Bleach: The 3rd Phantom (DS)

29.06.2010 16:30 Muropaketin toimitus

Treasuren ansiosta DS-pelaajat ovat voineet nauttia kahdesta yllättävänkin hyvästä Bleach-aiheisesta taistelupelistä. Kolmas samaan aihepiiriin liittyvä peli on kuitenkin annettu täysin uudelle kehittäjälle. Samalla siirryttiin taistelupeleistä strategiaroolipelien hidastempoisempaan maailmaan.

Valitettavasti uusi kehittäjä ei ole osannut luoda millään lailla mukaansa tempaavaa kokemusta, joka vaatisi minkäänlaista älynystyröiden aktivointia.

Unohtuneet perusteet

Hyvältä strategiaroolipeliltä odottaa muutamaa eri asiaa. Siltä odottaa lajityypin nimestäkin päätellen taisteluita, joita ei pääse läpi pelkällä raa’alla voimalla. Hahmojen kehittämisen pitäisi tarjota roolipelissä myös mielekästä tekemistä taisteluiden ulkopuolella. Sekin olisi lopulta plussaa, jos tarina toimisi pelaamiseen innoittavana voimana eikä sen esteenä. The Third Phantom ei hoida yhtäkään näistä kolmesta strategiaroolipelin perustasta hyvin.

Tarina keskittyy kahteen nuorukaiseen, jotka ryhtyvät alun tapahtumien johdosta kuoleman jumaliksi. Tarina sijoittuu sekä animen menneisyyteen että nykypäivään, jolloin päästään taistelemaan sarjan päähahmon Kurosaki Ichigon ja monien muiden tuttujen hahmojen rinnalla. Tarina ei herätä minkäänlaista kiinnostusta, vaan tylsät keskustelut lähinnä häiritsevät kokemusta – eikä niitä voi edes ohittaa.

Pelaaja päästetään taistelemaan vasta loputtoman pitkiltä tuntuvien keskustelujen jälkeen. Peli käyttää tyypillistä kivi-paperi-sakset asetelmaa, jossa hahmoilla on omat vahvuutensa ja heikkoutensa eri vihollistyyppejä vastaan.

Hahmoilla on myös erikoishyökkäyksiä ja erilaiset ryhmähyökkäyksetkin ovat mahdollisia asettelemalla hahmoja oikein taistelukentällä. Vaikka tarjolla on ihan tyydyttävä määrä erilaisia työkaluja vihollisten eliminoimista varten, yhteenotot holloweita vastaan ovat liian yksinkertaisia.

Taisteluiden suurin ongelma on oikeastaan siinä, että pelin eri skenaariot ovat tylsiä eikä niiden läpäisy vaadi minkäänlaista taktikointia. Suurin osa kahakoista voitetaan tuhoamalla kaikki viholliset ja vain yksittäiset tehtävät tarjoavat vaihtelua kaavaan.

Vihollisten päihittämisestä saa kokemuspisteitä, joita voi käyttää hahmojensa kehittämiseen. Hahmoille voi opettaa uusia kykyjä tai esimerkiksi parantaa niiden kestävyyttä. Valinnoilla ei harmittavasti ole mitään väliä, koska peli on yksinkertaisesti niin helppo, että kuolemisen vaara on harvoin läsnä.

Taisteluiden ulkopuolella vietetään vapaa-aikaa, mikä on eräänlainen minipeli, johon tarinassa eteneminen on sidottu. Siinä pelaaja valitsee kenen kanssa käy juttelemassa. Jokainen juttelukerta vie ruudulla näkyvää Kon-hahmoa eteenpäin tietyn verran, enimmillään neljä askelta. Tietyissä ruuduissa on esimerkiksi tavaroita, jotka saa Konin pysähtyessä niiden kohdalle. Idea on periaatteessa hyvä, mutta käytännössä liikkuminen vaatii lukuisten kuolettavan tylsien keskusteluiden läpi käymistä. Niinpä tämäkin hauska idea vain lisää pelaajan kärsimystä.

Fanit saattavat pelata uusimman Bleach-pelin läpi mielellään, mutta Fire Emblemiin ja moniin muihin parempiin strategiaroolipeleihin tottuneet eivät luultavasti jaksa innostua. The Third Phantom tarjoaa ihan nätin kuoren, jonka pinnan alta ei löydy mitään erikoista tai mieleen painuvaa.

Tekijä: SEGA
Julkaisija: SEGA
Testattu: DS
Saatavilla: DS
Pelaajia: 1
Pelin kotisivu: http://www.sega.com/bleach
Petteri Kaakinen