Arvostelu Uusi supersankarileffa Blue Beetle on juuri sitä mitä trailerit lupasivat

DC:n turruttavan tylsä Blue Beetle onnistuu myös ärsyttämään.

Ensi-ilta: 18.8.2023
Alkuperäisnimi: Blue Beetle
Ohjaus: Angel Manuel Soto
Käsikirjoitus: Gareth Dunnet-Alcocer
Pääosissa: Xolo Maridueña, Adriana Barraza, Elpidia Carrillo, Bruna Marquezine, Raoul Max Trujillo & Susan Sarandon
Pituus: 127 minuuttia
Ikäraja: K12

DC:n Blue Beetle on todella perinteinen supersankarielokuva ja yliluonnolliset kyvyt saavan hahmon alkuperätarina. Blue Beetle -ohjaaja Anguel Manuel Soto tosin kertoi jo vuosi sitten, ettei hänen elokuvansa ole ties kuinka monta kertaa nähty ”voimansa juuri saanut sankari pelastaa koko maailman” -kertomus. Se on osittain totta, mutta harmillisen huonolla tavalla.

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Gareth Dunnet-Alcocer halusivat pelkän mahtipontisen tehostemekastuksen sijaan keskittyä maanläheisempään tarinaan. Leffa esitteleekin tarkkaan sekä supervoimien alkulähdettä että päähenkilön perhesuhteita. Lopputuloksena on supersankarielokuva, jonka supersankari ei tee juuri mitään supersankarimaista.

Blue Beetle on kuin köyhän miehen sekoitus Iron Mania ja Venomia ripauksella Power Rangersia. Supervoimat antavaan alieniin kunnolla tutustuminen on ihan kiinnostavaa katsottavaa, toisin kuin liki joka kohtauksessa mekastavat sukulaiset. Koomiseksi tarkoitettu loputon latinoperhehärdelli on pelkkää sietämätöntä huutamista ja toinen toistaan huonompia vitsejä.

Kuva: © Warner Bros.

Blue Beetlen pääosassa nähdään Cobra Kai -sarjasta tuttu Xolo Maridueña. Hänen näyttelemänsä Jaime Reyes on juuri koulunsa päättänyt parikymppinen, joka palaa lapsuudenkotiinsa Palmera Cityyn, jossa gentrifikaatio jyllää ja maahanmuuttajaperheet ovat pulassa.

Alkuperäisarjakuvassa tapahtumapaikkana on Teksasin El Paso. Se lienee korvattu fiktiivisellä kaupungilla siksi, ettei DC ja Warner Bros. -studio tahdo höyhenenkevyttä yhteiskuntakritiikkiään yhdistettävän todelliseen paikkaan.

Neonvaloissa hohtava futuristinen kaupunki on ihan kivan näköinen luomus, vaikkei koko kylässä näytä olevan kuin kaksi kaupunginosaa. Kiiltävä hi-tech-pilvenpiirtäjäalue sekä köyhien maahanmuuttajatyöläisten lähiö, jonka asukkaat Kord-megakorporaatio haluaa häätää nostamalla vuokria.

Jaime Reyes päätyy tekemään Milagro-siskonsa (Belissa Escobedo) kanssa paskaduunia auttaakseen rahapulassa olevaa perhettään. Jättifirman omistavan Kord-perheen palatsia siivotessaan hän tutustuu sattumalta suvun mustaan lampaaseen, Bruna Marquezinen esittämään Jenny Kordiin. Tytär lupaa Jaimelle uuden työn hänen saadessa potkut siskonsa käyttäessä luvatta miljardööriperheen vessaa. Pökäleen päkistäminen kalliiseen pyttyyn ja sillä vitsailu on leffan käsitys härskistä huumorista.

Kuva: © 2023 Warner Bros. Ent.

K12-ikärajalla varustetun elokuvan kohderyhmä jää hieman epäselväksi. Infantiilit pikkutuhmuudet naurattavat korkeintaan esiteini-ikäisiä, joita Jaimen ja Jennyn romanssijuonikuvio tai latinoperheen jäsenten läheiset välit tuskin kiinnostavat lainkaan.

Kord-korporaation laboratoriosta Jaimen matkaan lähtevän skarabee-aparaatin antamien supervoimien esittely tarjoaa muutaman näyttävän tehostekohtauksen. Alienien bioteknologivekotin päätyy symbioosin Jaimen kanssa ja antaa hänelle mystisen taisteluhaarniskan. Supervoimat pääsevät kunnolla käyttöön vasta lopputaistelussa, joka on leffan surkeinta antia.

Susan Sarandon tekee yhden uransa kehnoimmista rooleista Victoria Kord -pahiksena, joka kehittää alienteknologian avulla aseita ja tienaa lisää rahaa. Sarandon ei harmi kyllä päädy itse Blue Beetlen -haarniskaa vastaavan pahisversion sisään, vaan sinne ängetään Raoul Max Trujillon esittämä henkivartijapuunaama Conrad Carapax. Näin surkuhupaisia superpahiksia nähdään yleensä vain komedioissa.

Kuva: © 2023 Warner Bros. Ent.

Blue Beetle seisoo ainakin omilla jaloillaan. Sen tarina ei kietoudu muihin DC-leffoihin juuri lainkaan, vaikka esimerkiksi Batman ja Teräsmies mainitaan useamman kerran. Jos Blue Beetle ei ole entuudestaan sarjiksista tuttu hahmo, niin DC-leffaksi sen tunnistaa lähinnä alun logosta.

Blue Beetlen oli alun perin tarkoitus saada ensi-iltansa suoraan HBO Maxissa. Suoratoisto olisikin ollut elokuvalle parempi paikka, sillä se ei tarjoa mitään sellaista, mikä olisi pakko nähdä teatterin jättikankaalta.

120 miljoonan dollarin budjetilla tehty yhdentekevä leffa on lähes yhtä kehno kuin edeltäjänsä The Flash. Tosin aivan kamalan ja tehosteiltaan keskeneräisen näköisen The Flashin kökköydelle saattoi sentään nauraa. Komediaelementeistään huolimatta Blue Beetle on turhan tosissaan toistaessaan sen sata kertaa nähtyjä supersankarikliseitä. Siinä sivussa Blue Beetle apinoi myös 1980-luvun kokoperheen seikkailuelokuvia, muttei löydä tavoiteltua hassunkummallista fiilistä.

Kuva: © 2023 Warner Bros. Ent.

Reysin perheenjäsenet ovat ilmeisen tahallisesti yltiökliseisiä. Silti leffa leffa tuntuu ajoittain nauravan heille, eikä heidän kanssaan. Jos perhe olisi tummaihoinen, niin suunnilleen yhtä karikatyyrimäisen kööristä saisi laittamalla heidät syömään kanaa ja vesimelonia.

Rääkyvän perheen joka ainoan jäsenen toivoo heittävän henkensä välittömästi. Siskon, isän ja äidin lisäksi saman katon alla asuvat myös isoäiti ja Rudy-eno. Koomikko George Lopezin esittämä eno on koko leffan rasittavin mökeltäjä. Salaliittoteoriahörhön suusta tosin kuullaan leffan ainoa repla, joka sai naurahtamaan ääneen.

Blue Beetle on oiva esimerkki siitä miten hankalaa taitavien tekijöiden on tuoda mitään omaperäistä liukuhihnaelokuvaan. Esimerkiksi kuvaajana toimii Midsommar– ja Hereditary-kauhuelokuvista tuttu Pawel Pogorzelski, jota ei huomaa yhtikäs mistään.

Blue Beetle on mitäänsanomattoman tylsää supersankarihuttua, jonka pariin nukahtaisi ellei se ärsyttäisi aivan suunnattomasti.

BLUE BEETLE

”Blue Beetle on harvinaisen pakotetun oloinen supersankarielokuva, vaikkei se sisällä mitään omaperäistä.”