Pentium M työpöydälle

30.04.2005 00:00

Muropaketissa tutustutaan tällä kertaa joukkoon mielenkiintoisia tuotteita, joiden avulla kannettavista tietokoneista tutut Intelin Pentium M- ja Celeron M -sarjojen prosessorit saadaan valjastettua työpöytäkäyttöön. Esittelyn kohteeksi ovat päässeet siis DFI:n pieni ja pippurinen 855GME-MGF-emolevy Socket 479 -prosessorikannalla ja Asuksen CT-479-adapteri, jonka avulla Asuksen Pentium 4 -emolevyn voi muuttaa tukemaan Pentium M -prosessoreita. Mukana on lisäksi joukko suorituskykytestejä, joissa Pentium M 770 -prosessorilla terästetyt testiemolevyt saavat vastaansa AMD:n Athlon 64 FX-55- ja Intelin Pentium 4 660 -prosessorit.

Piirisarjat

DFI:n 855GME-MGF on mielenkiintoinen tapaus, sillä emolevyltä löytyy northbridgenä Intelin 855GME-mobiilipiiri ja southbridgenä Intelin 6300ESB-palvelinpiiri. 855GME tarjoaa virallisesti tuen 100 megahertsin väylätaajuudella toimiville Pentium M -prosessoreille, mutta DFI on epävirallisesti ilmoittanut emolevyn tukevan myös 133 megahertsin väylätaajuudella toimivia uusia Pentium M -prosessoreja. Muistituki on vanhahtava ja yksikanavainen muistiohjain tukeekin vain DDR333-muisteja. Näytönohjaimelle piirisarjasta löytyy puolestaan yksi AGP 4x -väylä. Koska kysymys on kannettaviin tietokoneisiin tarkoitetusta piirisarjasta, on mukana toki myös Intelin integroitu näytönohjain.

Verrattuna 855GME-piirin kanssa yleensä käytettyyn ICH4-southbridgeen, löytyy 6300ESB:stä erikoisuutena tuki 64-bittiselle PCI-X-väylälle ja natiivi SATA-tuki RAID-ominaisuuksilla. Muuten piirisarjan ominaisuudet ovat nykymittapuun mukaan varsin heikot ja esimerkiksi USB 2.0 -portteja piiriltä löytyy vain neljä. Kokonaisuutena DFI 855GME-MGF -emolevyn piirisarja on nykykehityksestä jälkeen jäänyt viritys, mutta sisältää kuitenkin kaikki perustyöpöytäpiirisarjaltakin vaadittavat ominaisuudet.

Asus CT-479 -adapterin käyttökohteeksi valittiin Asus P4C800-E Deluxe -emolevy, joka perustuu Intelin 875P- ja ICH5R-piireihin. Emolevy julkaistiin alun perin vuoden 2003 elokuussa, joten aivan uunituoreesta uutuudesta ei ole kysymys. Piirisarjan ominaisuuksia on käsitelty Muropaketissa jo aiemmin esimerkiksi Gigabyte GA-8KNXP -artikkelin yhteydessä. DFI:n 855GME-MGF-emolevyyn verrattuna 875P-piirisarjan kehittyneempiin ominaisuuksiin kuuluvat muun muassa kaksikanavainen muistiohjain ja AGP 8X -tuki.

DFI 855GME-MGF

DFI 855GME-MGF on yksi harvoista markkinoilta löytyvistä Socket 479 -emolevyistä työpöytäkäyttöön. Micro-ATX-kokoinen musta emolevy on lisäksi hinnoiteltu varsin korkealle, sillä hintalapussa lukee peräti 225 euroa.

Emolevy toimitetaan pienessä pakkauksessa tarpeellisimpien oheistuotteiden kera. Emolevyn mukaan on laitettu IDE- ja levykeaseman kaapelit, kaksi SATA-kaapelia, SATA-virta-adapteri, I/O-takapaneeli, jumppereita, käyttöohjeet, ajuri-CD ja minikokoinen cooleri Pentium M -prosessorille. Oheistuotevalikoimaa ei voi kutsua erityisen kattavaksi.

I/O-takapaneelin liittimet edustavat pääasiassa tuttua linjaa, poikkeuksena toisen COM-portin paikalta löytyvä integroidun näytönohjaimen VGA-liitin. Kaikki emolevyn piirisarjan tukemat neljä USB 2.0 -liitintä löytyvät suoraan takapaneelista ja mukaan on mahtunut lisäksi Firewire- ja RJ-45-liittimet.

Ominaisuudet

Hintaansa nähden 855GME-MGF:n ominaisuudet ovat varsin vaatimattomat. Piirisarjan SATA-ohjain tukee kahta SATA-porttia RAID-ominaisuuksin ja IDE-ohjain tarjoaa kaksi UltraDMA 100 -väylää. 855GME:n integroitu näytönohjain toimii 250 megahertsin kellotaajuudella ja käyttää muistinaan keskusmuistia. 2D-ominaisuuksien lisäksi se tukee myös 3D:tä, joskaan suorituskyky ei ole mainittavan korkea. Integroidun näytönohjaimen lisäksi emolevyltä löytyy myös AGP 4X -liitäntä, joka mahdollistaa tehokkaan näytönohjaimen liittämisen emolevyyn.

Southbridgen erikoisominaisuuksiin kuuluu 64-bittinen PCI-X-väylä, jonka DFI on hyödyntänyt emolevyssään. Yhden PCI-X-liitännän lisäksi käytettävissä on vielä kaksi tavallista 32-bittistä PCI-paikkaa. Äänipuolella DFI luottaa Realtekin paljon äänenlaadultaan haukuttuun ja hinnaltaan kehuttuun ALC655-äänipiiriin. Äänenlaatua turvaamaan on kuitenkin saatu digitaalinen äänen ulostulo, joskaan valmista liitintä emolevyn mukana ei toimiteta. Erikoismaininnan DFI:n ratkaisu saa kuitenkin peräti kahden watin vahvistimesta, jonka teho riittää ajamaan hyvin kuulokkeita, sekä pieniä passiivisia kaiuttimia ilman ulkopuolista vahvistusta.

Verkkokortin virkaa emolevyllä puolestaan toimittaa Realtekin RTL8110S, jonka teoreettinen huippunopeus on yksi gigabitti sekunnissa. PCI-väylään liitettynä maksiminopeutta tosin on mahdotonta saavuttaa. Itseasiassa myös emolevyltä löytyvän PCI-X-väylän huikea 533 megatavun siirtonopeus sekunnissa hyytyy viimeistään south- ja nortbridget liittävään linkkiin, jonka nopeus on vaatimattomat 266 megatavua sekunnissa. Odotettujen perusominaisuuksien lisäksi VIAn VT6307-piiri tarjoaa kaksi Firewire-porttia, joista toinen löytyy emolevyn I/O-takapaneelista ja toiselle on jätetty liittimet emolevyn pintaan.

Muut ominaisuudet

Muiden ominaisuuksien puolella lienee hyvä mainita DFI:n erikoisesta ratkaisusta käyttää omaa epästandardia jäähdytyselementtiä prosessorin jäähdytykseen. Erittäin pieni alumiiniripa 40 millimetrin tuulettimen kera ei jätä paljoa valinnanvaraa. Esimerkiksi Aopenin Socket 479 -emolevystä löytyy standardi Pentium 4 -coolerikehikko, joka tarjoaa huomattavasti laajemmat mahdollisuudet. Hyvänä puolena täytyy toki tunnustaa DFI:n vakiojäähdyttimen teho varsin riittäväksi Pentium M -prosessorille.

Micro-ATX-mallisen emolevyn tila on rajattu ja niinpä 855GME-MGF onkin varsin kompakti kokonaisuus. Muistipaikkoja emolevyltä löytyy kaksi kappaletta, jolloin suurimmaksi mahdolliseksi muistimääräksi jää kaksi gigatavua. Muistipaikkojen takaa löytyvät tuttuun tyyliin kaksi IDE-liitintä, levykeaseman liitin ja normaali 20-pinninen ATX-virtaliitin. 12 voltin lisävirtaliitintä ei emolevyltä löydy.

Southbridge on saanut päälleen mustan alumiinisiilen, jonka vierestä löytyvät emolevyn kaksi SATA-liitintä. Integroitujen ihmeiden joukkoon kuuluu myös piirilevyn pintaan juotettu piipperi. Biosin tyhjäysjumpperi on harmittavasti laitettu aivan piirisarjaa viilentävän jäähdytyselementin viereen, joten jumperin käyttö on erittäin hankalaa. Kaikeksi onneksi emolevyn mukana toimitetaan pitkän mallisia jumppereita pussillinen, joten hankalan lyhyen jumpperin korvaaminen sellaisella on ensimmäinen askel valaistumiseen.

PCI-, PCI-X- ja AGP-liittimien rivistö on lyhyt, kuten kaikissa micro-ATX-emolevyissä. PCI Express -liittimiä emolevy ei tarjoa.

Prosessorikannan ympäristö on kuin suurkaupungin keskustasta. Välittömään tuntumaan on laitettu niin tuuletinliitintä kuin korkeita kondensaattoreita. Suurista prosessoricoolereista unelmoivien ei tarvitse vaivautua tämän emolevyn kohdalla lähimmän jälleenmyyjän oven taakse jonottamaan. Itse prosessorikanta poikkeaa hieman lähes vastaavan näköisestä Socket 478 -kannasta Pentium 4 -prosessoreille. Tilan ja painon säästämiseksi Socket 479 -prosessori kiinnitetään pyöräyttämällä Socket lukkoasentoon talttapäisellä meisselillä.

Emolevyn kaksivaiheinen virransyöttö ei ole järeää tekoa, sillä Pentium M -prosessoreiden virrankulutus on suorastaan minimaalinen uhmakkaimpiin työpöytäprosessoreihin verrattuna. Emolevyllä DFI on käyttänyt Taiwanilaisia ja Japanilaisia KZG:n ja KME:n kondensaattoreita.

Piirisarjan päälle on kiinnitetty passiivinen jäähdytysratkaisu, joka on kooltaan lähes yhtä suuri kuin itse prosessorin jäähdytys. Emolevyn pienestä koosta huolimatta AGP-liitin on sijoitettu riittävän etäälle muistipaikoista, jolloin muistimoduuleiden asentaminen onnistuu vaivatta myös näytönohjaimen ollessa jo emolevyllä paikoillaan. AGP-liittimen kiinnitysmekanismi on niin ikään toimiva.

DFI on onnistunut pienen micro-ATX-kokoisen 855GME-MGF:n komponenttien sijoittelussa varsin mainiosti ja prosessorikannan ympäriltä löytyvän tilan vähyyttä lukuun ottamatta ongelmia ei juuri ole. Toki vain kaksi muistipaikkaa ja hillitty määrä PCI-väyliä saattaa rajoittaa vaativimpia kokoonpanoja, mutta peruskäyttöön kaikki vaikuttaa olevan kunnossa.

BIOS

DFI 855GME-MGF:n BIOS perustuu tuttuun ja turvalliseen Award Phoenixin pohjaan. DFI ei ole lisännyt biosiin juurikaan esimerkiksi Lanparty-emolevysarjastansa tuttuja ylikellotusominaisuuksia, mutta peruskäyttöön ja pieneen ylikellotukseen säätöjä on riittävästi.

Frequency/Voltage Control -valikon takaa löytyvät prosessorin ja muistien nopeusasetukset. Prosessorin väylätaajuutta on mahdollista nostaa 100 megahertsistä aina 250 megahertsiin. Muistin väyläasetuksia löytyy puolestaan 1:1, 4:3, 5:4 ja 5:3, joista 5:4:n ja 5:3:n toimivuus osoittautui testeissä huonoksi. PCI/AGP-lukituksen lisäksi biosista saa säädettyä jakajaa myös erikseen, joskin myös jakajien toimivuus todettiin testeissä epäilyttäväksi. Huomion arvoista on se, että SATA-kellotaajuuden lukitusta emolevyltä ei löydy.

Jännitesäätöjen osalta emolevyllä on tarjottavanaan hyvin vähän ja ainoastaan prosessorin käyttöjännitteeseen pystyy kajoamaan. Säätövaraa on annettu välille 0,7-1,356 V, eli vakiojänniteestä alaspäin. Kerrointa testiprosessorillamme pystyi säätämään vapaasti 6-16 välillä. Jotain erikoisuuksia emolevyn biosista sentään löytyy ja ne ovat tällä kertaa MemTest86+- ja CPUtest86+-rasitusohjelmat, joilla pystyy testaamaan prosessorin ja muistien toimivuutta ilman käyttöjärjestelmää.

Muistiasetusten puolelta löytyvät vain perussäädöt.

Lämpötilojen ja jännitteiden tarkkailu seuraa tärkeimpiä kohteita. Jännitteiden tarkkailussa mukana on virtalähteen jännitelinjojen lisäksi prosessorin ja piirisarjan jännitteet. Prosessorin lämpötilan tarkkailu ei toiminut aivan loogisesti, vaan pyrki prosessorin ollessa levossa näyttämään mahdottomia arvoja.

Emolevyn biosista uupuu joitakin ylikellotusemolevylle tyypillisiä asetuksia, kuten jännitteen säädöt. Ilman näitä ylikellottajia koskevia puutteita kokonaisuus on hyvin hanskassa ja mitään erityisiä ongelmakohtia ei voi havaita.

Asus CT-479 on adapteri, jolla Socket 478 -emolevyyn saa kiinni Socket 479 -prosessorin. Toistaiseksi adapterille on olemassa tuki ainoastaan joissakin Asuksen omissa Socket 478 -emolevyissä, mutta määrä kasvaa kokoajan. Muropaketin testiä varten hankittiin Asus P4C800-E Deluxe -emolevy, jonka uusin BIOS tukee adapteria.

Adapteri toimitetaan pienessä laatikossa, jossa mainostetaan Pentium M -prosessoreiden hiljaisuutta ja adapterin edullisuutta verrattuna aitoon Pentium M -emolevyyn. CT-479:stä ei toistaiseksi ole saatavilla suomalaisilta jälleenmyyjiltä, mutta tilanteen voi odottaa parantuvan lähiaikoina.

Adapterin ohella laatikon sisältä löytyvät Asusin oma erikoisvalmisteinen cooleri, kiinnitysraudat, virta-adapteri ja ohjekirja.

CT-479 sisältää pienen piirilevyn ja virransyötön komponentteja. Socket 479 -prosessorikannan lisäksi adapterin päälle on asennettu pieni virtaliitin ja kaksi jumpperia.

Takapuolelta CT-479 on hyvinkin hillitty, Socket 478 -prosessorikantaan sopivan liittimen lisäksi juuri muuta ihmeteltävää ei voi löytää. Adapteriin sopivat ainoastaan Pentium M- ja Celeron M -prosessorien perusversiot. Low Voltage tai Ultra Low Voltage -versioita adapteri ei tue.

Ainoat adapterin ja Pentium M -prosessorin kannalta oleelliset asiat löytyvät piirilevyn kulmasta. Jumppereilla asetetaan adapterin väylätaajuus vastaamaan prosessorin taajuutta ja virtaliittimeen kytketään muun muassa levykeasemissa ja joissakin näytönohjaimissa käytetty pieni molex-virtaliitin.

Adapterin mukana toimitettu jäähdytyselementti on valmistettu alumiinista ja on normaaleja Pentium 4 -coolereita selvästi matalampi. Lisäksi adapterin sivusta löytyville liittimille ja jumppereille on tehty cooleriin aukko sopivuuden takaamiseksi. Kuten DFI:n tapauksessa, niin myös Asuksen adapterin yksi huonoista puolista on mukana tulevan coolerin pakollinen käyttö. Kaikeksi onneksi Asuksen coolerin tuuletin on hiljainen käytössä.

Asus P4C800-E Deluxe on tunnustetusti yksi parhaimmista Socket 478 -emolevyistä, joten siltä osin alusta on varsin hyvin kunnossa. Emolevyn ominaisuudet, suorituskyky ja laajennettavuus antavat hyvät lähtökohdat toimivan Pentium M -työpöytäkoneen rakentamiseen.

Asennusvaiheessa adapteri sujautetaan suoraan emolevyltä löytyvään prosessorikantaan ja lukituskampi painetaan kiinni. Ennen asennusta on kuitenkin syytä varmistaa, että emolevyn BIOS tukee adapteria, jotta epämiellyttävältä käynnistysongelmalta vältyttäisiin myöhemmässä vaiheessa.

Pentium M -prosessori asennetaan adapteriin helläkätisesti ja lukitaan paikoilleen ruuvimeisselillä. Viimeistään tässä vaiheessa on syytä tarkistaa adapterista löytyvien jumpperien oikea asento.

Herkkää suojaamatonta Pentium M:n ydintä varten Asus CT-479-adapterin mukana toimitettavasta coolerista löytyy asennusta helpottava pehmeä kaulus. Cooleriin on lisäksi levitetty kohtalaisen laadukas lämpöä johtava tahnakerros. Itse coolerin pohjan pintakäsittely on varsin karkea ja urat alumiinin pinnassa tuntee herkästi sormin koskettelemalla.

Adapteriin asennetaan lopuksi paikoilleen virtajohto ja cooleri painetaan paikoilleen oikeinpäin. Mukana toimitettavat kiinnityssalvat vaativat asennettaessa varovaisuutta, sillä molempia puolia on painettava samanaikaisesti yhtä suurella voimalla, jotta alla oleva Pentium M -prosessori säilyy pelikuntoisena.

Onnistuneesta asennuksesta emolevy palkitsee vilauttamalla rohkeaa Pentium M -logoa ruudun alakulmassa. Mikäli kokoonpano ei käynnisty, on kysymyksessä luultavasti vanhalla BIOS-versiolla varustettu emolevy. Toistaiseksi tuki CT-479-adapterille löytyy Asuksen P4P800 SE-, P4P800-VM- ja P4C800-E Deluxe -emolevyistä.

Vanhin adapteria tukeva BIOS P4C800-E Deluxe -emolevylle on päivätty maaliskuulle. Tällä hetkellä suomalaisilta jälleenmyyjiltä saatavat Asuksen emolevyt on varustettu vanhemmilla BIOS-versioilla, jotka eivät adapteria ilman BIOS-päivitystä tue.

Lämpötilatesteissä selvitettiin DFI:n ja Asuksen mukana toimitettujen jäähdytysratkaisujen tehoa ja toimivuutta tämän hetken tehokkaimmalla Pentium M 770 -prosessorilla. Mittaukset suoritettiin sekä emolevyn prosessorilämmön seurantaa apuna käyttäen että varmemmin suoraan jäähdytyselementin pohjasta. Lepotilassa kokoonpanon annettiin levätä Windowsin työpöydällä ja rasituksessa prosessoria rasitettiin CPUBurn K7 -ohjelmalla. Asus CT-479 -adapteri ei tue Pentium M -prosessorien edistyneitä virransäästöominaisuuksia, joten prosessorin käyttöjännite ja kellotaajuus pysyivät kautta koko testin samana. Myös DFI:llä oli pieniä ongelmia virransäästötilojen kanssa, joten testit ajettiin molemmilla testikohteilla kiinteillä kellotaajuuksilla.

Testitulokset paljastavat Pentium M:n mykistävän alhaisen tehonkulutuksen. Vakiona jopa DFI:n pikkuruinen jäähdytyselementti kykeni pitämään lämpötilansa jatkuvassa rasituksessa 37 asteessa, Asuksen selvästi isomman jäähdytysratkaisun pitäessä lämpötilan 31,5 asteessa. Molempien emolevyjen lämpötilamittaukset vaikuttivat antavan kohtuullisen todenmukaisia lukuja rasituslämpöjen osalta. Levossa DFI sen sijaan ilmoitti prosessorin ytimen lämpötilaksi täsmälleen sitä jäähdyttävän siilen lämpötilan, kun Asuksen emolevyllä lämpötila oli joitakin asteita korkeampi.

Ylikellottaessa lämpötilat pysyivät hallussa suorastaan käsittämättömän hyvin. Asuksella kellotaajuuden nosto 2,13 gigahertsistä 2,6 gigahertsiin nosti prosessorin lämpötilaa rasituksessa vain 3,5 asteella. Lämmöt nousivat saman verran myös DFI:llä suoritetuissa testeissä, kun kellotaajuus nostettiin 2,4 GHz:iin.

Asus P4C800-E Deluxen ja CT-479-adapterin yhteistyö poiki ylikellotustulokseksi pyöreät 2,6 gigahertsiä. CT-479-adapterin yksi harmillinen sivuvaikutus on prosessorin jännitesäätöjen katoaminen emolevyn ominaisuuksista, joten ylikellotus suoritettiin vakiojännitteellä. Pienellä modifikaatiolla on emolevyltä mahdollista saada suurempiakin jännitteitä prosessorille. 2,6 gigahertsin kellotaajuudella Asus asetti muistijakajaksi 4:5, jolloin muistien nopeudeksi tuli 203 megahertsiä.

DFI 855GME-MGF:n ylikellottaminen osoittautui lopulta yllättävän vaikeaksi operaatioksi, sillä vastaan asettui SATA-ohjain, joka ei välittänyt emolevyn biosista löytyvästä PCI/AGP-lukituksesta. Käytännössä emolevyn ylikellottaminen käyttäen SATA-emolevyä on lukitusta käytettäessä mahdotonta, mutta biosista löytyvien jakajien avulla väylätaajuutta saatiin testikokoonpanolla nostettua kuitenkin aina 150 megahertsiin asti, jolloin testiprosessorin kellotaajuudeksi saatiin pyöreät 2,4 gigahertsiä. Muistit toimivat 2,4 gigahertsin kellotaajuudella tasan 200 megahertsin nopeudella 3:4-muistijakajalla.

Molempien testikokoonpanojen ylikellottamista haittaavat huonot ylikellotussäädöt. Asuksen muistijännitesäädön suurin sallittu arvo 2,8 V on vähän ja adapterin takia prosessorijännitteen säätäminen on mahdotonta. DFI:llä muistijännitesäätöä ei puolestaan edes ole olemassa ja prosessorin jännitettäkin saa säädettyä vakiota korkeammaksi kokonaista 0,16 V. Lisäksi jäähdytyslaitteiston epästandardit kiinnitysmenetelmät vaativat tee-se-itse-henkistä yrittämistä esimerkiksi kompressorijäähdytystä viriteltäessä.

Testit

Testeissä vertailuemolevyjen BIOS-asetukset on säädetty nopeimpiin mahdollisiin. DDR-muistit kussakin testiemolevyssä on säädetty asetuksiin 2-2-2-5 ja muut emolevyltä löytyvät muistiasetukset on niin ikään asetettu mahdollisimman kireiksi. Testialustana toimii Windows XP SP2.

Testikokoonpanoista yhteenveto alla olevassa listassa

  • Prosessorit: Athlon 64 FX-55, Pentium 4 660, Pentium M 770
  • Muisti: Kingston HyperX KHX3200ULK2 2×512 MB 2-2-2-5
  • Emolevyt: Gigabyte K8NSNXP-939 (nForce3 250), DFI Lanparty 875P-T (i875P), Asus P4C800-E Deluxe (i875P), DFI 855GME-MGF (i855GME)
  • Kiintolevy: Seagate Barracuda V 120 GB
  • Näytönohjain: ATI Radeon X850XT PE (AGP)

Testitulokset

Prosessoritehoa vaativa MP3-tiedoston pakkaus sujuu enimmäkseen prosessorin määräämällä tahdilla, jolloin emolevyllä ei juurikaan ole merkitystä. Pentium M ei ole parhaimmillaan MP3-tiedostojen pakkauksessa ja niinpä vertailuprosessorit painavat ohi jopa ylikellotetuista kokoonpanoista. Ohjelmana CDex 1.51, koodekkina Lame MP3 Encoderin versio 1.30 ja asetuksina High Quality, 256 kbps. Pienempi tulos on parempi.

WinRAR 3.42 -ohjelmalla tehty pakkaustesti puolestaan vaatii prosessoritehon lisäksi muisteilta ja muistiohjaimelta paljon. AMD Athlon 64 FX-55 painaa integroidun muistiohjaimen antaman etumatkan turvin johtoon, mutta ylikellotettu Pentium M seuraa tiukasti perässä. Testissä Asus CT-479:n ja P4C800-E Deluxen tarjoama kaksinkertainen muistikaista DFI:n emolevyyn verrattuna osoittautuu korvaamattomaksi eduksi. 3dmark03-340.exe-tiedosto pakattiin testissä pakkausasetuksella ”best”. Pienempi tulos on parempi.

Unreal Tournament 2004 on varsin CPU-intensiivinen peli varsinkin pienillä resoluutioilla. Testissä ajettiin Colossus-kentässä nauhoitettu BotMatch-demo pienellä 640×480-resoluutiolla. Pelitestien puolella Pentium M antaa samalla kellotaajuudella toimivalle Athlon 64 FX-55:lle kovan vastuksen, mutta häviää vakiona niin AMD:n kuin Intelinkin tehokkaille työpöytäprosessoreille. Asuksen kaksikanavaisen muistiohjaimen ylivoima näkyy tässäkin testissä selvästi. Suurempi tulos on parempi.

Doom 3 -testissä ajettiin timedemo demo1 640×480-resoluutiolla kuvanlaatuasetusten ollessa Medium Qualityssä. Tuloksista näkee Pentium M:n mieltymyksen pahaan ja jopa DFI taistelee heikkoine muistiohjaimineen Pentium 4 660:stä vastaan tasaväkisesti. Vakioprosessoreja vertailtaessa FX-55 on edelleen liian kova pala Pentium M 770:n purtavaksi. Suurempi tulos on parempi.

SiSoft Sandran optimoimaton ja bufferoimaton muistitesti paljastaa hyvin emolevyjen väliset erot. Muistitesti lavertelee Pentium M -kokoonpanojen heikon suorituskyvyn raakaa muistikaistaa mittaavan synteettisen testin osalta. Ero yhdellä muistikanavalla varustetun DFI:n ja kahdella muistikanavalla varustetun Asuksen välillä jäivät yllättävän pieniksi. Suurempi tulos on parempi.

Pienempi tulos on parempi.

Varsinkin SuperPi 1M -testissä Pentium M on lähes voittamaton, FX-55:n tehdessä kevyttä vastarintaa. Mukana SuperPi-testeissä on myös Asus V6000V:llä ajetut tulokset. V6000V:n sisältä löytyy sama Pentium M 770 -prosessori, jota testeissä on käytetty DFI:n ja Asuksen kokoonpanoissa. SuperPi 8M -testissä Pentium M:n voittamattomuus rupeaa rakoilemaan ja vakiokellotaajuuksilla jo Pentium 4 660:nkin ohittaa uupuneen soturimme. Pienempi tulos on parempi.

3DMark03:n CPU-testissä Pentium M ei ole parhaimmillaan. Asus adaptereineen kykenee kuitenkin pitämään maljaa korkealla kaksikanavaisen muistiohjaimen turvin tässäkin testissä. Suurempi tulos on parempi.

3DMark05:n CPU-testissä tilanne kääntyy entistäkin epäsuotuisammaksi Pentium 4 660:n ja FX-55:n liekittäessä jopa ylikellotetun Asus-kokoonpanon. Suurempi tulos on parempi.

Aquamark03-testissä Pentium M lyö taas tulta ja jyvät alkavat erottua akanoista. Suurempi tulos on parempi.

KribiBench 1.1 -testissä mitataan kokoonpanon suorituskykyä renderöintinopeudessa. Pentium 4 660 tekee selvää muista, mutta Pentium M ei jää silti kovemman teräksen varjoon, vaan pinnistelee mukana. Suurempi tulos on parempi.

Photoshop-testeissä käytettiin Driverheavenin testiohjelmaa. Vakiona Pentium M ei kykene peittämään loistollaan muita, vaan jää pitämään perää. Erot DFI- ja Asus-kokoonpanojen kesken on kohtalaisen vähäinen. Pienempi tulos on parempi.

Cinebench 2003 -testissä mitataan jälleen renderöintinopeutta. Ohjelma osaa hyödyntää Pentium 4 660:n HyperThreading-ominaisuutta, joka siivittääkin Intelin tehoprosessorin voimaan ja kunniaan. Tässä testissä Pentium M -alustojen muistiohjaimien väliset erot eivät vaikuta, vaan suorituskyky seuraa loogisesti prosessorin kellotaajuutta. Pienempi tulos on parempi.

Suorituskykytestit paljastavat Pentium M:n tehon myös työpöydällä. Pentium M:n suurimmat valttikortit ovat ilman muuta pienessä virrankulutuksessa, mutta myös suorituskyky on erinomainen. Verrattaessa Asuksen adapterilla varustettua kokoonpanoa DFI:n aitoon Pentium M -emolevyyn, ovat tulokset myös selvät. Kaksikanavaisen muistiohjaimen hyödyt ovat kiistattomat ja 855GME-piirisarjan vanhuus alkaa näkyä tiukassa taistossa.

Loppusanat

Pentium M -prosessori on suunniteltu alusta alkaen pientä virrankulutusta ja lämmöntuottoa varten. Nykyisten työpöytäkoneiden virrankulutus vaikuttaa karkaavan käsistä ja monet tietokoneiden käyttäjät haaveilevatkin hiljaisesta ja tehokkaasta kokoonpanosta tietämättä vastausta ongelmaan. Tehokkaimmat Pentium 4 -kokoonpanot kuluttavat testien mukaan lähes 300 wattia tehoa, AMD:n jäädessä reiluun 200 wattiin. Pentium M -kokoonpano varustettuna samoilla oheislaitteilla kuluttaa tehoa vain murto-osan tästä jääden reiluun 100 wattiin. Kun kysymys on toimistokäyttöön tai esimerkiksi kuvankäsittelyyn tarkoitetusta kokoonpanosta, jossa huippunäytönohjain ei kuluta leijonanosaa tehosta, ovat luvut vielä matalammat.

Työpöydille tarkoitettuja Pentium M -ratkaisuja on alkanut ilmaantua yhä enemmän ja enemmän markkinoille, ja katselmuksessa tällä kertaa olleet Asuksen ja DFI:n versiot edustavat varmasti kahta päälinjaa. Asuksen adapteri on varsin nerokas keksintö ja tarjoaa päivitysmahdollisuuden Asuksen Socket 478 -emolevyn omistajalle. Lisäksi adapterin ja uuden emolevyn hinta yhdistettynäkään ei nouse useimpien Pentium M -emolevyjen yläpuolelle. Vastineeksi ostoksesta adapteri tarjoaa muihin ratkaisuihin verrattuna paremman suorituskyvyn. Haittapuolena adapterin käytöstä jää jäähdytysratkaisujen rajoittuneisuus. Mukana tuleva cooleri on kuitenkin varsin kelvollinen kapistus ja riittää hienosti äärimmäisyyksiin hiljennettynäkin Pentium M- ja Celeron M -prosessoreille. Ylikellotusta ajatellen adapterin ongelmaksi jää jäähdytysratkaisun lisäksi prosessorin käyttöjännitteen säätömahdollisuuden uupuminen.

DFI 855GME-MGF on kelvollinen Micro-ATX-emolevy. Suorituskyky on kohtalainen, mutta ei pärjää tehokkaammilla piirisarjoilla varustetuille emolevyille. Ominaisuuksien puolella DFI:n valikoima jää vähän vaisuksi varsinkin suhteutettuna emolevyn hintaan, joka on suuri. Ylikellotuspuolella suurimmiksi ongelmiksi nousevat puolestaan SATA-kellotaajuuden lukitsemismahdollisuuden puute ja muistijännitesäätöjen puute. Myös epästandardi cooleri ja kiinnitysmetodi eivät aiheuta poskelle kuolaamista.

>> Takaisin pääsivulle

Antti Valkeinen 30. Huhtikuuta 2005 (antti.valkeinen@https://muropaketti.com)