Näin osuvasti scifi-elokuvat ovat ennustaneet tulevaisuutta – Usein on menty ihan metsään, mutta osumiakin on nähty

Tieteiselokuvien tapahtumavuodet eivät aina osu, mutta kuvaukset ihmiskunnan ja kansojen kehityksestä saattavat silti liipata läheltä

Tulevaisuuden voi nähdä seksuaalisesti jos haluaa. On vuosi 40 000, ja Jane Fonda keikistelee futuristisissa trikoissa sulostuttaen maailmaa, jota ei varmasti tule. Sellainen oli poptaiteellinen Barbarella vuodelta 1968. Elokuva ja se näky eivät unohdu, vaikka ennustettu vuosi tuntuukin vähän etäiseltä.

Todellisempaa olisi ehkä elää pienessä jännityksessä ensi vuoden varalle. Vuonna 2022 nimittäin ruoka loppuu ja me joudumme syömään toisiamme. Onhan tämäkin yksi ratkaisu väestöräjähdyksen ja ravinto-ongelman ratkaisuksi. Niin se esitetään elokuvassa Maailma vuonna 2022 (Soylent Green, 1973), jossa Charlton ”Mooses/Ben-Hur” Hestonin esittämän poliisin johdolla sukelletaan kasvihuoneilmiön, saasteiden, köyhyyden, ylikansoituksen, eutanasian ja hupenevien resurssien todellisuuteen, jossa Soylent Industries -yhtiön ruokkii ihmisiä ihmisillä.

Tulevaisuus on nyt

Kustantajien uutuusluettloista löytyy kymmeniä ja satoja katastrofimoodiin viritettyjä tulevaisuusarvailuja, jotka varottavat ilmastonmuutokseta, kapitalismista, fossiilisten polttoaineiden lopusta, aseteroidista ja komeetasta, väestöräjähdyksestä, lihansyönnistä, veden loppumisesta ja ties mistä. Katastrofin odotuksen aika voi olla jossain asiassa perusteltuakin, mutta lähinnä se muistuttaa pelokkuuden scifiltä.

Koska viimeksi olette lukeneet tai nähneet tieteisvision, jossa kaikki on hyvin ja paremmaksi menee?

Tieteisviihteen tapa lietsoa elämää ja ihmistä isompia pelkoja ja kirvoitella planetaarisia ja kosmisia kauhunäkyjä profeetallisten uskontojen eskatologisella eli lopun aikoja manaavalla nuotilla on muuttunut todellisuuden hahmottamisen vallitsevaksi tavaksi. Ihmiset pitää saada hälytystilaan, jotta muutokset olisivat mahdollisia tai ainakin perusteltavissa.

Evoluution planeetalla

Otetaan lisää Charlton Hestonia, tuota aikanaan rakastettua antiikkispektaakkelien ja westernien laajinta näyttelijää, joka arkkikonservatiivina menetti maineensa 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä.

Heston on astronautti, joka Apinoiden planeetassa (1968) laskeutuu vieraalle planeetalla. Siellä ihmiset ovat mykkiä orjaeläimiä ja älykkäät apinat valtalaji. On vuosi 3978, riittävän kaukainen ajankohta tälle evoluutiolle, jonka pani alulle elokuvanteon aikana massiivisesti rummutettu yhdinsota.

Jos tarinaa ja sen jatkoja katsoo, on tässä muutakin. Pessimismi hallitsee. Uudet eläin- ja ihmistieteen haarat todistavat, että me emme ole mikään vallanpitäjien laji vaan yksi eläin elonkehässä ja väistyvä vaihe evoluution isossa tarinassa. Apinoiden planeetan dystopia ei ole totta todellisuudessa vaan mentaliteettien mukaan.

Virus tuli sittenkin

Virus on ihmisten tekemä. Jos ei oikeasti ja nyt niin Terry Gilliamin elokuvassa 12 apinaa (1995). Bruce Willis matkustaa vuodesta 2028 menneisyyteen ottamaan selvää ihmistekoisesta viruksesta. Tämä liippaa jo läheltä. Samalla lailla ne kymmenet zombiGelokuvat ovat totta, eivät siksi, että kuolleet heräävät ja syövät elävien aivoja vaan siksi, että massat toimivat massojen lailla ja tuottavat joskus tuhoa.

Zombielokuvat ovat aina allegorioita, vertauskuvallisia.

Bisneksissä, tutkimuksessa ja politiikassa vedotaan joskus joukkoälyyn ja sen voimaan. Pitäisi muistaa myös tieteistarinoiden kauhun kohde: massiivinen joukkoälyttömyys.

1984 ja 2001 pettivät

Ensimmäinen pettymys koettiin 1984 kun George Orwellin Vuosi 1984 -romaanin kuvaamat tapahtumat eivät tuntuneetkaan olevan totta. Tai no, ei kai totalitarismin puute voi varsinainen pettymys olla vaikka David Bowie teki Orwellin visiosta coolin levyllään Diamong Dogs.

Tieteistarinoiden tulevaisuudet ovat aina jossain määrin ennustuksia, yleensä varoituksia siitä, mitä seuraa ellemme me ole kunnolla ja paranna tapojamme. On tultava uskoon, vaikka sitten yhteiskunnalliseen ja tieteelliseen. Muuten tulevat katalysmit ja ilmestyskirjan kauhut.

Oikeastaan se todellinen pettymys oli vuosi 2001, jolloin me emme saaneetkaan Arthur C. Clarken ja Stanley Kubrickin johdolla matkustaa stargate-käytävää pitkin kaukaisimpaan avaruuteen, kohdata musta evoluutiomomonoliitti ja lopulta törmätä ikuisuuden porteilla omaan biologiseen menneisyyteemme. NASA:n asiantuntijoiden avulla hahmoteltu avaruusalus ja avaruusmatkailun fysiikka oli teknisesti lähes realismia, mutta visio oli villi.

Tosiasiassa 1984, kirja ja elokuva (1984), sekä 2001 – avaruusseikkailu (1968) osuivat aika hyvin. Edellinen oli vain etuajassa kuvatessaan maailman jakaantumisen kamppaileviin blokkeihin ja uuskielisen ajatuskontrollin vallan. 2001 ei oikeastaan muuta tehnytkään kuin kuvitti ihmisen evoluution luolamiehestä avaruusajan olennoksi. Jälkimmäistä todentavat parhaillaan vaikkapa Mars-matkat.

Uusi maailmanjärjestys kutsuu

Yksi tieteistarinoiden historian parhaista ennustajista oli englantilainen H. G. Wells, joka ei väsännyt tarinoitaan puhtaalla mielikuvituksella vaan historiallisten ja yhteiskunnallisten muistiinpanojensa, artikkeliensa, kirjojensa ja kirjeenvaihtonsa pohjalta. Hän oli aito yhteiskunnallinen filosofi ja tieteelliseen maailmankuvaan turvautunut ennustaja.

Things to Come (1933) on faktuaaliseen todellisuuteen ja siitä tehtäviin ennusteisiin perustuva tarina, joka ennusti laman ja kansanjoukkojen tyytymättömyyden johtavan suureen sotaan. Konfliktin pituuden Wells laski vuosikymmeniksi vaikka se kesti vain puolen vuosikymmenen verran – ja risat.

Wells myös kuvaili ilmasodankäynnin ratkaisevan merkityksen, tulevaisuuden pakotetun rauhan dystopian, hyvää tarkoittavan diktatuurin, englannin kielen maailmanvallan, kansallisvaltioiden hävittämisen, tieteellisen kasvatuksen ja koulutuksen universaalin kehityksen ja uskontojen kieltämisen.

Hän siis kuvaili Uuden maailmanjärjestyksen (NWO eli New World Order), jota jotkut toivovat ja toiset pelkäävät. Kavahtajat pelkäävät sen olevan jo ovella maailmanhallituksineen, yhden kielen ja talouden pakottavine voimineen ja kansallisvaltioiden kuoleman kouristuksineen.
Aiheesta 1936 tehty brittiläinen suurelokuva Tulevia aikoja (Things to Come) alkaa jouluaatosta 1940 ja päättyy vuoteen 2036. Ihmiset elävät maanalaisissa kaupungeissa ja käyttävät aikansa rauhan ja tieteellisen edistyksen vaalimiseen.

Toisen utopia voi olla toisen dystopia. Universaali yksimielisyyden harmonia valtapolitiikan kautta ei kuulosta ihan demokraattiselta ja vapausperiaatteen mukaiselta.

Yhtä profeetallinen oli Wellsin pienoisromaani Aikakone (1895), joka on filmattu kaksi kertaa (1960 ja 2002). Tarina sijoittuu peräti vuoteen 801 701. Se kertoo aikakoneellaan kauimmas tulevaisuuteen painuvasta tiedemiehestä.

Tulkintaa suorastaan edellytetään. Maan päällä tanssahtelevat toimettomat ja pienikokoiset eloi-kansan kukkaishipit ja maan alla kaikki työt tekevät mustat eloin-syöjät eli morlokit tarkoitettiin varoitukseksi sosialismista, mutta siitä on allegoriaksi myös tälle ajalle. Voisi vaikka uskoa, että nykyään luovat ja toimettomat luokat elävät todellisten duunarien kustannuksella.

Philip K. Dickin tarinaan perustuvassa Spielberg/Cruise-elokuvassa Minority Report (2002) kuvattua 2054-vuosimallin yhteiskuntaa, jossa rikoksia ehkäistään ennalta, ennen kuin ne edes tapahtuvat, voi vallan hyvin pitää osuvana kuvauksena sekä joistakin autoritaarisemmista nyky-yhteiskunnista ellei jopa muodollisesti ottaen vapaan lännen sensuuri- ja cancel-herkän äärilaitakulttuurien kamppailun kuvajaisena.

Korporaatio hallitsee

On varmaan sallittua sanoa, että Paul Verhoevenin Robocopin (1987) kuvaus vuodesta 2015 osuivat hämmentävän hyvin oikeaan jos unohdetaan se, etteivät robotit tai autonomiset asejärjestelmät vieläkään meitä hallitse. Pointti olikin sotilallis-teollis-korporatiivinen yhtymä, joka hallitsee. Jotenkin noin vasemmalla sekä anarkistisella suunnalla 2000-luvun alun kapitalistinen globalismi nähdään.

Verhovenin satiirin rinnalla vuosiin 2016 ja 2017 sijoittuvat dystooppiset Running Man (1987) ja Rollerball (1975) ovat paitsi kovin yhteneviä myös hiukan liikaa shobisneksessä kiinni. Kummassakin elokuvassa – myöhempien Nälkäpeli-tarinoiden tapaan – tulevaisuus on väkivaltaista gladiaattoritaistelua. Urheilusta on tullut äärimmäisyyskokemusten spektaakkeliä sekä katsojille että osallisille. Kriitikot voivat nähdä aikamme median ja myös urheilun äärimmäiset ilmiöt noin, mutta sotilaallinen ja kapitalistinen pakkovalta puuttuu.

Hyvä paha imperiumi

Meillä on vielä yli 350 vuotta siihen kun saamme käyttää vaiheisia ja säteilyttää itsemme planeetoille tai takaisin. Sodan ja galaktisen diplomation Star Trek -maailma sijoittui alun perin vuoteen 2387, josta on sitten liikuttu eri suuntiin. Trekin imperiumi on hyvä asia, rauhan ja järjestyksen planeettakuntarakennelma.

Turvallista spekulatiivisen fiktion tai scifin luotettavuuden kannalta on sijoittaa tapahtumat hävyttömän kauas ajassa ja paikassa. Frank Herbertin Dyyni-sarja sijoittui vuoteen 10 191 – lähtökohtaisesti ainakin. Uusimman Blade Runnerin kanadalainen ohjaaja Denis Villeneuve tekee sekä kahta elokuvaa että tv-sarjaa Dyynistä. Tuskin vuoden lopulla näytille tulevissa tarinoissa ainakaan taaksepäin mennään. Joka tapauksessa yhdistelmä antropologista kulttuurien kirjoa ja ekologista varoitusta hallitsee.

Paras keksintö on tietysti ottaa käyttöön satujen ja myyttien ajaton aika. Star Wars -saagan tarinat sijoittuvat tunnetusti ajan ja paikan tuolle puolen, satumaailmaan. Nerokasta tässä on se, että mikä tahansa keksintö käy eivätkä teknonörtit voi silmälasejaan kohotellessaan todeta, että hei, eihän tuo ola mahdollista. Sitä paitsi, aika ja miksei paikkakin ovat aina suhteellisia. Avaruudessa ja universumissa ja kvanttifysiikassa kaikki on mahdollista.

Mutta George Lucasin pahan imperiumin ja kapinallisten tähtisodan todellinen aika onkin 1700-luku. Alussa elokuvat olivat vain kevyesti naamioitua amerikkalaista vapaussotaa, jossa uudisasuukkaat ja heidän jälkeläisensä vapautuvat eurooppalaisten imperiumien otteesta.

Tieteiselokuvien tapahtumavuosia

• 1995 Kellopeliappelsiini
• 1997 Pako New Yorkista
• 2001 2001 – avaruusseikkailu
• 2009 Freejack
• 2013 Postman
• 2015 Robocop
• 2015 Paluu tulevaisuuteen 2
• 2017 Running Man – juokse tai kuole
• 2018 Rollerball
• 2019 Blade Runner
• 2022 Soylent Green
• 2027 Children of Men
• 2028 12 apinaa
• 2032 Demolition Man
• 2036 Tuleva maailma
• 2038 V niin kuin verikosto
• 2047 Event Horizon
• 2049 Blader Runner 2049
• 2054 Minority Report
• 2084 Total Recall
• 2101 A.I.
• 2122 Alien – kahdeksas matkustaja
• 2130 The Black Hole
• 2173 Unikeko
• 2199 Matrix
• 2220 Kielletty planeetta
• 2263 The Fifth Element
• 2293 Zardoz
• 2387 Star Trek
• 2500 Logan’s Run
• 2505 Idiocracy
• 3978 Apinoiden planeetta
• 10 191 Dyyni
• 40 000 Barbarella
• 802 701 Aikakone