Arvostelu Uusi Blizzard-kirja paljastaa, miten ristiriitaisissa oloissa kohutun pelistudion hitit syntyivät
Pelialan pitkän linjan tutkiva toimittaja Jason Schreier sukeltaa uutuuskirjassaan rakastetun pelistudio Blizzard Entertainmentin kulisseihin, jotka kätkevät sisäänsä kulttuurillisia muutoksia, selkäänpuukotuksia ja roppakaupalla mielenkiintoisia anekdootteja.
Pelialan synkempää rämeikköä lukuisilla artikkeleilla sekä erinomaisilla kirjoilla valaissut Bloombergin tutkiva toimittaja Jason Schreier jatkaa journalistista etsivätyöskentelyään myös tämän uudessa kirjassa. Kohteena on edelleen alan kulisseihin piilotetut epäkohdat, jotka harvemmin kantautuvat pelaajille saakka, mutta raamit on asetettu tällä kertaa yhden ainoan studion ympärille. Nimensä mukaisesti Play Nice – The Rise, Fall, and Future of Blizzard Entertainment paljastaa, miten muun muassa Diablon ja World of Warcraftin takana ollut rakastettu studio kiipesi ensin alan huipulle ja kompuroi sitten takaisin rinteeseen.
Vajaa 400-sivuisen kirjan sisältö perustuu yli 300 Blizzardilla työskennelleen tai edelleen työskentelevän henkilön haastatteluihin, joiden pohjalta Schreier on luonut syväluotaavan ja runsaasti uutta sisältävän kurkistuksen 33-vuotisen studion toimintaan. Aiempien tuotostensa lailla Schreier on kiinnostunut ensisijaisesti yksittäisten henkilöiden kohtaloon, joiden kautta kuvataan onnistuneesti studion laajempaa kulttuuria, väärinkäytöksiä ja likaista valtapeliä sekä näiden rinnalla käsi kädessä kulkenutta rakkautta ja intohimoa pelejä kohtaan.
Pelit jäävät silti kirjassa pienempään rooliin ja näiden kulttuurillisten vaikutusten oletetaan olevan lukijalle jo tuttuja. Toki World of Warcraftin yhteydessä mainitaan sen massiivinen menestys tai StarCraftin kohdalla sen suosio Etelä-Koreassa. Schreier ei ole kuitenkaan kiinnostunut siitä, miksi juuri kyseiset pelit nousivat suosioon, vaan ennemmin millaisessa ympäristössä ja miten ne luotiin.
Blizzardin historia pelejä rakastavana luovuuden mekkana sekä mestariteoksia toisen perään takovana studiona on varmasti monille tuttu, ja pitkään studio oli yksi halutuimpia työpaikkoja alalla. Viime vuosina otsikoihin nousseet studion sisäinen toksinen kulttuuri ja seksuaaliset häirinnät lievensivät näitä haluja, mutta todellisuudessa nämä olivat läsnä jo studion alkuajoilta lähtien. Tuolloin rakkaus peleihin antoi vielä paljon anteeksi jopa Blizzardin vähäisten naistyöntekijöiden keskuudessa, mutta studion maine veljeskuntamaisena opiskelijayhteisönä oli jo tuolloin laajalti tuttu.
Kuva: © Aiko Austin
Todellisuus on tosin usein tarua ja klikkiotsikoita monisyisempi, minkä myös Play Nice todistaa. Vaikka Blizzardin kulttuuri on helppo nähdä toksisena, kirjaan haastatellut työntekijät paljastavat sen olleen kuitenkin paljon moniulotteisempi. Studio näyttäytyykin kirjan valossa monella tapaa ristiriitaiselta kokonaisuudelta, joka yhtäältä tekee mestariteoksia ja on saamatta yhtään mitään aikaiseksi. Samaan aikaan se on toksinen sekä maailman paras paikka olla. Yhtäältä työpaikka ja vapaa-ajan yhteisö.
Kirja paljastaa kuitenkin studion ensimmäisten säröjen, petosten ja kuppikuntien syntyneen jo studion alkumetreillä ja kauan ennen Bobby Kotickin omistaman Activisionin vaikutusta. Studion luovuutta ylistävä ilmapiiri kätki sisäänsä samanaikaisesti erinomaisia neroja ja surkeita johtajia, mikä johti lopulta muun muassa Diablon takana olleen David Brevikin sekä tämän johtaman Blizzard Northin tylyyn kohtaloon. Samaiset siemenet itivät lopulta ympäristön, joka vuonna 2008 muutti tilanteen käytännössä mahdottomaksi.
Schreier keskittyykin ensisijaisesti Activisionin vaikutukseen Blizzardin historiassa, kun Bobby Kotickin omistama julkaisijajätti osti Blizzardin alaisuuteensa juuri vuonna 2008. Yhtiöiden välinen taistelu on klassinen esimerkki taiteellisen vapauden ja kapitalismin välisestä ristiriidasta, josta kirjassa annetaan lukematon määrä esimerkkejä. Useimmat näistä ovat Blizzardin pelien faneille todella lannistettavaa luettavaa. Play Nice onnistuukin antamaan lisävaloa niille syille, miksi muun muassa Overwatch muuttui nopeasti yllätyshitistä pettymykseksi tai miksi uutta StarCraftia ei koskaan nähty. Aiemmin näistä saatiin vihiä vain studiolta lähteneiden kehittäjäveteraanien uutisissa, jotka muuttuivat vuosi vuoden perään vain yleisemmiksi.
Syy ei kuitenkaan yksinomaan ollut Activisionissa.
Play Nice nimittäin maalaa mielenkiintoisen taistelun kahden ääripään välillä, jossa kumpikaan osapuoli ei ole täysin virheetön. Yhtäältä Kotick kumppaneineen halusi rutistaa omistuksestaan kaiken mahdollisen massin irti tekemästään mainehaitasta välittämättä, kun taas liian syvälle oman luovuuden taakse piiloutunut Blizzard ei tuntunut ymmärtävän reaalimaailman tarpeita tai saavan tarpeekseen omien pierujen hajusta. Lopputuloksena syntyy ristiriitainen mutta äärimmäisen kutkuttava lukukokemus kulttuurista, joka ei ollut valmis kompromisseihin ja jonka ei pitäisi edes toimia.
Eikä se lopulta toiminutkaan.
Oikeastaan ainoa pienempi kritiikki Play Nicen suhteen onkin se, että monet kirjan isoimmista paljastuksista on jo uutisoitu. Siltä osin Schreierin uutukainen ei tarjoakaan niin suuria yllätyksiä tai oivalluksia kuin tämän aiemmat kaksi opusta, mutta toisaalta kansien väliin mahtuu edelleen runsaasti herkullisia paljastuksia, synkkiä käänteitä sekä runsaasti tarkempaa nippelitietoa studion ja sen pelien myötä- ja vastoinkäymisistä. Se myös antaa Blizzardista hieman erilaisen kuvan kuin monilla saattaa studiosta olla, niin hyvässä kuin pahassa.
Meille faneille Play Nice – The Rise, Fall, and Future of Blizzard Entertainment antaakin ensiluokkaisen ja peittelemättömän silmäyksen yhden rakastetuimman pelistudion kulisseihin, yllättäviin muutoksiin ja niiden taustalla vaikuttaneisiin tekijöihin. Samalla se kertoo, millaista oman intohimon parissa työskentely voi parhaimmillaan ja pahimmillaan olla.
Play Nice – The Rise, Fall, and Future of Blizzard Entertainment julkaistaan 8. lokakuuta. Englanninkielinen teos ei tällä tietoa ole kääntymässä suomeksi.
