Arvostelu Bliss-tieteiselokuvan idea on omaperäinen, mutta Owen Wilsonin ja Salma Hayekin leffa kaatuu kehnoon käsikirjoitukseen
Upean Another Earth -elokuvan ohjaaja Mike Cahillin isomman budjetin Amazon-leffa on melkoinen sekasotku.
Ensi-ilta: 05.02.2021
Alkuperäisnimi: Bliss
Ohjaus: Mike Cahill
Käsikirjoitus: Mike Cahill
Pääosissa: Owen Wilson, Salma Hayek, Nesta Cooper, Ronny Chieng, Steve Zissis, Bill Nye
Pituus: 103 minuuttia
Ikäraja: K12
Kiinnostavasta alusta huolimatta Bliss-scifi-elokuvan ensimmäisen vartin aikana päällimmäisenä kysymyksenä mielessä pöyrii lähinnä se, että miten ihmeessä Owen Wilson voi olla minkään sortin stara tai edes säännöllisesti työskentelevä näyttelijä. Bliss-leffassa miehen kasvoilla on taas vain yksi ilme, eli se tuttu ”surkea ja aivan pihalla kaikesta oleva koira” -tavaramerkkinsä.
Elokuvan alkuasetelma vaatii Wilsonin esittämän Gregin olevan hämillään kaikista tieteissadun mystisistä tapahtumista, mutta hänen puoliunessa mumiseva hahmonsa on tavattoman surkeasti näytelty.
Arvion alapuolelta löytyvä traileri paljastaa leffasta suurimman osan, joka tässä tapauksessa on ehkä vain ihan hyvä asia. 103 minuutin mitassaan Bliss tuntuu huomattavasti pidemmältä, vaikka se etenee osittain melko hurjaa vauhtia, heitellen ilmoille toinen toistaan kahjompia konsepteja.
Harmaassa ja luotaantyöntävässä maailmassa asuva Greg on sairaalloisen ja stressaantuneen näköinen Technical Difficulties -firman pikkupomo. Lafka auttaa pulassa olevia ihmisiä ongelmineen. Greg tuhertelee paperille mielummin unelmakaupunkinsa kuvia kuin paiskii hommia ja yrittää vältellä pomoaan. Hänellä on lukuisia ongelmia, esimerkiksi ihmisuhteissaan. Vaimo on lähtenyt kävelemään, huolestunutta tytärtään hän ei halua tai osaa kohdata ja poikansa ei ole enää kiinnostunut isänsä sekoiluista.
Tapaaminen pomon kanssa päättyy tragediaan ja Greg pakenee, jopa kulman takana sijaitsevaan baariin asti. Siellä istuva Salma Hayekin esittämä laitapuolenkulkija Isabell ilmoittaa miehelle saman tien tämän olevan hänen lisäkseen ainoa oikea ihminen elokuvan ankeassa todellisuudessa. Hayek huitoo ja koheltaa roolinsa läpi raivostuttavin maneerein, ylinäytellen Isabellista lähes sietämättömän hahmon.
Nainen selittää heidän universuminsa olevan vain tietokoneen tuottama illuusio, simulaatio, josta pääsee kyllä pois. Sitä varten täytyy löytää ja popsia tarpeeksi maagisia krystalleja, jotka voi vetää myös nokkaan omituisen aparaatin avulla. Pienemmillä annoksilla doupit antavat yliluonnollisia kykyjä manipuloida maailmaa ja rikkoa fysiikan lakeja. Oikealla kombolla pääsee myös paratiisimaailmaan, jossa elämä on pelkkää nautintoa, loputtomia coctail-kutsuja ja hyvää oloa. Ei niin yllättäen eri todellisuuksiin vievät oranssit krystallit tuovat mieleen Gregin kipulääkkeet. Ei kai kaikki johdukin vain hänen mielenterveysongelmistaan, eihän?
Bliss voisi toimia paljon paremmin, jos se malttaisi olla tuomatta tarinaan yhä uusia korkelentoisia ideoita, joita täytyy selittää auki loputtomiin.
Eokuvaa on hankala uskoa Mike Cahillin ohjaamaksi ja käsikirjoittamaksi. Hänen vuoden 2011 Another Planet -debyyttinsä oli oivaltava pienen budjetin scifi-elokuva. Myös toinen ohjaustyö I, Origins oli omaperäinen tieteistarina, vaikka ei pysynyt niin hyvin kasassa kuin debyytti. Another Earthin Cahill rustasi yhdessä Brit Marlingin kanssa, joka todellakin hallitsee pikkubudjetin indie-scifin. Marling oli mukana myös I, Originissa, mutta vain näyttelijänä.
Nyt ohjaaja-käsikirjoittaja on päässyt tekemään tieteiselokuvaa huomattavasti suuremmalla budjetilla, mutta tuntuu olevan aivan hukassa, sekä maailmanrakentajana että varsinkin näyttelijöiden ohjaajana.
Another Earthissa taivaalle ilmestyi varoittamatta toinen Maa, jossa elävät kaikki meidänkin palloltamme löytyvyt ihmiset, mutta peilikuvaversioina. Sen enempää elokuva ei avannut ideaansa, eikä näyttänyt toista maailmaa, vaan antoi katsojan käyttää mielikuvitustaan ja tilkitä aukot. Leffaa ei kiinnostanut selittää miksi ja miten toinen Maapallo voi olla olemassa, vaan se keskittyi siihen kuinka tietoisuus siitä vaikutti ihmisiin ja heidän käsitykseensä itsestään ja olemassaolostaan.
Bliss-leffassa Cahill tekee aivan päinvastoin. Hän selittää, selittää ja selittää, kunnes alkuperäinen filosofisempi pohdinta unohtuu ja karkaa lopulta kaukaisuuteen. Elokuva on aivan täynnä tarkkoja ja turhia sääntöjä, niiden avaamista ja loputonta ekspositiota. Kaiken lisäksi katsoja arvaa ennalta mihin tarina päättyy monimutkaisten juonenkäänteiden jälkeen.
Cahill tuhlaa elokuvaan aivan liikaa hyviä ideoita, joiden pohjalta olisi tehnyt useamman paremman pikkubudjetin tieteisleffan. Hayek ja Wilson ovat rooleissaan aivan kammottavan kehnoja. Lopusta löytyy yllättäen muutama pitkä otto, joissa Wilson löytää ilman dialogia kässäristä jotain mitä siellä ei ole ja onnistuu välittämään aitoja tunteita pelkillä kasvoillaan.
Pari komeaa ja toimivaa kuvaa eivät pelastaa tätä sekasotkua, joka saa ensi-iltansa tänään perjantaina 5. helmikuuta Amazon Prime Videossa.
BLISS
”Bliss-elokuvan perusteella ohjaaja-käsikirjoittaja Mike Cahillin kannattaisi tehdä vain pikkubudjetin haastavia tieteiselokuvia, sillä suurelle yleisölle suunnatun leffan parissa hän on aivan hukassa.”
