Arvostelu: Da Vinci -koodin jatko-osa Inferno on helvetillistä kidutusta

11.10.2016 12:55 | Aki Lehti

infernointEnsi-ilta: 14.10.2016
Alkuperäisnimi: Inferno
Ohjaus: Ron Howard
Käsikirjoitus: David Koepp (perustuu Dan Brownin romaaniin)
Pääosissa: Tom Hanks, Felicity Jones, Irrfan Khan, Omar Sy, Ben Foster, Sidse Babett Knudsen
Pituus: 122 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Esitellä Firenzen, Venetsian ja Istanbulin historiallisia turistirysiä
Arvostelija: Aki Lehti

1/1

Kymmenen vuotta Da Vinci -koodin ja seitsemän vuotta Enkelit ja demonit -jatko-osan jälkeen ohjaaja Ron Howard ja näyttelijä Tom Hanks ovat päättäneet palata kirjailija Dan Brownin ja hänen sankarinsa, numerologi Robert Langdonin täyspöljään maailmaan.

Ron Howard on perinteinen Hollywoodin työmyyrä, ammattitaitoinen ohjaaja joka osaa asiansa. Omaperäiseksi herraa ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua, mutta hän tekee yleensä teknisesti taitavia ja viihdyttäviä elokuvia. Miksi Howard on halunnut ohjata kolmannen Dan Brownin kirjaan perustuvan teoksen on melkoinen mysteeri, vaikka mukakirjailijan teokset myyvätkin edelleen melkoisia määriä. Ehkä se vain tuntuu tyydyttävältä tehdä elokuvia, jotka ovat alkuperäisteoksia parempia. Infernon valkokangasversio saattaa toimia paremmin kuin Brownin kirja, mutta se on silti kammottavan huono elokuva.

Tällä kertaa Tom Hanksin esittämä professori Robert Langdon herää firenzeläisestä sairaalasta muistinsa menettäneenä. Pari edellistä päivää ovat pelkkää pimeyttä. Saman tien hänet yritetään tappaa, mutta Felicity Jonesin näyttelemä tohtori Sienna Brooks auttaa hänet pakoon.

Juoni on taas aivan järjetön. Edesmennyt miljardööri Bertrand Zobrist (Ben Foster) uskoo ratkaisun ihmiskunnan tulevaisuuden turvaamiseksi olevan väestömäärän radikaali vähentäminen. Hän on kehittänyt viruksen, joka levitessään tappaisi suurimman osan maapallon asukkaista. Pöpö on piilotettu ja sen voi löytää vain ratkaisemalla kasan Dante Alighierin Jumalaiseen näytelmään liittyviä vihjeitä.

Onneksi professori Langdonin seurana oleva tohtori Sienna osaa myös Dantensa ulkoa, joten hän jeesaa numerologisankariamme juoksemaan turistirysästä toiseen, joista avaimet mysteerin ratkaisuun löytävät. Botticellin Danten helvetin kartta johdattaa heidät Palazzo Vecchion palatsiin tutkimaan Giorgio Vasarin Marcianon taistelua, josta löytyvä vihje vie heidät Duomo-tuomiokirkolle, josta reissataan Venetsiaan ja Istanbuliin ja niin edelleen ja niin edelleen.

Historiallisia kohteita ja taideteoksia siis riittää jälleen seikkailun taustalle, vaikka sankarimme eivät osaakaan lausua niiden nimiä oikein. Kahden Dante-asiantuntijan pitää tietysti myös selittää toisilleen ääneen perusasioita herrasta. Tarkoitus on totta kai yrittää pitää katsoja kärryillä, mutta kyydistä tipahtaa väkisinkin. Se johtuu kuitenkin siitä, että Inferno on totaalinen sekasotku, joka ei pysy kasassa mitenkään. Täysin vailla logiikkaa olevaa juonta sekoitetaan loputtomilla takaumilla ja Langdonin näkemillä harhoilla.

Kaksikon reissatessa Venetsiaan paketti leviää lopullisesti käsiin. Parinkymmenen minuutin sivujuoni on täysin turha, ja kun leffa päättää vielä alkaa näyttää takaumia myös muiden kuin Langdonin menneisyydestä, ei mistään saa enää mitään selvää. Leffan loppupuolella mukaan ängetään vielä hahmo professorin menneisyydestä, jolla ei ole mitään syytä olla mukana tarinassa.

Tom Hanks on taas totaalisen hukassa pääosassa, eikä Felicity Jones onnistu juuri paremmin, vaikka parhaansa taitavana näyttelijänä yrittääkin.

Inferno on Howardin ja Hanksin Dan Brown -adaptaatioista surkein ja se on jo melkoinen saavutus.

PlusMiinusNolla:

+ Hienoja maisemia, historiallisia rakennuksia ja upeita taideteoksia
– Mitä helvettiä elokuvassa oikein tapahtui ja miksi?
+ Felicity Jones on aina ihana, jopa näin huonossa leffassa

Muropaketin uusimmat