoonan desimaalin tarkkuudella kaikki emolevyt ovat samalla viivalla suoriuduttua piin likiarvon laskennasta 40 sekunnissa.

Prosessorinopeutta testattiin ensimmäiseksi SiSoft Sandra 2005 -ohjelman CPU Arithmetic -testiosiolla, joka tuottaa kolmikon kesken käytännössä vastaavanlaiset tulokset. Eroja ei voida vertailla edes promilleissa.

Muistien kaistanleveyttä testattiin SiSoft Sandra 2005: Memory Bandwidth- sekä Sciencemark 2.0 -ohjelmilla ja kuten arvata saattaa, erot ovat minimaalisen pienet. Sciencemark 2.0:ssa erot kasvavat ääripäidenkin välillä vain prosenttiin.

Futuremarkin PCMark04 on testien ensimmäinen ohjelma, joka tuottaa pienoista eroa emolevyjen välillä. Tässä ohjelmassa tulokset hyppivät kohtalaisen paljon eri ajokertojen välillä, joten pieniä eroja syntyy jo tässä, mutta keskiarvollisesti laskettuna suurimmat eroavaisuudet kohdistuvat Graphics- ja Memory-testeihin. Graphics-testissä ero huonoimman ja parhaimman tuloksen välillä on 1,6 prosenttia, kun taas Memory-testissä tapahtuu Gigabyten osalta erikoinen pudotus, joka tiputtaa tuloksen DFI:stä ja MSI:stä jopa reilulla kahdeksalla prosentilla. PCMark04:n kokonaistuloksen perusteella parhaiten pärjänneen DFI:n ja huonon muistituloksen takia lopputulosta romahduttaneen Gigabyten ero on vajaa kaksi prosenttia.

WinRAR-ohjelman 3.41-versiolla pakattiin 403 megatavun kokoinen WAV-tiedostomuodossa oleva ääniraita parhaalla mahdollisella laadulla, josta kulunut aika mitattiin ja kirjattiin ylös. Kolmikon kesken tämäkään testiohjelma ei eroja synnytä, sillä kaikki saavat pakattua ääniraidan RAR-tiedostomuotoon 108 sekunnissa.

CDex 1.51 -ohjelmalla samainen 403 megatavun WAV-ääniraita pakattiin OGG-muotoon 5,5-laadulla. Pakkaus luonnistuu Gigabytellä ja MSI:llä 174 sekunnissa ja DFI saa tästä puristettua ääniraidan pakettiin vielä sekunnin nopeammin.

Renderöintinopeutta testattiin ensimmäiseksi SPECViewperf 8.01 -ohjelman 3dsmax-03-testillä ja erot tässä ovat suurimmillaan 1,3 prosentin verran.

Toisena renderöintitestinä mukaan otettiin Cinebench 2003, jolla ajettiin 1 CPU -testi. Vaikka kyseessä onkin pelkkä testiohjelma, käyttää se pohjana Cinema 4D:tä, joten ohjelma antaa hyvän kuvan mallinnusohjelman renderöintinopeudesta. Ruudun renderöinti DFI:n, Gigabyten ja MSI:n kesken luonnistuu 84 sekunnissa.

Lopuksi testattiin vielä pelisuorituskykyä, johon mukaan valittiin 3DMark03, 3DMark05 ja Doom 3. Kuten arvata saattaa, ei 3DMark03:ssa ja 3DMark05:ssä tapahdu suuria muutoksia emolevyjen välillä ja erot pysyttelevät reilusti alle prosentissa.

Doom 3:ssa DFI ja Gigabyte iskevät tauluun täysin saman ruudunpäivitysnopeuden: 42,6 ruutua sekunnissa. MSI jää jälkeen 0,1 ruutua, joten erot tässäkään testissä eivät ole erikoismaininnan arvoiset.

Ylikellotus

Varsinkin DFI:n emolevyt ovat ylikellotuksissa jyränneet kuin pienet eläimet, joten tuttuun tapaan päätimme ottaa näin artikkeliin loppuun vielä selville emolevykolmikon kyvyn ylikellotustesteissä. Athlon 64 -alustoilla muistiväylän leveys merkitsee huomattavan paljon ja vanhemmista K7-arkkitehtuuriin perustuvista prosessoreista poiketen väylätaajuudella ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Tästä syystä testasimme emolevyjen tarjoamat mahdollisuudet ylikellottaa muisteja ja tässä suurta osaa näyttelee biosin tarjoama muistien jännitteennostovara.

Esimerkkikuvassa on DFI LanParty nF4 SLI-DR -emolevy, mutta myös Gigabyte GA-K8NXP-SLI:ssä ja MSI K8N Neo 4 Platinumissa käytettiin vastaavanlaista jäähdytystä. MSI:ssä tosin prosessoria jäähdytettiin vakiocoolerilla, koska emolevyn takapuolella oleva tukilevy oli liimattu niin tukevasti kiinni, ettei sitä saatu irti. DFI:llä ja Gigabytellä prosessoria jäähdytettiin Zalman ZM-WB2 -blokin ja suurikokoisen jäähdyttimen avulla. Kolmikon kaikkien emolevyjen virransyötön viilentämisestä vastasi Papstin 92 millimetrin ja vastaavasti muistien Sharkoon 120 millimetrin tuuletin.

Ylikellotustesteissä muisteista vastasi kaksi 256 megatavun Kingston HyperX PC3500 -kampaa, jotka perustuvat vanhoihin, mutta edelleen parhaiten ylikellotuksissa pintansa pitäviin Winbond BH-5 -piireihin. Muistit asetettiin toimimaan 2-5-2-2-asetuksilla ja Windowsista tarkistettiin vielä A64 Tweaker -ohjelmalla muistiasetusten olevan samat kaikilla kolmella emolevyllä.

Ylikellotukset aloitettiin Gigabyte GA-K8NXP-SLI:llä, jolla muistien käyttöjännite asetettiin +0,2V-asetukseen, jolloin yleismittarilla mitattuna käyttöjännite heilui 2,86 voltin tietämillä. Tämän jälkeen Windowsista alettiin Clockgen-ohjelman avustuksella nostaa muistien kellotaajuutta, kunnes 215 megahertsiä kilautti koneen kumoon. Pienellä viilauksella SuperPI kahdeksan miljoonan desimaalin tarkkuudella saatiin ajettua läpi 212,9 megahertsin kellotaajuudella.

Seuraavaksi testipenkkiin vaihdettiin MSI K8N Neo4 Platinum -emolevy, joka koki samat alkuvalmistelut kuin Gigabytekin. Käyttöjännite nostettiin biosista 2,85 volttiin, joka tarkistettuna vastasi noin 2,84 volttia. Viiden megahertsin nostojen jälkeen 220 megahertsiä tuotti SuperPIssä laskuvirheitä ja kellotaajuus jouduttiin laskemaan 218 megahertsiin. Huomattavaa on, että MSI:llä saavutettiin alemmalla muistijännitteellä korkeampi kellotaajuus kuin Gigabytellä, jolla tosin oli pienoisia ongelmia muutenkin ylikellottaessa. HyperTransport-väylän kerroin jouduttiin laskemaan 2x:ään, jotta SuperPI saatiin ajettua läpi 212,9 megahertsillä. Kyseessä on Gigabyten ensimmäisiä GA-K8NXP-SLI-sampleja, joka päivitettiin uusimpaan BIOS-versioon, mutta huonot ylikellotustulokset voivat silti juurtaa tästä. DFI:ssä HTT-kerroin laskettiin 3x:ään.

Viimeisenä tulille iskettiin DFI LanParty SLI-DR, jonka osalta ylikellotustulokset olivat enemmän kuin odottavaiset. Muistien käyttöjännite nostettiin aluksi turvallisesti 3,3 volttiin ja Clockgenillä kellotaajuutta nostettiin pikkuhiljaa. 230,1 megahertsillä SuperPI saatiin kiltisti ajettua läpi, mutta 235 megahertsiä kaatoi kokoonpanon. Oli aika nostaa jännite 3,4 volttiin, jolla päästiin jo 250,3 megahertsiin. 3,5 voltilla muistien menohalut sen kuin jatkoivat kasvamistaan ja SuperPI saatiin ongelmitta rullattua läpi 260 megahertsin kellotaajuudella, mutta 265,1 megahertsillä ilmeni laskuvirheitä. Muistijännite päätettiin viimeiseksi etapiksi nostaa vielä 3,6 volttiin, jolla SuperPI kahdeksan miljoonan desimaalin tarkkuudella saatiinkin lopulta laskettua läpi 263,4 megahertsin kellotaajuudella. 3,6 voltin jännite yleismittarilla mitattuna vastasi noin 3,68 volttia.

SuperPI 8M: DFI LanParty nF4 SLI-DR 263,4 MHz

Lopputuloksena siis DFI LanParty nF4 SLI-DR venyi biosin mahdollistaman korkean muistijännitteen turvin aivan eri luokan tulokseen kuin Gigabyte ja MSI. SuperPI kahdeksan miljoonan desimaalin tarkkuudella ajettiin läpi 263,4 megahertsin muistiväylällä. MSI pärjäsi toiseksi parhaiten ja korkeimmaksi vakaaksi muistiväyläksi saatiin 218 megahertsiä, kun taas Gigabytellä päästiin ainoastaan 212,9 megahertsiin.

DFI laski piin likiarvon 428 sekunnissa, jolloin prosessorin kellotaajuus oli 2107 megahertsiä ja väylätaajuus oli 351 megahertsiä. MSI jäi DFI:stä 100 sekuntia ja suoriutui SuperPIstä 528 sekunnissa kellotaajuuden majaillessa reilussa 1744 ja väylätaajuuden 290 megahertsissä. Gigabyte jäi pitämään peräpäätä 539 sekunnin tuloksella, jolloin 6x-kertoimella prosessorin kellotaajuudeksi muodostui vajaan 284 megahertsin väylätaajuudella 1703 megahertsiä.

Loppusanat

NVIDIA nForce4 Ultra- ja SLI-piirisarjat ovat ominaisuuksien puolesta tämän hetken Athlon 64 -kärkeä ja molemmat tukevat 20 PCI Express -linjaa, gigahertsin kellotaajuudella toimivaa HyperTransport-väylää, uutta 300 megatavun sekuntivauhtiin yltävää SATA2-standardia neljän liittimen turvin sekä muun muassa kymmentä USB2.0-porttia. NForce4 SLI on lisäksi tällä hetkellä ainoa piirisarja, joka tukee NVIDIAN SLI-tekniikkaa, jolla kaksi PCI Express -väyläistä NVIDIAn näytönohjainta voidaan siltakytkeä ja toimimaan yhdessä.

Emolevyistä lyhyesti sanottuna Gigabyte GA-K8NXP-SLI on oheismateriaalien ja ominaisuuksien puolesta tämän hetken kärkikastia, joka näkyy myös yli 200 euron hinnassa. DFI LanParty nF4 SLI-DR on toinen tämän hetken parhaiten varustelluista emolevyistä ja mukana tulee kaikkea enemmän ja vähemmän tarpeellista. Huomattavaa on kuitenkin emolevyn hinta, joka pystyy aavistuksen alle 200 eurossa. 200 euroa nykypäivänä on emolevystä paljon, mutta DFI:n tuotoksen voi reilusti sanoa myös takaavan rahoille vastinetta. MSI K8N Neo4 Platinum oli tämä vertailun halvin emolevy reilulla 160 eurolla, mutta tämä ei näy ainoastaan emolevyn varustelutasossa, vaan erityisesti mukana tulevissa oheismateriaaleissa. MSI on säästellyt turhan paljon, eikä mukana tulee kuin esimerkiksi yksi Ultra-ATA- ja Serial ATA -kaapeli, joka tuntuu lähinnä vitsiltä.

Suorituskykymittaukset osoittivat selkeästi, ettei nForce4 Ultra- ja SLI-piirisarjojen välillä, puhumattakaan sitten emolevymallien, välillä ole eroja käytännössä lainkaan. Suurimmassa osassa testeistä erot pysyttelivät promilleissa ja pahimmissakin tapauksissa vain muutamissa prosenteissa ja niissäkin testiohjelmien virhemarginaali esittää varmasti suurinta osaa.

Ylikellotuksesta puhuttaessa kolmikon välillä ei ole epäselvyyttä paremmuudesta. DFI oli asettanut mosfettien päällä suurikokoiset siilit ja biosista oli mahdollista nostaa prosessorin käyttöjännite 2,1 volttiin ja muistijännite huimaan neljään volttiin. Gigabyte ja MSI esittävät tällä osa-alueella enemmänkin perusosaamista ja tulokset olivat myös sen mukaiset. Jos tarkoituksena on ylikellottaa tietokonetta, on näiden emolevyjen joukosta DFI oikea valinta.

Emolevyjen toimivuudesta mainittakoon sen verran, että Gigabyte ja DFI eivät kaatuneet ylikellotuksia lukuun ottamatta kertaakaan ja vakaus muutenkin oli taattua laatua päivän – parin mittaisissa testisessioissa. MSI:n emolevy kaatui kerran ja tämän jälkeen se ei suostunut lähtemään enää käyntiin edes biosin nollaamisen ja virtakaapelin irottamisen jälkeen. Muropaketin toimituksessa epäiltiin jo emolevyn rikkoutumista, mutta emolevy lähti kuitenkin käyntiin, kun paikalle oltiin ensiksi vaihdettu toinen emolevy muiden osien toimivuuden varmistamiseksi.

Loppukommenttina Gigabyte GA-K8NXP-SLI:stä sanottakoon, että se on hyvä valinta, jos ylikellotusominaisuuksien sijaan hakee runsasta ominaisuus- ja oheistavaramäärää. MSI on perusemolevy, joka ei loista erityisesti millään osa-alueella, mutta josta löytyy normaalisti tarvittavat roippeet. DFI on loistava valinta lähes joka tarkoitukseen ja sen voi helposti julistaa vertailun voittajaksi. Sen tarjoamat ominaisuudet edustavat tämän hetken huippua, mukana tulee julmetunmoinen kasa erilaista oheismateriaalia ja ylikellotusmahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

>> Etusivulle

Ville Suvanto 25. helmikuuta 2005