Elokuva-arvostelu: The Social Network

Alkuperäisnimi: The Social Network
Ensi-ilta: 22.10.2010
Ohjaaja: David Fincher
Käsikirjoittaja: Aaron Sorkin
Pääosissa: Jesse Eisenberg, Justin Timberlake & Andrew Garfield
Elokuvan pituus: 120 minuuttia
Ikäraja: K13
Elokuvan kotisivu:www.thesocialnetwork-movie.com

Facebookin perustaja Mark Zuckerbergista kertova The Social Network on syksyn odotetuimpia elokuvia. Tähän on kolme syytä: Facebook, ohjaaja David Fincher ja Facebook.

Elokuvan tekeminen ajankohtaisesta ja tositapahtumiin perustuvasta aiheesta on riskaabelia puuhaa. Näkökulma on usein suppea ja lopputulos leimautuu helposti rahastukseksi. Esimerkiksi Oliver Stonen 9/11-iskuista kertova World Trade Center on ohjaajan huonoimpia elokuvia, joka tehtiin aivan liian pian tragedian jälkeen. David Fincher on kuitenkin välttänyt lajityyppinsä sudenkuopat ja onnistunut tekemään The Social Networkista tasapainoisen ja viihdyttävän elokuvan. Varsinaisesti tämä ei ole mikään yllätys, sillä miehen kahdeksasta pitkästä elokuvasta vain Benjamin Buttonin uskomaton elämä on ollut aidosti heikko esitys – Panic Room oli vain tylsä, ei huono. Se7enin ja Fight Clubin kaltaisista moderneista klassikoista vastannut Fincher onkin yksi parhaista uusista Hollywood-ohjaajista viimeisen 20 vuoden ajalta.

The Social Network pohjautuu vuonna 2009 ilmestyneeseen kirjaan The Accidental Billionaires: The Founding of Facebook, A Tale of Sex, Money, Genius, and Betrayal. Kirja puolestaan perustuu tekijänsä Ben Mezrichin ja hänen tietolähteenään toimineen, Facebookin perustamisessa mukana olleen Eduardo Saverinin mukaan tositapahtumiin. Yllätys ei liene, että Facebookin ”isä”, vuonna 1984 syntynyt Mark Zuckerberg, on ollut hieman eri mieltä tapahtumien kulusta kuin yhtiökumppaninsa, joka haastoi hänet oikeuteen tultuaan mielestään kaltoin kohdelluksi yhteisöpalvelun nokkimisjärjestyksessä ja osakkeiden jaossa.

The Social Networkin käsikirjoitus vuoti nettiin heinäkuussa 2009. Tästä lähtien eri tahot ovat jaksaneet vääntää kättä siitä, ovatko tarinan tapahtumat todellisia vai ei. Ilmeisesti totuus ei ole kovin kaukana Fincherin elokuvan esittämästä tarinasta, mutta sen verran fiktiota kuitenkin esitetään tositapahtumina, että Zuckerbergin tuohtumuksen voi ymmärtää. The Social Networkia ei siis kannata katsoa dokumenttina vaan viihdyttävänä ajankuvana, jollaiseksi se on tarkoitettukin. Käsikirjoittaja Aaron Sorkin on todennut olleensa kiinnostuneempi tarinasta kuin totuudesta. Mikäs siinä, hyvä juttu hänelle, ikävä ihmisille, jotka hänen seksillä ja glamourilla kyllästettyyn Hollywood-tarinaansa ovat vastentahtoisesti joutuneet.

Varsinaiseen mustamaalaukseen The Social Network ei ylly. Zuckerberg kuvataan kunnianhimoisena ja älykkäänä, mutta samalla katkerana ja hiukan reppanana tyyppinä, joka perusti koko Facebookin näpäyttääkseen hänet hylännyttä tyttöä. Zuckerbergin mukaan koko hahmolla ei ole pohjaa tosielämässä, mikä määrittelee koko Facebookin syntysyyt uudelleen. Elokuvan uskottavuus seisoo tältä osin aika huteralla pohjalla. Jos kuitenkin keskitytään Zuckerbergiin elokuvahahmona, on hän sopivan ristiriitainen pitääkseen katsojan mielenkiinnon yllä parituntisen ajan. Zombielandissa viimeksi nähty Jesse Eisenberg on juuri oikea valinta epävarman, mutta valmissanaisen nuorukaisen rooliin. Muista rooleista mainita sopii Eduardo Saverinia esittävä Andrew Garfield, joka kaikesta päätellen tulee vuonna 2012 breikkaamaan isosti Spider-Man-elokuvan pääosassa. Myöskään Napster-kauhukakara Sean Parkerille kasvonsa antanut Justin Timberlake ei ole lainkaan hassumpi roolissaan.

The Social Network tulee täysin aiheellisesti löytymään vuoden elokuva -äänestysten kärkisijoilta ja kumma, jos sille ei lohkea edes paria Oscar-ehdokkuutta. Tarinassa toki on elementtejä, joihin olisi voitu paneutua syvällisemmin ja totuuden ja fiktion sotkeminen on aina arvelluttavaa. Tällaisenaankin The Social Network on kuitenkin ehdottomasti katsomisen arvoinen. Itseasiassa elokuva on jopa hauskempi kuin itse Facebook, sillä sitä katsoessa ei FarmVille -pelin tai ”Mikä kenkälankki olet?” -testin kaltaisista turhuuksista joudu kärsimään – ikävien puolituttujen kaveripyynnöistä puhumattakaan.

Teksti: Tatu Junni