Arvostelu: Huipputähtien The Magnificent Seven on hyvä 2000-luvun lännenelokuva
Ensi-ilta: 23.9.2016
Alkuperäisnimi: The Magnificent Seven
Ohjaus: Antoine Fuqua
Käsikirjoitus: Richard Wenk & Nic Pizzolatto
Pääosissa: Denzel Washington, Chris Pratt, Ethan Hawke, Vincent D’Onofrio, Lee Byung-hun, Manuel Garcia-Rulfo, Martin Sensmeier, Peter Sarsgaard, Haley Bennett & Matt Bomer
Pituus: 133 minuuttia
Ikäraja: K12
Idea: Seitsemän pyssymiestä pistää rötöstelevän kapitalistin aisoihin klassikkoelokuvan uusintaversiossa
Arvostelija: Tuukka Hämäläinen
The Magnificent Seven ei uusintaversiona tuo paljon uutta pöytään, mutta tarjoaa tiukan paketin pyssynpauketta, länkkärikliseitä ja uskomattoman näyttelijäkaartin. Realistisempaa westerniä kaipaavien ei kannata vaivautua, mutta muita katsojia elokuva viihdyttää varmasti.
2000-luku ei ole ollut lännenelokuvien kulta-aikaa, mutta ilahduttavia poikkeuksia on nähty. Esimerkiksi Kristian Levringin The Salvation (2014) oli tyylikäs kostotarina, Coenin veljesten True Grit (2010) oli laadukas länkkäridraama, ja aiemmin tänä vuonna Night Visions -festivaalilla esitetty Bone Tomahawk (2015) yhdisteli suvereenisti westerniä ja gore-kauhua. The Magnificent Seven jatkaa menestyksekästä jatkumoa, mutta viihdyttävämmällä ja toiminnallisemmalla reseptillä.
Elokuva on uusintaversio samannimisestä vuoden 1960 länkkäriklassikosta, joka puolestaan sekin oli jo uusintaversio Akira Kurosawan Seitsemästä samuraista (1954). Uuden version ohjaajaksi on pestattu Training Daysta tuttu (2001) Antoine Fuqua, ja käsikirjoituksesta vastaavat True Detectiven luoja Nic Pizzolatto ja Richard Wenk.
Vaikka materiaali on pariin kertaan kierrätettyä, on lopputulos pätevä ja viihdyttävä lännenelokuva, jossa ruutia ei todellakaan säästellä. Tarina sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan jälkimaininkeihin 1870-luvulle. Pieni Rose Krickin kaupunki joutuu häikäilemättömän teollisuusjohtajan Bartholomew Boguen (Peter Sarsgaard) pestaamien palkkasotureiden kynsiin, ja niljakas kapitalisti antaa arvokkaan kaivoksen vieressä kyhjöttävälle kylälle muutaman viikon aikaa joko myydä maansa tai päästä hengestään.
Kaupungin nuoret asukkaat Emma Cullen (Haley Bennett) ja Teddy Q. (Luke Grimes) lähtevät etsimään miehiä, jotka pystyisivät kaupunkia suojelemaan. Pian he saavat palkattua Sam Chisolmin (Denzel Washington), joka kokoaa ympärilleen kuusi muuta rohkeaa (tai hullua) pyssysankaria.
The Magnificent Sevenin tarina on kliseisyyteen asti tyylipuhdasta westerniä, mutta koska tyylilajia ei ole ylikulutettu 2000-luvulla, tuntuu elokuva miltei tuoreelta. Miellyttävää on myös, että vaikka elokuva kaipaakin parempia naishahmoja, on näyttelijäkaarti edes etnisesti ja kulttuurisesti monipuolinen. Amerikkalaisten näyttelijöiden lisäksi nimihahmoja esittävät meksikolaisnäyttelijä Manuel Garcia-Rulfo, sekä eteläkorealainen supertähti Lee Byung-hun, ja joukon Comanche-soturia on saatu näyttelemään oikeasti intiaanisukuinen Martin Sensmeier.
Tarina on lopulta ennalta-arvattavan suoraviivainen, mutta silti erittäin tyydyttävä katselukokeus, koska keskushahmojen välinen kemia toimii loistavasti. Chris Pratt esittää joukon egoistista vitsiniekkaa, ja Daredevil-sarjan pahiksena tunnettu Vincent D’Onofrio on tehnyt täydellisen muodonmuutoksen entiseksi päänahanmetsästäjäksi, joka tuuhean partansa alta kimittää Jumalan sanaa.
Ohjaaja Fuqua yhdistää myös uudelleen Training Day -tähdet Denzel Washingtonin ja Ethan Hawken. On tuskin sattumaa, että näyttelijät on roolitettu vanhoiksi ystäviksi, jotka kohtaavat toisensa ensi kertaa vuosien jälkeen.
The Magnificent Seven tarjoilee hitaamman alkujakson jälkeen erittäin menevää toimintaseikkailua, joka painottuu tietysti loppupuolen pitkään puolustustaisteluun, jossa ruumisluku voi ylittää sadankin. Käsikirjoittajana häärivästä Pizzolattosta huolimatta elokuva ei kuitenkaan ole kovin raaka, ja se sietäisi aikuiseen länkkärimakuun olla paljon verisempikin. Karumpaa ja rujompaa lännenelokuvaa kaipaavat jäävät siis Yhdysvaltain PG-13 -ikärajan uhreiksi.
Yhtä kaikki The Magnificent Seven on vauhdikas ja tyylikäs lännenseikkailu, joka ei ala pitkästyttää, vaikka kestoa löytyykin reippaasti yli kaksi tuntia. Se tuskin tuo mitään uutta genreensä, mutta joskus peruskaavakin riittää paremmin kuin hyvin.
PlusMiinusNolla
+ Viihdyttävä länkkäri
+ Hieno näyttelijäkaarti
– Vähän mitään uutta tai omaa
