Arvostelu: Fable Fortune on härski kopio Hearthstonesta, mutta ihan hyvä peli silti

Digitaaliset korttipelit ovat nykyään iso bisnes. Pelifirma toisensa jälkeen yrittää keksiä, miten pääsisi osingoille näistä suurista rahoista. Usein resepti tuntuu olevan ”kopioidaan Hearthstone ja muutetaan vähän termejä”. Näistä asetelmista lähtee liikkeelle myös Fable Fortune. On pelissä toki omaperäisiäkin ideoita, mutta myös ongelmia.

Julkaisupäivä: julkaistu / Tekijä: Flaming Fowl Studios   / Julkaisija: Mediatonic  / Saatavilla: PC, Xbox One  / Testattu: PC Windows 10, Intel Core i5-4670k, 16 Gt muistia, GeForce GTX 1080 / Laitevaatimukset: PC Windows 7 tai uudempi, Intel 2 GHz Core 2 Duo, 3 Gt muistia, nettiyhteys  / Pelaajia: 1, 2 (internetissä) / Muuta: edelleen kehityksessä oleva early access -julkaisu / Ikäraja: –

Blizzardin Hearthstone ei ollut suinkaan ensimmäinen digitaalinen korttipeli, mutta kylläkin ensimmäisiä varta vasten digipeliksi suunniteltuja korttipelejä. Useimmat aiemmat yrittäjät olivat oikeiden korttipelien digikäännöksiä, kun taas Hearthstone aloitti puhtaalta pöydältä ja sisällytti peliin paljon sellaisia elementtejä ja mekaniikkoja, jotka olisivat perinteisessä korttipelissä rasittavia tai hankalia mallintaa.

Kun mukaan heitettiin vielä aimo annos puhdasta Blizzardia, menestys oli taattu.

Yhtä taattuja olivat myös kopiot, joista useimmat ottavat hyödyn irti siitä, että pelimekaniikkoja ei voi suojata tekijänoikeuksilla. Kunhan termit muuttaa, voi Hearthstonen menestysreseptin kopioida ihan sellaisenaan. Yleensä mukaan heitetään pari omaperäistäkin ideaa, jotka eivät usein suinkaan paranna kokonaisuutta. Kuten tunnettu kokki Tom Colicchio totesi: ”jos hyvin maustetun ruuan sekoittaa mauttomaan, tuloksena ei ole hyvin maustettu annos, vaan mauton annos”.

Kompastuuko Fable Fortune samaan liukumiinaan?

Viilalle töitä

Fable Fortunen arvostelua varten voisi ihan hyvin kopioida ¾ Hearthstone-arvostelustani, sillä samaa on harrastanut myös kehitystiimi peliä suunnitellessaan. Kyseessä on siis kahden pelaajan välinen kaksintaistelu, jossa rakennetaan pakkoja, heitellään pöytään olentoja mätkimään toisiaan ja viskotaan loitsuja vihollisten niskaan.

Pakat on pakko rakentaa vahvojen teemojen ympärille, sillä Hearthstonen tapaan ne edustavat kukin yhtä pelin hahmoluokista. Hahmoluokilla on omat uniikit korttinsa, joiden lisäksi pakkaansa voi heitellä kaikkien yhteisiä kortteja. Siinä missä esimerkiksi kauppias keskittyy hankkimaan itselleen ylimääräistä rahaa – pelin valuutta, jolla kortteja pelataan kädestä pöytään – haudankaivaja manailee esiin paljon halpoja luurankoja, kutsuu takaisin peliin jo tuhottuja yksiköitä ja lanaa itse omia kätyreitään kumoon saadakseen tilalle parempaa. Kullakin hahmoluokalla on myös oma sankarikykynsä, jonka käyttäminen maksaa myös rahaa ja tarjoaa pieniä hyödykkeitä tilanteisiin, joissa ei voi paljon muutakaan tehdä.

Hahmoluokat ovat mukavan persoonallisia. Perustason velhot ja soturit on jo nähty miljoonaan kertaan, joten on ihan kiva, että peliin on keksitty jotain erikoisempaa. Ehkä se paras Fable-lainaus on myös huumori, sillä koko peli on sympaattisen hupaisa. Komealla ja sarjakuvamaisella taiteella varustettujen korttien joukosta löytyy vihaisia oravia, pöytään tullessaan kavereitaan ammuskelevia ”huolimattomia jousimiehiä” ja paljon muuta kivaa.

Fable Fortunen pelimekaniikat ovat omista mausteista huolimatta suurelta osin Hearthstonea. Korteilla on kovin tutut efektit: joku tekee jotain erikoista pöytään tullessaan, toinen kuollessaan. Joku saa buffia kun torjuu vihollisten hyökkäyksiä, toinen muuttaa muotoaan kun ennalta määritellyt ehdot täyttyvät. Kaikki niin tuttua Hearthstonensa puhki pelanneille.

Mukana on muutamia omaperäisiäkin ideoita, mutta ne eivät rehellisesti sanoen lisää peliin kamalasti, ja usein enemmänkin vievät huomiota siitä pääasiasta. Hahmoilleen saa valita esimerkiksi pelin sisäisiä tehtäviä, joiden tavoitteina voi olla vaikka pelata pöytään 30 kultarahan edestä kortteja, heittää vähintään kolme rahaa maksavia loitsuja tai kutsua hirviöitä, joilla on enemmän voimaa kuin kestopisteitä. Aina kun tehtävän saa suoritettua, saa jonkinlaisen pienen bonuskortin, sekä moraalisuuspisteen.

Fable-pelien maailmassa pelaajat ovat saaneet perinteisesti olla hyviksiä tai pahiksia, ja sama idea on tuotu myös korttipeliin. Moraalisuuspisteen avulla saa nostaa joko hyvyyttään tai pahuuttaan, joka muuttaa pelaajan sankarikykyä, sekä tiettyjä kortteja.

Otetaan esimerkki:

Haudankaivajan sankarikyky kutsuu pöytään hyvin heikon luurangon, joka saa hyökätä heti pöytään tultuaan mutta kuolee vuoron lopussa. Jos sijoittaa moraalipisteen pahuuteen, luurangosta tulee hieman kovempi. Jos taas on hyvis, saa yhden vahvemman luurangon sijaan kaksi heikompaa. Myös kortit muuttavat muotoaan samanlaisten periaatteiden mukaan: pahiksen hirviö lyö kovempaa, hyviksen kestää enemmän vahinkoa.

Fable Fortune on härski Hearthstone-kopio, mutta ihan laadukkaasti tehty sellainen. Sen huumori on oikeasti jos nyt ei hauskaa, niin tavallaan ainakin hellyyttävän hölmöä. Kaikki on mukavalla tavalla hyväntahtoista ja kivaa. Valitettavasti ongelmiakin riittää.

Missä pelaajat?

Fable Fortune on vielä kehityksen alla, mikä ei sinänsä ole kamala tekosyy, sillä kaikkihan tällaiset pelit nykyään julkaistaan ”games as a service” -henkisesti keskeneräisinä ja niitä päivitetään säännöllisesti ainakin niin kauan kuin rahaa riittää. Pelissä riittää vielä toistaiseksi runsaasti bugeja. Kortit ja kyvyt eivät aina toimi kuten pitäisi, toisinaan peliseuran hakua ei voi keskeyttää vaan peli juuttuu loputtomiin odottelemaan seuran löytymistä. Pelinsä kesken matsin sammuttava saa usein peliin palattuaan voiton, kun taas toiselle poloiselle tuomitaan häviö. Kesken jääneeseen matsiin ei voi ottaa uudelleen yhteyttä ja niin edelleen. Pienempiä ja suurempia rosoisuuksia riittää kaikkialla, ja tiimi tulee varmasti niitä siloittelemaan ajan kuluessa. Ainakin, jos se saa siihen mahdollisuuden.

Vähemmän yllättäen tuntuu siltä, että Fable Fortune ei ole kovinkaan suosittu peli. SteamSpy-sivuston mukaan sen omistaa noin 11 000 pelaajaa, ja arvostelujaksoa edeltävällä viikolla sitä pelasi noin 3000 heistä. Itse en parin viikon testailun jälkeen löytänyt kertaakaan pelikaveria viikoittain vaihtuvaan co-op-haasteeseen, ja PVP-vastustakin sai usein odotella minuuttikaupalla. Kun peli sitten väistämättä päättyy useimmiten kaverin ALT-F4:ään, ei pelikokemus ole kovinkaan huikea.

Mutta ehkä minä en olekaan kohdeyleisö. Ehkä koko PC-versio on vain sivuajatus ja varsinainen yleisö on Xbox One -konsolilla. Konsoliväkihän ei Hearthstonea pääse pelaamaan, joten heidän kohdallaan kysymystä siitä, miksi kukaan pelaisi Hearthstonen sijaan marginaalista kopiota ei tarvitse edes nostaa esiin. Ja mikäs siinä, jos kehitystiimi saa pahimmat ongelmat siloiteltua pois pelistään ja pystyy jatkamaan sen tuunailua, Fable Fortunessa on aineksia ihan kivaksi ja viihdyttäväksi korttipeliksi.

PC-pelaajanakin huomasin kyllä ihan pelailevani Fable Fortunea ilokseni, sillä sen hyväntuulinen hölmöys vie helposti mukanaan. Toivon toki pelille hyvää tulevaisuutta, mutta samalla olen hieman skeptinen sen suhteen, riittääkö sillä rahkeita ottaa merkittävää asemaa ruuhkaisella korttipelien areenalla.

FABLE FORTUNE

”Hyväntuulinen keräilykorttipeli kopio suruttomasti Blizzardin Hearthstonea.”