Asennus ja vertailua
Asennus
Englanninkieliset käyttöohjeet on koottu A5-kokoiseen ja 14-sivuiseen ohjekirjaseen. Sisältö koostuu pääosin tekstistä sekä selkeistä mustavalkoisista esimerkkikuvista. Ohjeiden selkeydessä ei ole juurikaan parantamisen varaa. Huonoista ohjeista mahdolliset asennusongelmat eivät siis ainakaan johdu.
Asennus aloitetaan valitsemalla tarvittavat asennustarvikkeet. Esimerkkitapauksessa asennus suoritetaan LGA 1366 -kantaiselle emolevylle. AMD- ja Intel-puolen tarvikkeet ovat eriteltyinä omiin pusseihinsa. Kuvassa näkyy universaali taustalevy keskellä, AMD-asennustarvikkeet vasemmalla ja Intel-tarvikkeet oikealla. Lisäksi etualalla näkyy toimitussisältöön kuuluva ja valmistajan suosittelema TX-3-lämpötahna yhden gramman ruiskussa.
Metallisen taustalevyn läpi asetetaan tasakantaiset pitkät kierretapit. Levyn pintaa on merkitty reiät kullekin prosessorikannalle. Kierretappi ei pääse pyörimään taustalevyssä olevaan pieneen hahloon asettuvan väkäsen ansiosta. Tapit kiristetään paikalleen pienten sormimutterien avulla. Lopuksi mutterien päälle asetetaan vielä liimapinnalla varustetut eristeprikat. Myös metallisen taustalevyn emolevyä vasten jäävä pinta on päällystetty sähkön johtumisen estävällä muovilla.
Seuraavaksi emolevy asetetaan taustalevyn päälle niin, että kierretapit työntyvät läpi emolevyn rei’istä. Suoritin sivellään lämpötahnalla – Tuniq suosittelee käyttämään tahnaa hieman runsaammin, kuin perinteisellä pohjan kontaktipinnalla varustettujen coolereiden kanssa.
Cooleri asetetaan prosessorin päälle haluttuun asentoon niin, että kierretapit tulevat läpi coolerin kiinnityskehyksen rei’istä. Kiristys tapahtuu jousitettujen sormimutterien avulla. Jouset ovat näppärästi kiinni muttereissa, joka helpottaa asennusta. Kiristäminen suoritetaan perinteiseen tapaan tasaisesti ristikulmista ja toimenpiteestä selviää vallan mainiosti sormivoimilla. Mutterit kiristetään pohjaan asti, jonka jälkeen asennus on tuulettimen kytkemistä vailla valmis.
Huomionarvoista on, että Tower 120 Extremen asennuksesta selviää ilman työkaluja ja turhautumista. Ensimmäinen Tuniq Tower oli tunnettu runsaasta coolerin alapuolelle jäävästä tyhjästä tilasta, joka paransi yhteensopivuutta tuonaikaisten emolevyjen kanssa. Nykypäivänä asialla ei ole niin suurta merkitystä, koska emolevyt suunnitellaan coolerit huomioiden, mutta siitä huolimatta Tuniq ilmoittaa ohjekirjassa tarkasti coolerin alle jäävän tilan. Rivaston alapinnasta emolevyn pintaan etäisyys on 46 mm ja tuulettimen alapinnasta vastaavasti 35 mm.
Vertailua
Ensimmäinen luonnollinen vertailukohde Tower 120 Extremelle on sen edeltäjä Tower 120. Aikaa näiden kahden mallin välillä on vierähtänyt lähes viitisen vuotta, mutta siitä huolimatta alkuperäinen Tuniq Tower on edelleen nykypäivänkin mittapuulla kelpo cooleri. Ulkonäöltään vanha malli näyttää karkeammalta ja viimeistelemättömämmältä. Portaattomasti säädettävän tuulettimen sijainti on molemmissa rivaston sisällä, mutta lämpöputkien määrä on kasvanut kolmesta viiteen. Ripojen aaltomainen muotoilu löytyy molemmista, mutta hieman eri tyyppisesti toteutettuna. Vanhan mallin paino on hieman yllättäen parikymmentä grammaa suurempi (775 g vs. 798 g) ulkomittojen ollessa hyvin samaa luokkaa (131 x 112,3 x 150,7 mm vs. 131 x 108 x 153 mm).
Toinen ehdoton vertailukohde on marraskuisen coolerivertailun voittaja, Noctuan monsterimainen NH-D14, jota Tower 120 Extreme lähtee tämän artikkelin testiosuudessa haastamaan. Molemmista coolereista löytyy rakenteellista yhteneväisyyttä tuulettimen sijoituksen osalta. Noctuassa tosin avustamassa on vielä toinen tuuletin ja rivasto koostuu kahdesta toisistaan täysin erillisestä osasta. Kooltaan Noctua on selvästi suurempi – joka suuntaan vähintään sentin verran (160 x 140 x 158 mm). Myös painon osalta Noctua liikkuu aivan eri lukemissa (1240 g).
