Esimerkkijärjestelmän asentaminen
Vesijäähdytysjärjestelmän merkittävimpiin heikkouksiin kuuluu työläs käyttöönotto. Ensin komponentit kootaan käyttövalmiiksi, jonka jälkeen on hyvä testata liitosten vesitiiviys. Tällöin jäähdytysjärjestelmän on hyvä olla erillään sähköisistä komponenteista. Jos mahdollista, letkut kannattaa vetää valmiiksi kulkemaan kotelon sisään, jolloin nestekiertoa ei tarvitse tyhjentää ja purkaa tiiviystarkistuksen jälkeen. Jos vuotoja ei esiinny, voidaan jäähdytyskomponentit asentaa osaksi tietokonekokoonpanoa ja nestekierto ilmata lopulliseen käyttökuntoon.
Ennen letkun pätkimistä ja liittämistä komponentteihin on osille tehtävä valmisteluja. Laing 12V DDC-1T -pumppu vaatii kannen vaihdon, jotta letkulähdöt saadaan oikean kokoisiksi. Ylemmässä kuvassa pumppu ja uusi pleksikansi vierekkäin. Pumppu aukeaa kolmella torx-kantaisella ruuvilla. Sinisen roottorin sisälleen kätkevä roottorikammio tiivistyy o-renkaan avulla.
Pumpun vanhalla kannella heitetään vesilintua ja se korvataan pleksikannella, joka kiristetään paikalleen omilla kuusiokantaisilla ruuveillaan. Pumppu viimeistellään letkukaroilla. Tällä kertaa karat päätettiin asentaa kannen kylkeen. Suorat karat eivät olisi mahtuneet vieretysten, joten pumpussa käytettiin 90-asteen kulmalla varustettua liitinmallia. Jos ulostulokara olisi sijoitettu kannen päälle, olisivat myös suorat liittimet mahtuneet.
Kennon valmisteluun kuuluu tuulettimien ja letkuliittimien asennus. Nämä valinnat riippuvat pitkälti kennon sijoituksesta. Tässä tapauksessa kenno päätettiin asentaa kotelon kattoon, joten tuulettimen asennettiin perinteiseen tapaan puhaltamaan kennoon. Letkulähtöjen todettiin sopivan meidän järjestelmässämme paremmin kennon kylkeen. Käytimme kennon yhteydessä suoraa liitinmallia.
Vesiblokin valmistelu aloitettiin suorien letkulähtöjen kiinnittämisellä. Tärkeänä vinkkinä kierrettäviä letkuliittimiä kiristäessä liittimen ulompi kiristysosa kannattaa irrottaa sisemmästä runko-osasta. Muutoin liittimen puoliskot saattavat kiristyä toisiinsa niin tiukasti, etteivät ne irtoa toisistaan ilman työkaluja ja liittimen irrottamista blokista.
EK-Supreme HF Acetal -blokin asennus alkaa asettamalla metallisen taustalevyn emolevyn takapuolelle. Universaalista taustalevystä löytyy reiät kaikkia prosessorikantoja varten ja jos levy ei ole jostain syystä yhteensopiva, voi kiinnityksen tehdä emolevyn reikiin myös pelkillä ruuveilla ilman taustalevyä. Esimerkkiasennus tehdään LGA 1366 -kantaiselle emolevylle, jonka kanssa ruuvien kohdille taustalevyn ja emolevyn väliin asetetaan pienet muoviset korokerenkaat.
Pitkät kiinnitysruuvit työnnetään läpi sekä taustalevystä että emolevyn rei’istä, jonka jälkeen emolevyn voi kiepauttaa oikein päin. Kiinnitysruuvien juureen pujautetaan muovinen ja metallinen prikka, jonka jälkeen tulee blokin kiinnityksen hankalin vaihe. Pienet kiinnitysmutterit on kierrettävä pitkään ruuviin sormipelillä. Perustason rautakauppaosien käyttö on ehkä edullista, muttei kovin käyttäjäystävällistä.
Kun mutterit on saatu kierrettyä ruuvien juureen, asetetaan blokki suorittimen päälle. Tämän jälkeen blokki ristiinkiristetään paikalleen jousien ja sormimutterien avulla. Kiristyksen kanssa kannattaa olla tarkkana, sillä mekanismi tuntuu sallivan ylikiristyksen, jolloin emolevy menee melkoiselle mutkalle. Yleisesti ottaen vesiblokin asennus on mukavaa puuhaa, sillä tilaa on huomattavasti enemmän, kuin ilmajäähdytteisten coolerien kanssa.
Viimeisenä vesisäiliö löysi paikkansa kotelon takapaneelista, eli muoviset kiinnityskourat kiinnitettiin ruuvilla ja mutterilla takapaneelin ilmanvaihtoaukkoihin. Tankki sijoitettiin letkulähdöt alaspäin ja liittiminä käytettiin 90-asteen kulmamallia. Säiliön kiinnittäminen kotelon ulkopuolelle on looginen ratkaisu – neste lisätään säiliön kautta, joten lutraaminen on helpointa tehdä kotelon ulkopuolella. Kun yksittäiset komponentit on saatu käyttövalmiiksi on aika pätkiä letkut ja liittää ne komponentteihin. Letkujen mittojen kanssa kannattaa olla tarkkana, jotta ne saa kulkemaan kotelossa siististi. Testikokoonpanossa käytetyt PVC-letkut toimivat pehmeydestään huolimatta mainiosti kierrettävien liittimien kanssa, eikä liittimien kiristysvaiheessa esiintynyt ikävää letkun kiertymistä.
Tiiviystestauksen jälkeen on vuorossa yksi vesijäähdytyksen asentamisen ikävimmistä vaiheista, eli ilmakuplien poistaminen järjestelmästä. Joskus ilmaus onnistuu todella helposti, mutta toisaalta ilmakuplien häätäminen saattaa olla todellisen työn takana. Ilman poistamista voi pyrkiä helpottamaan esimerkiksi nestekierron korkeimpaan kohtaan asennettavalla letkuhaaralla, jollaista testikokoonpanosta ei kuitenkaan löytynyt. Yksi ikävimmistä ilmakuplapyydyksistä on jäähdytyskenno ja tälläkin kertaa se aiheutti ylimääräistä päänvaivaa, vaikka kennosta löytyikin oma ilmausruuvi. Myös hieman pidempi vesisäiliömalli olisi helpottanut ilmausvaihetta, sillä kierrosta paineella säiliöön palannut neste aiheutti kuplia, jotka palasivat helposti takaisin kiertoon. Hauskana yksityiskohtana räikeän pinkki jäädytysneste muuttui hyvin pian kiertoon päästyään lähes kirkkaaksi.
Kun jäähdytysjärjestelmä oli toimintavalmiudessa, oli aika kiinnittää komponentit tietokonekokoonpanoon. Jäähdytin löysi paikkansa Cooler Master HAF 932 -kotelon katosta, josta löytyy valmiit paikat kahdelle 120 mm tuulettimelle sekä riittävästi tilaa paksummallekin kennolle. Yksi vesijäähdytyksen kiistattomista eduista liittyy juurikin jäähdyttimen sijoitusmahdollisuuksiin – lämpö siirtyy letkujen kautta jäähdyttimeen ja siitä suoraan ulos kotelosta. Kennon molemmilta puolin löytyy M3-kierteet tuulettimille tai kiinnitysruuveille, mutta ongelmaksi muodostui riittävän lyhyiden ruuvien löytäminen. Pienen rautakauppakierroksen jälkeen lyhyimmät löydetyt ruuvit olivat kokoa M3x12, jotka nekin olivat vielä hieman liian pitkät. Muutaman prikan avulla kenno saatiin kuitenkin kiinnitettyä tukevasti kotelon kattoon ja siellä tuulettimet huolehtivat samalla myös kotelon ilmanpoistosta.
Järjestelmän pumppu päätettiin sijoittaa kotelon pohjalle virtalähteen viereen. Epätodennäköisen pumpun vuodon sattuessa neste pääsee valumaan suoraan ulos kotelon pohjan rei’istä. Pumpun ja kotelon pohjan väliin asennettiin ylemmässä kuvassa näkyvä vaimennussetti, jolla on hintaa noin neljä euroa. Vaimennussetti koostuu liimapinnoilla varustetusta velcro-teipistä sekä bitumilla varustetusta vaimennusmatosta. Velcro-teippi on tarkoitettu liimattavaksi vaimennusmaton molemmin puolin, jonka jälkeen koko komeus liimataan kiinni pumppuun ja kotelon pohjaan. Tämä yhdistelmä vaimentaa tehokkaasti värinät ja mahdollistaa pumpun irrottamisen velcro-tarrapinnan ansiosta.
Vaikka CM HAF 932 -kotelosta löytyykin letkujen läpiviennit, niiden sijainti oli testijärjestelmän komponenttisijoittelun kannalta hieman hankala, joten letkut päätettiin vetää perinteiseen tapaan läpi tyhjästä lisäkorttipaikasta. Mahdollisten terävien peltireunojen kanssa on oltava tarkkana, ettei letkuihin synny viiltoja.
Esimerkkikokoonpano valmiina Cooler Master HAF 932 -koteloon asennettuna. Letkuihin jätettiin hieman ylimääräistä pituutta, jotta kotelon sisälle jäisi tarpeen vaatiessa hieman pelivaraa. Ylimääräinen letkukieppi on piilotettu alimpiin 5,25″ asemapaikkoihin. Kiertojärjestys on perinteinen – neste lähtee takapaneelissa sijaitsevasta tankista ja kulkee korttipaikan läpi kotelon pohjalla olevalle pumpulle. Pumppu sylkee nesteen eteenpäin prosessoriblokille, josta se jatkaa matkaansa ylös kennolle jäähtymään. Jäähdyttimeltä matka jatkuu takaisin alas ja korttipaikan läpi alkupisteeseen vesisäiliölle.
