Uusimmat

Testasimme Finnkinon uuden IMAX-teatterin: ”Helsingin hienoimpia saleja, mutta eroa Scapeen ei helpolla huomaa”

10.12.2018 09:10 Olli Sulopuisto

Suomen ensimmäinen IMAX-teatteri avattiin Finnkino Itiksessä marraskuun lopulla. Muropaketti kävi kokeilemassa Christopher Nolanin ohjaamalla Interstellarilla, millaisen elämyksen paljon puhuttu saliuutuus tarjoaa.

Pohjustuksesi tälle jutulle suosittelemme lukemaan aikaisemman IMAX-juttumme:

Suomen ensimmäinen IMAX-elokuvateatteri avataan tänään – kävimme tutustumassa Finnkinon ylpeyteen jo ennakkoon

Lähdetään siitä, että yleensä elokuvateatteriin ei mennä etsimään irtopikseleitä valkokankaalta, vaan nauttimaan. Siinä suhteessa Finnkinon uusi IMAX-teatteri onnistuu. Paikka nelosrivillä tuntuu mukavan tilavalta, vaikka molemmin puolin istuu ihmisiä ja meillä kaikilla on toppatakit tungettuna penkin rakoon.

Pienelle, kääntyvälle apupöydälle voi laskea juoman ja mässyt. Se toimii paremmin kuin kiinteä kupinpidike, joka tuntuu helposti olevan joko hukkatilaa tai tiellä.

Mutta elokuvaa tänne on tultu katsomaan eikä arvioimaan popcorn-pidikkeen toiminnallisuutta.

Trailerit eivät täysin vakuuta. Tekstitys on, jos nyt ei pikselöitynyttä, niin varsin kökkäreisen näköistä valtavalla valkokankaalla. Alita: Battle Angelin cgi-kuvissa näkyy artefakteja, jotka luultavasti liittyvät enemmän projisointiin kuin lähdemateriaaliin. Skaalausvirheeksi niitä sanoisin, jos pitäisi veikata.

Kun Interstellar alkaa, huolet sulavat hetkiseksi pois. Raketin tärinä tuntuu rintalastassa niin maan perusteellisesti, kun Matthew McConaughey’n Coop menettää aluksensa hallinnan. Ja ne avaruuskuvat, ai jumantsuide! Kyllähän se nyt vaan näyttää ihanalta, kun mustuus valtaa valkokankaan ja pieni valonpilkku seilaa vasten mustan aukon singulariteetin muodostamaa outoa valokaarta.

Vaan entäs kuvanlaatu?

Ensinnä pitää mainita, että ero tavallisella filmikameralla ja IMAX-kameralla kuvattujen otosten välillä on selkeä, muistikuvani mukaan selkeämpi kuin aikoinaan elokuvateatterissa. Olen nähnyt leffa aiemmin ihan tavallisena 2K-digiprojektiona, kun en tajunnut taannoin käydä hakemassa vertailukohtaa Bio Rexin 70mm-näytöksestä.

Välillä IMAX-kuva on jopa häiritsevän tarkka, kun sitä katsoessaan päätyy miettimään, että miksiköhän kuva on tarkennettu jonnekin ihan muualle kuin näyttelijän silmiin. Toisekseen on myönnettävä, että kun jälkeenpäin yritimme samassa näytöksessä olleen ystävän kanssa vertailla digi-IMAX:in ja Blu-rayn kuvanlaatua, oli eroa hankala huomata. Tällöin kun vertailukohtina ovat varsin läheltä tuijotettu elokuvateatterin jättimäinen valkokangas ja erittäin läheltä tuijotettu televisio.

Tässä pitää tosin muistaa, että vertailua ei ole tehty rinta rinnan ja luultavasti katsomisetäisyyden ja kuvapinta-alan välinen suhde vaikuttaa enemmän kuin lähdemateriaalin laatu – jos blurayn teräväpiirtokuvan heijastaisi samaan kokoon ja sitten vaihtaisi sen yhtäkkiä IMAX-kuvaan, eron varmaankin huomaisi. Varmaankin.

Hommahan menee niin, että aina kun kuvan kokoa pienentää ja katseluetäisyyden pitää entisellään, kuva näyttää terävöityvän. Vastaavasti taas kuvan suurentaminen tuo epätarkkuudet selvemmin näkyville.

Jäljellä on enää yksi kysymys, se johon ei teatterin rakennusvaiheessa oikein saanut vastausta. Millä tavalla projisoidaan ne IMAX-kameran kuvat, jotka täyttäisivät vielä Itiksen teatteria korkeammankin valkokankaan?

Vastaus on että ne näytetään ylä- ja alareunoistaan rajattuina niin, että kuva täyttää valkokankaan kokonaan. Toisin sanoen kameranegatiivin koko kuva-alaa ei meikäläisessä IMAX-teatterissa pääse näkemään, vaan ohuet siivut leikkautuvat aina molemmista reunoista pois.

Kokonaan toinen asia on se, onko sillä väliä ja millä tavalla sillä on väliä. Ainakin Interstellarin kohdalla isot IMAX-kuvat toimivat erinomaisen immersiivisesti myös tällaisina hieman rajatumpina versioina.

Tavallaan sitä tietysti toivoisi, että kun kerran kameran eteen on isolla vaivalla raijattu näyttelijöitä, robotteja ja ties mitä islantilaisia avaruusmaisemia, niin olisihan ne ihanaa päästä näkemään mahdollisimman tarkkaan samanlaisessa muodossa kuin ohjaaja ja muu työryhmä ne visioivat.

Toisaalta taas sitten valtaosa näistä IMAX-kameroilla kuvatuista, mutta myös tavallisissa elokuvateattereissa esitettävistä filmeistä on joka tapauksessa suunniteltu niin, että niiden kuvista kärsii leikata viipaleet pois.

Katsokaapa vaikka tätä IMAX:in omaa esittelyvideota Avengers: Infinity Warin eroista kahdessa eri formaatissa:

Jos jätetään huomiotta se, että toisessa on ilmeisesti erilainen värimäärittely, niin kuva-ala ero ei näytä juuri miltään. Eron pienuutta korostaa ripsivärimainokselta kuulostava “See up to 26% more in IMAX”.

On olemassa digi-IMAX-saleja, joissa valkokankaan kuvasuhde on 1.43:1. Oletettavasti niissä Interstellarissakin näkyisi enemmän tähtiä ja enemmän McConaugheytä, mutta käytännössä… No hitto soikoon, onhan tämä nyt eittämättä Helsingin hienoimpia (digi)saleja.

Itse kukin voi sitten laskeskella, onko parin-kolmen euron hintaero vaikkapa Tennispalatsin Scape-saliin verrattuna sellainen, että sen haluaa maksaa. Melkein olisin taipuvainen sanomaan, että jos toivoo saavansa IMAX-sisällöstä jotain erityistä lisäarvoa, niin aika kovasti saa pinnistää, että sen huomaisi.

Mutta jos tahtoo muuten vain hienosti toimivan elokuvateatterin, jossa kuva on kirkas ja äänet railakkaat, niin sitten Finnkino Itiksen IMAX ei ole yhtään pöllömpi vaihtoehto.