Arvostelu: Netflixin Sand Castle on realistinen sotaelokuva
Henry Cavill ja Nicholas Hoult tähdittävät tositapahtumiin perustuvaa elokuvaa.
Netflixin Sand Castle -sotaelokuvalla ei ole tarjota oikein mitään uutta tai omaperäistä. Se saa pohtimaan sodan kauheuksia ja oikeutusta puolentoista tunnin kestonsa ajan, mutta ei jää pyörimään mieleen lopputekstien jälkeen. Tarjolla on kyllä komeita kuvia, kiinnostavan suoraviivainen stoori ja ihan passeleita näyttelijöitä, mutta vastaavia tekeleitä on tullut nähtyä jo aivan tarpeeksi.
Sand Castle perustuu käsikirjoittaja Chris Roessnerin omiin kokemuksiin Irakin sodan alkuvuosista. Ohjaajaksi Netflix on palkannut Narcos-sarjasta tutun Fernando Coimbran, mutta brasilialaisohjaaja saa Roessnerin kässäristä irti juuri sen verran kuin kuka tahansa amerikkalainen peruspuurtajakin olisi saanut.
Nicholas Houltin esittämä Matt Ocre on pestautunut armeijaan ennen WTC:n tornien tuhoa maksaakseen kalliin koulutuksensa. Kun nuori mies joutuukin tositoimiin, niin ratkaisuna on murjoa kätensä auton oven väliin. Viivytys on vain väliaikainen, sillä hänet lähetetään Bagdadiin kersantti Harperin (Logan Marshall-Green) pomotettavaksi, jonka johtaman tiimin tehtävänä on korjata amerikkalaisten omia töppäilyjä. Jenkit ovat pientä Baqubahin kylää pommittaessaan onnistuneet tuhoamaan myös sen vedenjakelujärjestelman ja kyläläiset uhkaavat kuolla janoon. Ocre tovereineen yrittää saada veden jälleen virtaamaan, vaikka osa asukkaista suhtautuu heihin vihamielisesti. Paikalliset eivät halua auttaa amerikkalaisia, koska pelkäävät saavansa siitä hyvästä kuulan kalloonsa. Vihollisen kanssa ei veljeillä.
Sand Castle keskittyy sotilaiden päivittäiseen puurtamiseen ja ihmettelyyn mikseivät asukkaat tajua heidän yrittävän vain auttaa. Juonikuvio on kuin koko Yhdysvaltain ulkopolitiikka pienoiskoossa: ensin räiskitään ja räjäytellään ja sitten ihmetellään kun kaikki eivät näe amerikkalaisia sankareina. Leffan jenkkien toimia vastaan esittämä kritiikki on kuitenkin vain pintaraapaisu, koska se esittää ongelmat vain yhdysvaltalaissotilaiden silmin. Aiheessa olisi voinut mennä paljon syvemmällekin.
Sand Castlea on promottu Teräsmiehenä tunnetun Henry Cavillin elokuvana, mutta hänet nähdään yrmynä komentajana vain muutamassa kohtauksessa. Houltin esittämä Ocre ei ole päähenkilönä kovinkaan kiinnostava, eivätkä ohjaajan Coimbran taidot tunnu riittävän saamaan näyttelijästä oikein mitään irti. Leffan paras hahmo on Marshall-Greenin esittämä kersantti Harper, joka poikkeaa tavallisesta käskyjä karjuvasta karikatyyristä. Marshall-Green onnistuu tekemään hahmosta oikean ihmisen näyttämällä myös tämän pehmeämmän puolen.
Yksityiskohdissa voi olla eroa, mutta Sand Castlen tarina on nähty jo aivan liian monta kertaa. Itseään toistava sotaelokuva on realistinen, mutta myös valitettavan tylsä.