Arvostelu Guy Ritchien ohjaama King Arthur on yhden tähden sekasotku
Ensi-ilta: 10.5.2017
Alkuperäisnimi: King Arthur: Legend of the Sword
Ohjaus: Guy Ritchie
Käsikirjoitus: Joby Harold, Guy Ritchie & Lionel Wigram
Pääosissa: Charlie Hunnam, Astrid Bergès-Frisbey, Djimon Hounsou, Aidan Gillen, Jude Law & Eric Bana
Pituus: 127 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Vetää miekka kivestä
Arvostelija: Aki Lehti
Ohjaaja Guy Ritchien jättibudjetilla tehty versio kuningas Arthurista tukehduttaa katsojan erikoistehostevyörytyksellään.
Kesän blockbuster-leffoja ja megabudjetilla tehtyjä rymistelyitä verrataan usein vuoristorata-ajeluun. Ohjaaja Guy Ritchien versio myyttisestä kuningas Arthurista pyöreän pöydän ritareineen muistuttaa ennemminkin huvipuistossa sattuvaa onnettomuutta, jossa vuoristoradan vaunu suistuu kiskoilta ja koko rakennelma romahtaa sen päälle.
Yli sadan miljoonan dollarin budjetilla tehty King Arthur: Legend of the Sword on massiivinen sekasotku ja tehostepelleily, joka on ahdettu aivan liian täyteen kaikkea mahdollista.
Tarun kuningas Arthurista tuntevat kaikki. Sen vähän tarinaa muokannut ohjaaja-käsikirjoittaja Ritchie kyllä tietää, mutta kertaa silti kaikki tapahtumat tuskastuttavan tarkasti, todistaen toimintaseikkailun voivan kaahata täysillä eteenpäin, mutta silti laahaavan paikoillaan. King Arthur noudattaa siltä osin nykytrendiä, että se tuntuu jättibudjetilla tehdyltä tv-sarjan pilottijaksolta, joka vain pohjustaa mahdollisia jatko-osia. Muuta trendikästä leffassa ei olekaan, sillä ohjaajana Ritchie on jäänyt jumiin vuosituhanteen vaihteeseen.
Mies voisi herätä tähän päivään, sillä hänen säksätysleikkauksensa ja supernopeat zoomauksensa saattoivat olla cooleja vajaa 20 vuotta sitten Lock, Stock and Two Smoking Barrels – ja Snatch -leffoisssa, mutta näyttävät auttamattoman vanhentuneilta ja noloilta vuonna 2017. Joku voi kutsua kikkailua Ritchien tavaramerkiksi, mutta minä tuomitsen sen laiskuudeksi.
Onhan sekin jonkin sortin saavutus, ettei opi ohjaajana yhtikäs mitään uutta, vaan tekee samanlaista jälkeä leffasta ja vuodesta toiseen, genrestä välittämättä.
King Arthur tuntuu ja näyttää sekavalta. Se hyppii komediasta ja seikkailusta draamaan aivan liian nopealla vauhdilla. Välillä Arthur ja miehensä käyttäytyvät ja jutustelevat kuin Ritchien aiempien leffojen brittigansterit, ollen mukamas niin nokkelia ja kovia jätkiä yrittäessään naurattaa katsojaa.
Mukahauskan paskanjauhannan jälkeen katsojan pitäisi välittää Arthurin menneisyyden kauhuista, mutta miehen kohtalo ei voisi vähempää kiinnostaa, sillä Ritchien versio hahmosta ei aluksi halua jättimäistä taakkaa kannettavakseen. Vastentahtoinen sankarihahmo voisi muuten toimia, mutta huonoja vitsejä viljelevän kuninkaan sisäisen sankarin löytyminen tuntuu kestävän ikuisuuden.
Elokuva tukehduttaa katsojan loputtomalla erikoistehostevyörytyksellä, joka näyttää näin suuren budjetin leffaksi kamalalta. Hengähdystaukoja ei ole tarjolla edes taistelukohtausten välillä, sillä Sons of Anarchysta tutun Charlie Hunnamin esittämän Arthurin lisäksi mukana on aivan liian suuri kööri hahmoja. Esimerkiksi Djimon Hounsou ja Aidan Gillen ovat erinomaisia näyttelijöitä, mutta heille ei ole keksitty mitään järkevää tekemistä Arthurin kanssa kapinaan nousevina miehinä.
Eric Banan tehtävänä on kuolla Arthurin isänä, kuningas Uther Pendragonina. Hän kuolee leffan alussa pelastaessaan Arthurin Jude Law’n esittämältä ilkiöveljeltään Vortigernilta. Sen jälkeen hän kuolee Arthurin unissa, hän kuolee takaumissa ja Arthurin muistoissa. Kuollut on, horsmaa puskee se kuningas, varmasti on raato, se tuli selväksi.
Vain Jude Law’lla pahiskuningas Vortigernina vaikuttaa olleen hauskaa. Hän vetää roolinsa aivan täysin överiksi ja ylinäyttelee oivallisesti pahuuden voimien kanssa flirttailevana hirmuhallitsijana.
Charlie Hunnam on ihan pätevä näyttelijä kävellässään hassun näköisesti moottoripyöräjengeistä kertovassa tv-sarjassa, mutta ei hänestä massiivisen toimintaseikkailun pääosanesittäjäksi ole. Hunnam on kuin nuori Brad Pitt, jolta on poistettu kaikki karisma.
King Arthur on hyvin todennäköisesti tämän kesän megapläjäyksistä huonoin.
PlusMiinusNolla:
+ Ihan kiva soundtrack
King Arthur Legend of the Sword
