Uusimmat

Arvostelu BlackBerry-puhelimesta kertova uutuuselokuva on yhtä huutoa ja kohellusta

Kuva: © IFC Films

01.12.2023 09:00 Aki Lehti

Brändinhehkutuselokuvien minigenreen kuuluva BlackBerry kertoo kanadalaispuhelimen nousun ja tuhon tylsän ärsyttävään tyyliin.


BlackberryEnsi-ilta: 01.12.2023
Alkuperäisnimi: Blackberry
Ohjaus: Matt Johnson
Käsikirjoitus: Matt Johnson & Matthew Miller
Pääosissa: Jay Baruchel, Glenn Howerton, Matt Johnson, Michael Ironside, Saul Rubinek, Cary Elwes
Pituus: 119 minuuttia
Ikäraja: K7


Syyttävä sormi osoittaa Aaron Sorkinin ja hänen käsikirjoittamaansa vuoden 2010 The Social Network -elokuvan suuntaan.

Facebook-draama loi eräänlaisen minigenren, jossa keskitytään elämää suurempiin mahtimiehiin, heidän keksintöihinsä ja jättimenestykseen.

Kehnoja ja ihan passeleita biopic-elokuvia ja draamoja brändien nousuista (ja tuhoista) on nähty viime vuosina aivan tarpeeksi. Ashton Kutcherin tähdittämä Jobs, Tetris, Air, McDonalds-leffa The Founder ja niin edelleen. Brändidraama on omituinen genre, josta ei löydy kovin montaa mestariteosta.

Joukon jatkoksi liittyy nyt BlackBerry, saman nimisestä puhelimesta kertova draamakomedia, joka sai ensi-iltansa maailmalla jo viime keväänä. Leffan tuominen Suomen valkokankaille vasta nyt on erikoinen ratkaisu. Kovin monella suomalaisella tuskin on samanlaista tunnesidettä BlackBerryn uraauurtaviin puhelimiin kuin rapakon toisella puolella asuvilla.

Blackberry

Kuva: © IFC Films

Halpaa ja rumaa

Hypetetty kännykkä oli menestys erityisesti kotimaassaan Kanadassa ja Yhdysvalloissa. Suomalaiskatsoja löytää ohjaaja-käsikirjoittaja Matt Johnsonin leffaan tarttumapintaa Nokian nousun ja tuhon kautta.

Johnson on tunnettu lähinnä mokumenteista ja found footage -elokuvistaan, joiden vaikutus paistaa läpi myös BlackBerryssa. Leffa näyttää halvalta ja jopa rumalta käsivarakameran heiluessa loputtomiin.

Pikavauhtia höpöttävistä nörteistä ja naama punaisena huutavista johtoportaan hahmoista ei voisi juuri vähempää välittää. BlackBerry-luurin tarinaa tuntemattomallekin on selvää, että leffa päättyy Research in Motion -firman mahalaskuun. Omistajista tulee upporikkaita, mutta yksikään heistä ei tunnu osaavan ottaa asiasta kunnolla iloa irti.

Blackberry

Kuva: Elävän kuvan keskus ELKE ry

Keskinkertaisuuden keskellä

Nössönörttien kiemurtelu kokouksissa ja ideaesittelyissä on ärsyttävän vaivaannuttavaa. Koko ajan karjuva myyntimies Jim Ballsillie (Glenn Howerton) huvittaa hetken aikaa. Mekastus muuttuu sietämättömäksi todella nopeasti. Palli-Silli yrittää sentään nauttia menestyksestä ja masseistaan. Pitkäaikainen haave jalkapallojoukkueen omistamisesta kuivuu kasaan Applen iPhonen lanseerauksen myötä.

Kosketusnäyttökapula tappaa koko BlackBerryn.

Johnsonin Office-sarjaa muistuttava mukadokkarityyli ja kameranvatkaus saavat kyllä sydämen hakkaamaan, muttei jännityksestä. Hektinen tyyli on pelkästään raivostuttavaa. Tähän kun lisätään kamalan näköiset feikkikaljut ja halvat peruukit, niin tosielämän kiinnostava tarina hukkuu elokuvan keskinkertaisuuteen.

Howerton-huutaja ja haparoivaa Mike Lazaridis -keksijää esittävä Jay Baruchel näyttelevät ihan pätevästi. Heidän osaamisensa ei tietenkään tee paperinohuista hahmoista yhtään sen kiinnostavampia. Itse ohjaaja Johnsonin esittämä Douglas Fregin -nörtti on myös silkka karikatyyri.

Johsonin kässärissä olisi aineksia paljon parempaan elokuvaan. Koko BlackBerryn tarina on riskinotoissaan, silkassa tuurissa, sekä keskeisten henkilöiden osaamisessa ja osaamattomuudessa erittäin kiehtova. Suuri osa siitä hautautuu kohelluksen ja mekastuksen alle.

Blackberry

Kuva: © IFC Films

Pyhä puhelin

Lopputuloksena on masentava elokuva, jonka huumori ei huvita tai draama kosketa. Glenn Howerton todistaa ansaitsevansa parempia rooleja, sillä hän yrittää kaikkensa tuodakseen yksiulotteiseen hahmoonsa syvyyttä.

Baruchelin ja Johnsonin esittämien nörttikavereiden suhde on yksi elokuvan harvoista aidon oloisista asioista. Brändileffaksi piristävää on se, ettei elokuva tee BlackBerry-puhelimesta pelkkää palvonnan kohdetta. Luuri ei ole pyhä artefakti, kuten monessa muussa esineenhehkutuselokuvassa.

BlackBerryn kapitalismikritiikki jää täysin pintaraapaisuksi. Itse asiassa sietämättömien hahmojen keskeltä paljastuu teos, joka on sieluttomien yhtiöiden ja markkinointimiesten puolella.

Esimerkiksi erittäin keskinkertaiset Air- tai Tetris-elokuvat ovat BlackBerryä parempia saman genren edustajia. Johnsonin tekele näyttää lähinnä pikkubudjetin tv-sarjalta, jonka visuaaleista uupuu hahmojen tapaan syvyys. Komedia on ruskean ja tummansinisen sävyissään tunnelmaltaan pääosin masentava.

Blackberry

Kuva: © IFC Films

Kanadan Nokia

Esimerkiksi yhdysvaltalainen AMC+-suoratoistopalvelu onkin julkaissut elokuvan kolmiosaisena sarjana, joka ei alku- ja lopputekstejä lukuun ottamatta eroa elokuvasta lainkaan. Ehkäpä leffan raivostuttava tyyli toimii paremmin 40 minuutin mittaisissa annoksissa nautittuna.

BlackBerry tuntuu heräävän henkiin vasta kun puhelimen kohtalo on selvä Steve Jobsin esitellessä iPhonen. Hektisestä hötkyilystään huolimatta elokuva laahaa suuren osan parin tunnin kestostaan.

Michael Ironside olisi ansainnut sivuosaroolissa enemmänkin ruutuaikaa. Hänen Charles Purdynsa on jo pelkän ulkonäkönsä avulla vakuuttava hahmo ja aidon uskottava käskyttäjä. Ironside hehkutti BlackBerry-elokuvaa yhtenä viime aikojen kiinnostavimmista rooleistaan Muropaketin haastatellessa häntä viime maaliskuussa. Konkarinäyttelijä totesi elokuvan toimivan todennäköisesti parhaiten kanadalaisille ja vertasi puhelimen tarinaa nimenomaan Nokian samankaltaiseen kohtaloon.

BLACKBERRY

2/5

”BlackBerry kertoo kiinnostavan tarinan tylsän ja raivostuttavan rajamailla liikkuvalla tyylillä.”

Aki Lehti

”Olen Muropakettia vuodesta 2010 asti avustanut freelancetoimittaja, jonka ominta alaa on popkulttuuri – musiikki, elokuvat ja kirjallisuus. Muroon rustaan lähinnä elokuva- ja tv-arvosteluja sekä niihin liittyviä uutisia ja haastatteluja. Kirjoitan säännöllisesti myös Keskisuomalaiseen, Savon Sanomiin, Karjalaiseen ja Etelä-Suomen Sanomiin. Tekstejäni on julkaistu myös esimerkiksi Helsingin Sanomissa, HS Metrossa ja useissa asiakaslehdissä. Levyarvosteluja olen kirjoittanut reilun 20 vuoden aikana lähes 1500 kappaletta ja henkilöhaastatteluja myös melkein nelinumeroisen määrän. Lempparielokuvani ovat usein niitä, jotka eivät Suomessa pääse laajempaan levitykseen, eli leffafestarikama laidasta laitaan. Lähellä sydäntä ovat esimerkiksi amerikkalainen indie-elokuva ja korealaistuotannot. Vapaa-aikani kuluu elokuvien lisäksi musiikin, kirjojen ja sarjakuvien parissa kyynelehtiessä.”

Muropaketin uusimmat