Haastattelu Night Visions -johtaja Mikko Aromaa haluaa tehdä yhden asian selväksi: “Tämä ei ole vain kauhuleffafestivaali”

Pian genre-elokuvan ystävät kokoontuvat taas Helsinkiin viettämään kahdesti vuodessa järjestettävää Night Visions -elokuvafestivaalia. Sitä ennen Muropaketti otti asiakseen jututtaa festivaalin primus motoria.

Mikko Aromaa, nykyinen festivaalijohtaja, on ainoa ensimmäistä Night Visionsia järjestämässä olleista henkilöistä, joka on edelleen toiminnassa mukana. Kaikki lähti liikkeelle kauhu-, fantasia- ja scifiharrastajien Gorehound-nimisestä pienlehdestä, kertoo Aromaa. Lehteä alettiin julkaista vuonna 1990 ja Aromaa päätyi pian osaksi lehden toimituskuntaa. Gorehoundin takana taas oli Dark Fantasy ry, jonka päämääränä oli taistella silloista sensuuria vastaan.

Sensuurilla tarkoitettiin Suomen tiukkaa niin kutsuttua “videolakia” (1988–2000), joka kielsi K18-elokuvien kotimyynnin ja -vuokraamisen. Jotta levittäjät saivat elokuvansa myyntiin Suomessa, tuli elokuvista saksia Valtion elokuvatarkastamon kommenttien pohjalta K16-versioita. Aika lailla saksittiinkin: Dark Fantasyn silloisten tietojen mukaan esimerkiksi Sam Raimin The Evil Deadista, jonka normaali kesto on 85 minuuttia, leikattiin jopa 13–14 minuuttia.

Monet kiellettyjen ja sensuroitujen elokuvien listalta löytyneet teokset sisälsivät kauhua, väkivaltaa, seksiä tai kaikkia näitä – niin myös Night Visions -festivaali.

Yönäytökset kustannustehokkaita – ja edelleen suosittuja

Ennen Night Visionsin syntyä Aromaa oli 1990-luvun alkupuolella mukana Espoo Ciné -festivaalin järjestämisessä.

”Festivaalilta oltiin yhteydessä Dark Fantasyyn, kun he halusivat rakentaa sinne tällaista yöelokuvien sarjaa”, Aromaa muistelee.

”1990-luvun puolenvälin jälkeen ruvettiin keskenämme tässä Gorehound/Dark Fantasy -porukassa miettimään, että kun siellä Espoossa ei kuitenkaan hirveän montaa leffaa vuositasolla ohjelmistoon mahtunut, niin pitäisikö tehdä jotain itse.”

Tiedotuskanavat – Gorehound ja Dark Fantasyn jäsenkirje – olivat jo valmiina, mikä helpotti oman festivaalin perustamista. Yhdistyksen jäsenmaksut ja lehden irtonumeroiden myynti muodostivat pienen pääoman, josta lähteä liikkeelle.

”Alkuvaiheessa ryhdyttiin järkeilemään, että mikäs olisi kustannustehokas tapa järjestää tällainen tapahtuma. Tietenkin se, että näytetään elokuvat yöllä silloin, kun elokuvateatterissa ei ole muuta toimintaa”.

Ensimmäinen Night Visions järjestettiin vuonna 1997. Aromaa sanoo, että festivaalille tuntui olevan välittömästi suurta tilausta. Heti toisena toimintavuotena järjestettiin kaksi festaria, kuten on nykyäänkin tapana, ja keväällä paikalle löysi vieläkin laajempi yleisö.

”Me myytiin 97 prosenttia kaikista myynnissä olleista lipuista ihan kellonajasta riippumatta. Sofiankadulta Engelin sisäänkäynniltä oli [kymmenien metrien] jono Cafe Engelin ovelle asti. Silloin konkretisoitui se, että pitäisi siirtyä isompiin ympyröihin”.

Jo syksyllä 1998 siirryttiin Kino Engelistä elokuvateatteri Maximiin, jonka paikkamäärä oli moninkertainen Engeliin verrattuna.

Festivaali laajeni pikkuhiljaa kaksipäiväisestä nykyiseen “neljän ja puolen” päivän pituuteen, mutta yön kuvien perinne on säilynyt tähän päivään asti. Festivaali alkaa keskiviikkona ja huipentuu edelleen yön mittaiseen elokuvamaratoniin, joka kestää sunnuntaiaamuun asti.

Kaksijakoista suhtautumista

Genre-elokuvaan saatetaan suhtautua ylenkatsovasti tai ennakkoluuloisesti. Monet ovat etenkin kauhulle “allergisia”, mikä pistää miettimään, nähdäänkö Night Visions samanarvoisena muiden suomalaisten monipäiväisten elokuvajuhlien kanssa.

Night Visions sai ensimmäistä kertaa Suomen elokuvasäätiön tukea vuonna 2013, jolloin festivaalia oli pyöritetty 16 vuotta. Myönnetty tuki on ollut aina, tänäkin vuonna, selvästi muiden suurien elokuvafestivaalien tukia matalampi. Elokuvasäätiö ei perustele päätöksiään, mutta Aromaa pohtii, saattaisiko tuen vähyys liittyä juuri siihen, että kyse on genre-elokuvan festivaalista.

”Luulen, että pitkään Night Visions nähtiin ikään kuin harrastelijoiden puuhasteluna verrattuna näihin jo olemassaolonsa legitimoineisiin mainstream-festareihin”.

Night Visions on kuitenkin kaukana harrastelijoiden puuhastelusta: festivaali on saanut myös maailmalla hyvin huomiota ja ulkomailta katsojia tulee Aromaan arvion mukaan “enenevissä määrin” koronapandemian aiheuttamia poikkeusvuosia lukuun ottamatta.

Aromaa kertoo, että esimerkiksi brittiläinen elokuva-alan ammattilaislehti Screen International on noteerannut Night Visionsin ja festivaali oli yhdysvaltalaisen MovieMaker-lehden nimeämien maailman parhaiden genre-elokuvafestivaalien joukossa kolmena vuonna peräkkäin. Samoin kauhuun erikoistunut yhdysvaltalainen Dread Central -lehti on nostanut Night Visionsin parhaiden festarien listalleen.

“Edgyjä tai cooleja elokuvia lajityypistä riippumatta”

Aromaa harmittelee sitä, että monilla on edelleen vahva mielikuva siitä, että Night Visions näyttäisi pelkästään kauhua.

”Jos meillä on John Landis vieraana, ja me näytetään [Landisin ohjaama] Blues Brothers, niin miten se nyt sitten on kauhuelokuvafestivaali”, Aromaa naurahtaa.

”Viimeisen vähintäänkin 10 vuoden ajan on yritetty takoa ihmisten kalloihin sitä, että tämä ei ole vain kauhuelokuvafestivaali. Näytetään tosi paljon kaikkea ihan muuta kuin kauhuelokuvia.”

Festivaali tarjoaa esimerkiksi Cannesin ja Berliinin elokuvajuhlilla näytettyjä teoksia, jotka eivät millään tapaa liity kauhuun, Aromaa mainitsee. Samoin dokumenttipuolella on panostettu kaikenlaiseen muuhun, ja lajityyppien kirjo näkyy myös festarien yleisöpalkinnon voittajien listasta. Esimerkiksi Denis Villeneuven scifimenestys Arrival, Frank Pavichin dokumentti Jodorowsky’s Dune ja Bong Joon-hon Oscar-voittaja Parasite on äänestetty parhaaksi elokuvaksi.

”Night Visions on festivaali, jossa näytetään jollain tavalla edgyjä tai cooleja elokuvia lajityypistä riippumatta”, Aromaa tiivistää.

”Jos olet jääräpäisesti sitä mieltä, että et katso kauhua, niin kyllä siellä ohjelmistossa on sulle silti jotain!”

Monipuolisen ohjelmiston lisäksi Aromaa nostaa esiin, että Night Visionsin erikoispiirre suomalaisten elokuvafestivaalien joukossa on festivaalin elokuvantekijävieraiden suuri määrä. Esimerkiksi Helsingin Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin ja Espoo Cinén vieraslista on Aromaan mukaan paljon suppeampi.

”Nähdäkseni meidän yleisölle on merkittävä lisäarvo sillä, että tekijät on puhumassa niistä leffoista näytöksissä, oli sitten John Landis tai joku esikoistekijä”.

Syksyn 2023 Night Visions -festivaali järjestetään Helsingissä elokuvateatteri Kinopalatsissa 15.–19. marraskuuta Elokuvanäytöksiä on yhteensä yli 60 ja ohjelmisto julkistetaan kokonaisuudessaan 31. lokakuuta.

Tähän mennessä ohjelmistosta on paljastettu seuraavat tänä vuonna ensi-iltansa saaneet ulkomaiset elokuvat: tieteisdystopia Concrete Utopia, scifi-trilleri The Animal Kingdom, genrejä sekoittava zombieleffa Vincent Must Die, kauhukomedia There’s Something in the Barn ja Bram Stokerin Draculaa versioiva kauhutrilleri The Last Voyage of the Demeter.

Suomalaisesta elokuvasta nähdään uutuuksina Teemu Nikin koko perheen scifiseikkailu Räkä ja Roiskis sekä animaattorinakin tunnetun Christer ”CHRZU” Lindströmin dokumenttia ja fiktiota sekoittava Carlotta Moore ja minä.

Night Visionsin lipunmyynti käynnistyy 3. marraskuuta Finnkinon nettisivuilla ja elokuvateattereissa.

Mikko Aromaan ikimuistoisimmat Night Visions -vieraat

Kulttiohjaajanakin pidetty, muun muassa elokuvista Pink Flamingos, Hairspray ja Cry-Baby tunnettu John Waters oli Night Visions -festivaalin järjestämällä stand up -keikalla Suomessa syksyllä 2012. Watersin tapaaminen oli Aromaalle henkilökohtaisesti tärkeä hetki.

”Se oli yksi niistä harvoista kerroista, kun ajan lentokentälle ja oikeasti alkaa hiki nousta otsalle. Niin suuri ja merkittävä tekijä minulle, että nyt jo vähän puntit tutisee”, Aromaa kuvailee.

Mieleen jäi myös näyttelijä Christopher Lee, joka oli vieraana Night Visionsin ja Suomen elokuva-arkiston (nyk. Kansallinen audiovisuaalinen instituutti) järjestämässä elokuvatapahtumassa vuonna 2002. Satoja rooleja tehnyt, vuonna 2015 menehtynyt Lee tunnetaan ehkä parhaiten rooleistaan Taru sormusten herrasta -elokuvien Sarumanina ja Draculana vuoden 1958 filmatisoinnissa sekä sitä seuranneissa lukuisissa Dracula-jatko-osissa.

”Viikkoja vierailun jälkeen työnsin lastenvaunuja lumessa kotini lähistöllä ja puhelin soi. Minulla ei ollut sen [soittajan] puhelinnumeroa kännykässä, mutta vastasin”, Aromaa kertoo.

”Sitä on hyvin vaikea kuvailla, kun tulee ensimmäistä kertaa puhelimesta Draculan ääni: ’This is Christopher Lee.'”

Leen asialla ei yllättäen ollut mitään tekemistä elokuvien kanssa. Näyttelijä kertoi harrastavansa eri maiden armeijoiden erikoisjoukkojen kunniamerkkien ja mitalien keräilyä. Hän tiedusteli, olisiko Aromaan mahdollista toimia yhteyshenkilönä, jotta kokoelmaan saataisiin puuttuvia Suomesta löytyviä esineitä. Siitä alkoi vuosia kestänyt yhteydenpito.

”Tässä yhteydenpidossa tärkeintä oli, että ei saa soittaa hänen lankapuhelimeensa eikä lähettää fakseja liittyen tähän aiheeseen, koska hänen vaimonsa ei hyväksy tätä hänen harrastustaan”.

”Minulla on edelleen se puhelinnumero täällä kännykässä.”