Arvostelu: Charlize Theron on parasta Metsästäjä ja talvinen taistelu -elokuvassa

Ensi-ilta: 22.4.2016
Alkuperäisnimi: The Huntsman: Winter’s Tale
Ohjaus: Cedric Nicolas-Troyan
Käsikirjoitus: Evan Spiliotopoulos, Craig Mazin & Evan Daugherty
Pääosissa: Chris Hemsworth, Jessica Chastain, Charlize Theron, Emily Blunt, Nick Frost & Rob Brydon
Pituus: 114  minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Lumikki ja metsästäjä -elokuvan esiosa kertoo metsästäjän rakkaustarinan.
Arvostelija: Martta Kaukonen

Muutaman vuoden takainen Lumikki ja metsästäjä saa esiosan perjantaina. Valitettavasti elokuvasarjan dynamo Charlize Theron joutuu tyytymään vain sivuosaan.

Lumikin äitipuolen Ravennan (Charlize Theron) sisar, jääkuningatar Freya (Emily Blunt), pettyy rakkaudesta. Niinpä hän ei soisi sitä kellekään muullekaan. Hän sieppaa kaikki valtakuntansa lapset ja kasvattaa heistä sotilaitaan. Joukon paras metsästäjä (Chris Hemsworth) rakastuu kollegaansa Saraan (Jessica Chastain), mutta Freya erottaa heidät.

Metsästäjä lähetetään etsimään Lumikin peiliä. Avukseen hän saa joukon kääpiöitä, joista on enemmän haittaa kuin hyötyä.

Vuoden 2012 Lumikki ja metsästäjä -elokuva oli kaukana Disneyn vuonna 1937 ilmestyneestä animaatioklassikosta. Hurmeinen toimintaseikkailu painotti tarinan väkivaltaista ja julmaa puolta. Tulkinta olikin paljon uskollisempi saksalaisten Grimmin veljesten Jacobin (1785–1863) ja Wilhelmin (1786–1859) synkälle sadulle.

Elokuvan esiosa Metsästäjä ja talvinen taistelu pitää, minkä nimi lupaa. Miekka heiluu entistä enemmän. Juonesta ei ole niin väliä, kunhan riennetään kahakasta toiseen. Vastaan saadaan milloin gorillan ja vanhan vihtahousun rakkauslapsilta näyttäviä peikkoja, milloin minkäkin armeijan sotilaita.

Taru sormusten herrasta -sarjan vastaavat kohtaukset onnistuivat pitämään katsojan mielenkiinnon yllä. Nyt se lerpahtaa, sillä meuhkaaminen tuntuu päämäärättömältä ja ontolta. Ja kun pääosassa vielä pökkelehtii Hunks-strippariryhmään paremmin kuin näyttelijäksi soveltuva miesbarbie Chris Hemsworth, päähenkilön kohtalo ei jaksa kauaa kiinnostaa.

Esikoisohjaaja Cedric Nicolas-Troyan tuntuu luottavan siihen, että australialaisesta pin up -pojasta on muuhunkin kuin sixpackin pullisteluun. Kun metsästäjä löytää rakkaan Saransa uudelleen, heidän sanailunsa tavoittelee 1940-luvun screwballkomedioiden kepeyttä ja nokkeluutta, mutta jää kilometrien verran jälkeen. On sanomattakin selvää, ettei Hemsworth veny James Stewartin kenkiin.

Vielä onnettomampaa on kääpiöitä esittävän brittikoomikkoduo Nick Frostin ja Rob Brydonin vitsailu. Lumikki muuten asustelee ilmeisesti jossakin Britannian siirtomaassa, jossa juuri muut kuin kääpiöt eivät hallitse imperiumin aksenttia. Mongertavaa brittienglantia on vaivaannuttavaa kuunnella.

Elokuvan mielenkiintoisin hahmo eli Lumikin paha äitipuoli Ravenna on tällä kertaa vain sivuosassa. Pahatar kilpailee peilinsä avulla valtakuntansa naisten kanssa kauneudesta repivämmin kuin Miss Suomi -kisoissa. Charlize Theron osoittaa jälleen neroutensa tulkitsemalla hahmoa kuin saippuaoopperassa konsanaan. Hänen näyttelijätyönsä tuo mieleen Joan Collinsin ja Dynastian Alexis Colbyn.

Theronin suorituksen voisi liittää sanakirjaan sanan ”camp” kohdalle. Ja kun Theronin Ravenna on pahana, Joan Crawfordin ja Betty Davisinkin puntit tutisevat. Hahmo ansaitsisi ehdottomasti oman elokuvansa. Ravennan ja Freyan suhteessa on psykologista syvyyttä, joka muusta elokuvasta muuten puuttuu. Heidän kauttaan käsitellään uskottavasti esimerkiksi sisaruskateutta ja mustasukkaisuutta.

PlusMiinusNolla

+ Elokuvassa on paljon viehättäviä yksityiskohtia. Puvustus ja lavastus huutavat Oscar-palkintoa.
–  Prameat raamit vain korostavat tarinan köykäisyyttä
+ Taas yksi syy lisää palvoa Charlize Theronia